Risto Oikarinen innoittuu uskontoon liittyvistä jännitteistä
Risto Oikarinen harjoittelee soittokeikkoja varten treenikämpällään Arabianrannassa. Kuva: Sirpa Päivinen

Risto Oikarinen harjoittelee soittokeikkoja varten treenikämpällään Arabianrannassa. Kuva: Sirpa Päivinen

Risto Oikarinen innoittuu uskontoon liittyvistä jännitteistä

Kainuusta, kirkosta ja saksofoninsoitosta kertovaa esikoisromaania, Nälkämaan laulua, sävyttää musta huumori.

Kirjailija Risto Oikarisen elämää ohjaa kirjallisuuden, musiikin ja teologian pyhä kolminaisuus. Treenikämppä Arabianrannassa johdattaa näistä yhteen. Oikarinen opiskeli vuosia saksofoninsoittoa, mutta nykyään hän pitää soittamisen liekkiä yllä runokeikoillaan ja eri bändeissä.

Musiikki on vahvasti mukana Oikarisen esikoisromaanissa, Nälkämaan laulussa, sillä se kertoo helsinkiläistyneen jazzsaksofonistin junamatkasta kotiseudulleen Kainuuseen.

– Yritin ensin kirjoittaa runoja, mutta se tuntui tällä kertaa todella väkinäiseltä, kertoo kolme runokirjaa julkaissut Oikarinen.

– Niinpä ryhdyin tekemään teologian opintoihini liittyvää graduani. Saatuani aikaan sata sivua asiaproosaa huomasin, että nyt on hyvä sauma kokeilla romaanin kirjoittamista.

Vastavalmistunut teologian maisteri aloitti romaanin tammikuussa 2014 asuessaan Berliinissä. Vaikka romaani oli ollut mielessä jo pitkään, hän joutui hakemaan omaa proosamuotoa ja -rytmiä ainakin puoli vuotta. Suunnitelmissa oli eräänlainen papin päiväkirja, kunnes hän keksi tarinan muusikon matkanteosta.

– Kyseessä on tavallaan unelma, joka ei toteutunut, kolmekymppisen ideaaliminän matka kotikonnuille ammattimuusikkona.
 

Kotiseutu mukana kirjoissa

Nälkämaan laulu koostuu Kainuuseen Eino Leino -päiville matkustavan jazzmuusikon muistoista. Niissä sekoittuvat lennokkaasti, mustan huumorin sävyttäminä eri elementit, lapsuus papin poikana Kajaanissa, innostus jazzmusiikkiin, kaupungin historia ja teologiset ajatelmat.

Risto Oikarisen mukaan kirja on sekoitus faktaa ja fiktiota. Tositapahtumat ovat hänelle kuin taikinanjuuri, josta hän alkaa leipoa mielikuvituksellista tarinaa.

Kotiseutu Kainuussa oli paljon esillä jo Oikarisen runokirjoissa. Romaanissa tulee näkyviin erityisesti Kajaanin vaikuttava historia.

– Kajaani on pieni korpikaupunki, mutta sillä oli aikoinaan yllättävän keskeinen asema Ruotsin ja Venäjän valtakunnan rajalla. Kaupunkiin liittyy myös merkittäviä historiallisia henkilöitä, kuten Elias Lönnrot ja Eino Leino. He ovat asuneet Kajaanissa eri aikoihin samassa talossakin.
 

Uskonnossa on niin paljon jännitteitä ja paradokseja, joista haluan ottaa selvää. Samalla ne inspiroivat. Taiteen tekemisessä kaikki ristiriitaisuudet ovat hedelmällisiä."
 

Oikarinen kokee juuret, kotiseudun ja tutut maisemat, tärkeiksi, minkä vuoksi ne ovat tulleet luontevasti mukaan myös kirjoihin.

– Oli kiinnostavaa huomata, että Berliinissä suuntasin katseeni entistä enemmän Kainuuseen. Ehkä pitäisi muuttaa takaisin Kainuuseen, jos haluaisi kirjoittaa romaanin Berliinistä, hän hymähtää.

– Minulle olennaisia ovat lapsuuden osin ristiriitaisetkin tunnekokemukset. Suhde Kajaaniin ei siis ole yksinkertainen. Näen kaupungissa ja koko maakunnassa mustaa, lohduttomuutta ja aggressiota, joita löydän myös itsestäni.

Kirjailija viittaa näin maakunnan synkkään historiaan, 1700-luvulla käytyihin sotiin ja 1860-luvun nälkävuosiin, joista kertoo Kainuun maakuntalaulukin, Nälkämaan laulu. Tätä taustaa vasten se, että Kainuuta pidetään nykyään hieman taloudellisesti taantuneena, ei tunnu Oikarisesta niin dramaattiselta.
 

Uskonnon kieli kiinnostaa

Jazzmusiikki on ollut Risto Oikarisen suuri rakkaus jo teini-ikäisestä. Hän sai siihen kipinän Kainuun Jazzkevät -tapahtumassa, joka toi korpimaisemiin jazzkulttuuria ja paljon uusia harrastajia. Oikarinen muistaa myös lukeneensa kirjaston jazzlehtiä intohimoisemmin kuin treenasi soittamista.

Soittoharrastuksen myötä Oikarinen alkoi kirjoittaa lauluntekstejä ja runoja, joihin hän sai innoitusta esimerkiksi Mika Waltarin runoista. Käänteentekevää kuitenkin oli löytää Tommy Tabermannin runous: sen ansiosta Oikarinen alkoi kirjoittaa vapaamittaisia runoja.
 

Oli kiinnostavaa huomata, että Berliinissä suuntasin katseeni entistä enemmän Kainuuseen. Ehkä pitäisi muuttaa takaisin Kainuuseen, jos haluaisi kirjoittaa romaanin Berliinistä."
 

– Myös uskonnon kieli ja maailma ovat kiinnostaneet minua niin pitkään kuin muistan. Yliopiston teologinen tiedekunta olikin mielessäni jo silloin, kun pyrin konservatorioon opiskelemaan saksofoninsoittoa. Lopulta kävikin niin, että vaihdoin musiikkiopinnot teologiaan, Oikarinen kertoo.

– Uskonnossa on niin paljon jännitteitä ja paradokseja, joista haluan ottaa selvää. Samalla ne inspiroivat. Taiteen tekemisessä kaikki ristiriitaisuudet ovat hedelmällisiä.

Kirjoitustyössä hänellä ei ole mitään tiettyä kaavaa vaan hän lähtee tutkimusmatkalle, johon sisältyy paljon tiedostamatonta. Tällä kertaa teologisista teemoista alkoi puhutella ehtoollisen riitti, varsinkin hänen luettuaan piispa Jari Jolkkosen väitöskirjan Martti Lutherin ehtoollisteologiasta. Niinpä romaanin jazzmuusikko kohtaa junassa kiehtovan teologinaisen, jonka kanssa hän uppoutuu keskustelemaan ehtoolliseen liittyvästä Kristuksen ruumiista ja verestä.

Nyt Oikarinen on alkanut kirjoittaa uutta romaania. Siinä on kantavana teologisena teemana kärsimyksen ongelma.

– Miljöönä on tällä kertaa Helsinki, joka on tullut minulle koko ajan rakkaammaksi. Alkuaika täällä oli vaikeaa, mikä leimasi pitkään suhdettani kaupunkiin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: