null Saarikosken Jumala on sumu, pimeä tai Ynnä Muuta

Kirjailija Pentti Saarikoski kesäpaikassaan läntisellä Uudellamaalla vuonna 1972.

Kirjailija Pentti Saarikoski kesäpaikassaan läntisellä Uudellamaalla vuonna 1972.

Saarikosken Jumala on sumu, pimeä tai Ynnä Muuta

Pentti Saarikoskelle Jumala oli kielen tavoittamattomissa, kertoo Saarikosken uskonnollista kieltä tutkinut Arto Köykkä.

Joskus 1970-luvun lopulla Arto Köykkä lueskeli Pentti Saarikosken Tähänastisia runoja ja kiinnitti huomiota siihen, että tekstihän on paikoitellen pelkkää Raamattua. Köykästä tuli seurakuntapappi, mutta Saarikoski jäi kiinnostamaan.

Lopulta Köykkä otti kaksi vuotta virkavapautta työstään Pirkkalan seurakunnassa väitöskirjan tekemistä varten. Lauantaina 18.3. hän väittelee teologian tohtoriksi aiheenaan uskonnollinen kieli Saarikosken tuotannossa.

Niille, jotka epäilevät, kuinka olennainen teema uskonto Saarikosken tuotannossa on, Köykällä on numeronäyttöä: Jeesus Kristus mainitaan Saarikosken teoksissa yli 90 kertaa. Jeesus oli yksi Saarikosken sankareista – samassa joukossa Leninin, Spartacuksen ja Che Guevaran kanssa.

– Saarikosken näkemys Jeesuksesta on aika 60-lukulainen. Jeesus on nimenomaan ihminen-Jeesus, jonka päällimmäinen piirre on kapinallisuus. Saarikoski ei mainitse Jeesuksen yhteydessä Jumalaa eikä Jumalan yhteydessä Jeesusta, Köykkä sanoo.

Saarikoski korosti Raamattua oman kielensä lähteenä, ja hän myös suomensi Matteuksen evankeliumin. Köykkä huomasi, että Saarikoski viittaa teoksissaan vain muutamiin Raamatun kirjoihin. Tärkeimpiä hänelle olivat Vanhan testamentin alkukertomukset ja Uuden testamentin synoptiset evankeliumit eli Matteus, Markus ja Luukas.

Alkukertomusten keskeinen asema selittyy Köykän mukaan Saarikosken kiinnostuksella myytteihin. Evankeliumit taas kertovat hänen sankaristaan Jeesuksesta, ja synoptiset evankeliumit ovat historiallisen Jeesuksen kannalta olennaisimpia, minkä Saarikoski raamatuntutkimusta tuntevana tiesi.

Omatekoisia Jumala-sanoja

Pentti Saarikosken Jumalaa on hankalampi tavoittaa kuin hänen Jeesustaan. Arto Köykän mukaan Saarikosken käsitystä Jumalasta kuvaa hyvin filosofi Ludwig Wittgensteinin kuuluisa lause: "Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava."

– Saarikoski sijoittaa Jumalan siihen elämänalueeseen, mistä ei voi puhua. On Jumalaa tai ei, hän on kielen tavoittamattomissa, Köykkä kertoo.

– Saarikoskelle kieli oli kaikki. Hän ei oikeastaan ollut yhtä syvällisesti kiinnostunut mistään muusta tässä elämässä. Häntä kiusasi ja ärsytti, että oli maailma, josta hän ei pysty kirjoittamaan. Jumala vaivasi häntä kirjailijanuran alusta sen loppuun saakka.

Pentti Saarikoskea ärsytti, että on maailma, josta hän ei pysty kirjoittamaan. Jumala vaivasi häntä kirjailijanuran alusta sen loppuun saakka.

Arto Köykän väitöskirjan otsikko "Sakeinta sumua käskettiin sanoa Jumalaksi" on sitaatti eräästä Ääneen-kokoelman runosta. Sumu on yksi kristillisen mystiikan käsite, ja Saarikoski käyttää sitä kirjoittaessaan Jumalasta. Muita sellaisia ovat esimerkiksi pimeä, hämärä ja pilvi.

Köykän mukaan ei ole kuitenkaan varmaa tietoa, oliko Saarikoski perehtynyt mystiikkaan. Hänen kotikirjastossaan oli kyllä 1900-luvun teologien kuten Paul Tillichin teoksia, mutta ei juuri mystiikan teologiaa.

– Kiinnostavaa on myös se, että Saarikoski loi itse Jumala-sanoja. Tällaisia ovat esimerkiksi Näin On ja Ynnä Muuta.

Puolue korvasi kirkon

Pentti Saarikoski eli nuoruudessaan uskonnollisen etsinnän vaiheen, oli aktiivisesti mukana seurakuntanuorten toiminnassa ja pohti paljon uskoon liittyviä kysymyksiä. Myöhemmin uskonnon paikan otti hänen ajattelussaan kommunismi.

– Melkein voi sanoa, että hän korvasi kristinuskon kommunismilla ja kirkon puolueella. Hän tuntui itsekin olevan tietoinen siitä, Arto Köykkä sanoo.

– Saarikoski oli allerginen papeille ja kirkolle, varsinkin luterilaisuudelle. Toisaalta kirkkorakennukset eivät ikinä lakanneet kiinnostamasta häntä.

Arto Köykkää kiehtovat ratkaisemattomat arvoitukset. Siksi häntä ei haittaa, että Saarikosken suhde Jumalaan jää salaisuudeksi. Kuva: Kaisa Halonen.

Arto Köykkää kiehtovat ratkaisemattomat arvoitukset. Siksi häntä ei haittaa, että Saarikosken suhde Jumalaan jää salaisuudeksi. Kuva: Kaisa Halonen.

Ortodoksiseen kirkkoon Saarikoski ei suhtautunut yhtä kielteisesti. Hän vietti kesällä 1982 muutaman päivän Valamon luostarissa ja kävi vielä seuraavana vuonna vähän ennen kuolemaansa tapaamassa siellä isä Ambrosiusta.

– Saarikoski koki, että ortodoksit eivät saarnaa. He eivät yritä selittää kielen tavoittamattomissa olevaa maailmaa. Hän myös koki ortodoksiset jumalanpalvelukset rauhoittaviksi, Köykkä kertoo.

Pekka Tarkka kirjoittaa Saarikoski-elämäkerrassaan, että Saarikoski oli uskonnollinen ihminen, joka ei löytänyt uskontoaan.

– Riippuu, keneltä kysyy. Tuo on Tarkan mielipide. Saarikosken viimeinen vaimo Mia Berner sanoi, ettei Saarikoski ollut kristitty ollenkaan. Sitä edellinen vaimo Tuula-Liina Varis puolestaan oli sitä mieltä, ettei Saarikoski ollut ateisti. Ambrosiuksella lienee myös ollut asiasta jokin mielipide, jonka perusteella Saarikoski päätettiin haudata Valamoon, Köykkä sanoo.

– Saarikoski itse kirjoitti, että hänen sisällään on bunkkeri, johon hänellä itselläänkään ei ole pääsyä. Muuttaisin Tarkan lauseen muotoon "ei ehkä löytänyt uskontoaan". Se pysyy arvoituksena.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: