Roope Lipasti kuvaa suomalaisuutta huumorin keinoin
Huumori on Roope Lipastin kirjoissa vahva elementti, mutta niihin sisältyy aina myös vakavampi taso.

Huumori on Roope Lipastin kirjoissa vahva elementti, mutta niihin sisältyy aina myös vakavampi taso.

Roope Lipasti kuvaa suomalaisuutta huumorin keinoin

Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa suomalaisuutta, sanoo Kirjan ja ruusun päivän tämänvuotinen nimikkokirjailija.

Kirjailija Roope Lipasti kirjoitti suomalaisuudesta pienoisromaanin, vaikka häneltä toivottiin Kirjan ja ruusun päiväksi 100-vuotiaaseen Suomeen liittyvää tietokirjaa. Suomen historian harrastaja kertoo kuitenkin leiponeensa tietokirjan palasina romaanin sisään.

– Päähenkilöinä ovat suomalainen Pekka ja hänen uusi naapurinsa Jussuf. Halusin kirjan toiseksi päähenkilöksi ulkomaalaisen, koska kirjassa piti olla myös jokin toinen näkökulma. Ulkomaalainen näkee ulkopuolisena suomalaisuudesta sellaisia asioita, joita suomalainen ei välttämättä näe.

Pekka päättää auttaa Jussufia sopeutumaan Suomeen ja löytämään kadonneen suomalaisnaisen, joka muistuttaa mainoksen kaunista elovenatyttöä.

– Pekka tekee Jussufin kotouttamisesta oman pikku projektinsa. He lähtevät roadtripille, seikkailemaan ympäri maata, ja matkalla tapahtuu yllättäviä käänteitä, Lipasti selvittää.

– Komiikkaa syntyy erityisesti kulttuurieroista. Molemmilla on toisiaan kohtaan ennakkoluuloja, jotka aiheuttavat monenlaisia väärinkäsityksiä.

Pitäisi keskittyä vahvuuksiin

Roope Lipastin mielestä vanhat kliseet suomalaisista jääräpäisenä ja tuppisuisena kansana pitävät edelleen aika hyvin paikkansa. Silti hän korostaa, ettei ole olemassa yhtä ainoaa suomalaisuutta vaan yli viisi miljoonaa erilaista.

Vaikka Elovenatyttö-romaaniin sisältyy vahva toiseuden teema, on se sävyltään positiivinen.

Halusin nostaa suomalaisuudesta esiin nimenomaan hyviä asioita.

– Halusin nostaa suomalaisuudesta esiin nimenomaan hyviä asioita. Huvittavaa kyllä, ulkomaalainen huomaa ne, mutta hänen mainitessaan niistä suomalaiselle tämä yrittää vähätellä hänen huomioitaan.

Lipastia harmittaa se, että Suomessa ja muualla länsimaissa on vallinnut viime vuosina tietynlainen näköalattomuus ja negatiivisuus.

– Ärsyttää, että esimerkiksi yliopistoja on suljettu taloudellisista syistä. Me kuitenkin osaamme täällä paljon kaikenlaista ja niihin vahvuuksiin pitäisi keskittyä enemmän.

Elovenatytössä on romaanille poikkeuksellisesti myös kuvitus. Sen on tehnyt Karoliina Korhonen, joka tunnetaan suomalaisia ahdistavissa sosiaalisissa tilanteissa kuvaavasta Finnish Nightmares -sarjakuvastaan.

Perheen arki tarjoaa aiheita

Lietolaisen Roope Lipastin tunnetuimpia teoksia ovat Rajanaapuri, Linnanjuhlat, Viimeiset polttarit sekä varhaisnuorille suunnattu ja palkittu Viikinki-trilogia. Lipastista on mielekästä kirjoittaa sekä aikuisille että lapsille.

– Huumori on kirjoissani tärkeä elementti, mutta niihin sisältyy aina myös vakavampi taso, kuten sisaruus, avioero tai luopuminen. Pyrin valitsemaan tavallisia ja pieniä aiheita, joista voi nousta jotain enemmän.

– Viikinkiaiheinen kirjasarja puolestaan sijoittuu 1000-luvulle ja Liedon Linnavuorelle. Kyseinen paikka on kotikulmillani, ja se ruokkii vahvasti mielikuvitusta.

Huumori on kirjoissani tärkeä elementti, mutta niihin sisältyy aina myös vakavampi taso.

Lipasti on työskennellyt myös toimittajana, pakinoitsijana ja kolumnistina. Kotivinkki-lehti on julkaissut hänen lapsiperheen arkea kuvaavaa Pihalla-kolumniaan vuodesta 2004 lähtien. Lisäksi hän on kirjoittanut yli vuoden ajan lehden verkkosivuille Teini talossa -blogia.

– Kuvaan kolumnissa ja blogissa perhe-elämän kiemuroita, mikä on kolahtanut moneen. Tarinoitani voi olla hauska lukea, ei ehkä niinkään kokea, Lipasti sanoo.

Erikoispainos jaossa juhlapäivänä

Kansainvälistä lukemisen juhlapäivää eli Kirjan ja ruusun päivää vietetään viikonloppuna 21.–23.4. Roope Lipastin Elovenatyttö-romaanin erikoispainosta jaetaan silloin kirjakaupoissa kaupanpäällisenä kaikille vähintään 15 eurolla kirjoja ostaville. Teos ei ole enää sen jälkeen saatavilla.

Vuotuisella juhlakirjalla kirjakauppiaat haluavat kiittää lukemisen ystäviä ja muistuttaa samalla paikallisten kirjakauppojen merkityksestä.

Päivän viettäminen sai alkunsa vuonna 1926 barcelonalaisen kirjakauppiaan ehdotuksesta. Kauppiaan ajatuksena oli, että juhlapäivänä miehet antaisivat naisille ruusuja ja naiset miehille kirjoja. Vuonna 1995 Unesco julisti Kirjan ja ruusun päivän Kansainväliseksi kirjan ja tekijänoikeuksien päiväksi.

Jaa tämä artikkeli:


Minuutissa mystikoksi

Villi city