Ruben Stillerin pitkä ura Yleisradiossa on päättymässä. Suositun Stiller-radio-ohjelman viimeinen lähetys on joulukuussa. Hän jää Ylestä eläkkeelle ensi keväänä, mutta aikoo jatkaa aktiivista mediauraansa.
Ruben Stillerin viesti luterilaisille: ”Pysykää kirkossa ja lukekaa Raamattua”
Ruben Stiller väänsi jo nuorena kaikesta vitsiä ja sai ensimmäiset työpaikkansa suunsoitolla kapakassa. Hänestä kypsyi terävä journalisti, jolle juutalainen identiteetti on aina ollut tärkeää.
Uupumaton maailman tarkkailija on uudella portilla. Suositun radio-ohjelmansa viimeinen lähetys Ylessä koittaa 19. joulukuuta. Ruben Stiller jää eläkkeelle ensi keväänä.
Journalismia enemmän Stilleriä on aina kiinnostanut ihmisen käytös sekä usko Jumalaan. Hän luonnehtii itseään agnostikoksi, joka on kallellaan uskontoon päin.
– Toivon voivani uskoa. Olen kiinnostunut ihmisistä, jotka ovat syvällä kiinni uskonnossaan. Miten he siihen pystyvät?
Stiller kiittää isäänsä siitä, että juutalainen kulttuuri on hänelle arvokasta. Isä vaikeni.
– Hän oli maallistunut ruotsinkielinen juutalainen, äitini pohjalainen kirkkouskovainen. Kotimme oli kulttuurien sekametelisoppa, jossa uskonto ei ollut esillä. Isämme ei puhunut minulle eikä pikkuveljelleni ruotsia eikä opettanut mitään juutalaisuudesta. Siksi me kiinnostuimme.
– Nyt meillä molemmilla on juutalaiset puolisot ja minun eläkesuunnitelmani on parantaa ruotsiani, hän toteaa hymyillen.
Ruben Stiller kasvoi maaseudulla, Nummi-Pusulassa. Juutalaiseen traditioon kuuluva vanhempien kunnioittaminen oli itsestäänselvää.
– Lapsena olin kiltti, koulussakin nuhteeton nipottaja. Teininä aloin ottaa takaisin, riitelin äitini kanssa politiikasta ja tykkäsin aukoa päätäni koulussa.
En ole ollut mikään kansallisten nöyryyskilpailujen mies.
19-vuotiaana Stiller muutti etäiseen suurkaupunkiin. Sellainen Helsinki oli Nummen pojalle, vaikka matkaa on vain 70 kilometriä.
– Tulin valtiotieteelliseen tiedekuntaan todella fiksuna jätkänä. Sitten tajusin, että yliopistollahan on paljon fiksumpia. Huomion hakeminen lähti lapasesta. En ole ollut mikään kansallisten nöyryyskilpailujen mies.
Uran alku: aivot narikkaan
Ruben Stillerille mediauran alku 1980-luvulla oli kuin jatkuvaa showta. Hän aloitti ystävänsä Raul Grünsteinin perustamassa Image-lehdessä ja jatkoi Radio Cityyn. Millainen journalisti hän oli? Stiller repeää nauruun.
– En olisi tuolloin ymmärtänyt koko kysymystä. Kun möykkäsin kapakassa, saatoin saada työpaikan. Aivot narikkaan ja irvailemaan julkkiksille. Se oli kapinaa ja uhoa virallisia puhuvia päitä vastaan. Aina piti improvisoida, saisiko tästä tai tuosta vitsin, vaikka huononkin. Nyt kun olen itse julkisuudessa, kadun ihmisten tyhmää pilkkaamista.
Talvipäivänä Stiller sai loistoidean testata Nelosen talk-showssaan presidentinlinnan vartijoita. Hän meni portille, riisuutui kalsarisilleen ja alkoi tanssia Madonnan musiikin tahdissa.
Yleisradioon tämä rääväsuu ylettyi 1990-luvun alussa – ja sai potkut pomon pilkkaamisesta suorassa lähetyksessä.
“Konservatiivi, ole tyytyväinen siitä, että sinulla on hyvä vihollinen, liberaali. Liberaali, ole tyytyväinen siitä, että sinulla on hyvä vihollinen, konservatiivi. Me tarvitsemme toisiamme”, kiteyttää Ruben Stiller ja peräänkuuluttaa hyviä käytöstapoja yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Some pilaa käytöstavat
Toistakymmentä vuotta vierähti Nelosen ja MTV:n ohjelmissa, kunnes Ruben Stiller kelpasi takaisin Yleen 2009. Möykkääjän naamio oli poissa, ja hänestä jalostui terävä tv- ja radio-ohjelmien tekijä. Tänään Stiller kuvaa olevansa konservatiivi, joka vaalii sivistystä ja hyviä tapoja. Hän huokaisee syvään – taas ironisen hymynsä läpi.
– Minä, jonka käytöksessä ei ole ollut kehumista, kiinnitän nyt erityistä huomiota siihen, onko nuorilla hyvät, klassiset käytöstavat. Tämä koskee myös keski-ikäisiä ja poliitikkoja, miten toista ihmistä kunnioitetaan. Ihmettelen, että käyttäytymissäännöistä ei keskustella.
Stillerille some on hyvien tapojen myrkyttäjä.
– Etteikö huono käytös somessa vaikuttaisi ihmiseen muutenkin? Jos kunnioitus murenee siellä, niin käy myös laajemmin yhteiskunnassa. Olen huolissani poliitikkojen turvallisuudesta.
Samalla hän kysyy, miksi poliitikot ajavat alas sivistysihanteita. Stiller pelkää, että kulttuurin ja tieteen leikkaukset edistävät vain tyhmyyttä ja populismia.
– Yhä pienempi joukko kansalaisia harrastaa kirjallisuutta ja muita taiteita, yhä suurempi vain viihdettä. Meille tarjotaan koko ajan uutta teknologiaa tyhmistää itseämme. Kun tekoäly luo tekstiä, johtaako se siihen, että ihmiset eivät enää opettele kirjoittamaan? Jos ei vaivaudu kirjoittamaan, ei osaa ajatella, hän tuhahtaa.
Stilleriä harmittaa tässä kamppailussa myös median suunta.
– Mediatalot keräävät dataa kansasta, sitten reagoidaan sinne tänne ja räätälöidään sisältöjä ilman omaa visiota. Miksi laatulehtenä itseään pitävä Helsingin Sanomat yrittää olla myös iltapäivälehti ja parisuhdelehti? Lehden oma sielu katoaa, jos sisältö on poukkoilua klikkausten perässä.
– Kaikki on tunnetta! hän huudahtaa. Toimittajan pitää tuottaa spektaakkeleita nopealla syklillä. Merkityksetön journalismi lisääntyy.
Ruben Stillerin mukaan meille tarjotaan koko ajan uutta teknologiaa, jolla voimme tyhmistää itseämme. Kun tekoäly luo tekstiä, johtaako se siihen, että ihmiset eivät enää opettele kirjoittamaan? hän kysyy,
Israelia voi kritisoida myös analyyttisesti
Elämme keskellä maailmaa, jonka uutiset herättävät suuria tunteita. Juutalaisten 9/11 2001 (New Yorkin World Trade Centerin terroristi-isku) on 10/7 2023 (Hamasin hyökkäys Israeliin), ja se on koetellut Ruben Stilleriä kovin. Hän kritisoi uutisoinnin suuntauksia Suomessa.
– Israel on usein mediassa alueen ylivertainen paha. Tunnetut Lähi-idän tutkijat Hannu Juusola ja Antti Tarvainen pitävät Israelia asutuskolonialistisena valtiona. Tämä olisi hyvä kertoa, kun esiintyy julkisuudessa asiantuntijana. Miksi Yhdysvalloista tai Australiasta ei puhuta samoin?
– Tietenkin ymmärrän, että Israelia kritisoidaan, niin teen itsekin. Benjamin Netanjahu on aivan väärä johtaja Israelille. Hän ei koskaan hyväksy Palestiinan itsenäisyyttä. Kannatan tunnustamista ja kahden valtion mallia, vaikka toimivaa Palestiinan valtiota ei synny vuosikausiin.
Stiller toivoo, että julkinen hurskastelu hyvän ja pahan äärellä loppuisi.
– Kun kysytään, oletko lasten tappajien puolella, mitä siihen voi sanoa? Entä Hamas, joka haluaa hävittää Israelin eikä piittaa palestiinalaisista siviiliuhreista tuon taivaallista? Suosittelen lukemaan Financial Timesia tai Economistia, jotka kritisoivat Israelia, mutta analyyttisesti ilman tunnetta, Stiller napauttaa.
Sota kiihottaa aina myös uskonnollisesti – merkkinä lopun ajoista ja Messiaan paluusta.
– Se, että Gazan kriisi olisi Jumalan suunnitelma, on vastenmielistä ajattelua. Omilleni sanon, että odotellaan rauhassa, Stiller hymähtää.
Eläkää sovussa, pysykää kirkossa
Ruben Stiller muistuttaa, että juutalaisuudessa ihmisen tärkein tehtävä on rakentaa oikeudenmukaista maailmaa ja pyytää anteeksi toista ihmistä vastaan tehdyt synnit. Messias ei tule, ellei ole sovintoa ihmisten kesken.
– Jumalakuvat ovat kiinnostavia tässä ajassa, jossa poliittiset ideologiat eivät pysty vastaamaan syviin olemassaolon ja merkityksen kysymyksiin.
– Minua huvittaa käsitys Jumalasta, joka tirkistelee ihmisten makuuhuoneisiin. Onko tämä todella Kaikkivaltiaan tehtävä? Ärsyttävää on sekin, että jos ei tykätä Päivi Räsäsen mielipiteistä, erotaan kirkosta. Eihän kirkko ole mikään pitopöytä, josta poimin vain minua miellyttävät asiat.
Stillerillä on jykevä viesti luterilaisille.
– Pysykää kirkossa ja lukekaa Raamattua, sillä se on kulttuurimme perusteos.
Jobin kirjassa Jumala rehentelee ja raivoaa kuin pohjalainen aikamiespoika.
Hänelle tärkeitä ovat Saarnaajan ja Jobin kirjat.
– Saarnaajassa kuulen isäni äänen, vanhan miehen viisautta. Kaikki on turhuutta ja elämä on epäoikeudenmukaista, mutta silti siitä voi nauttia. Jobin kirjassa Jumala rehentelee ja raivoaa kuin pohjalainen aikamiespoika. Tällainen kuva Jumalasta on minulle inhimillinen, mutta myös ironinen.
Huumori on Stillerin voimavara. Juutalainen huumori on mustaa, hän varoittaa. Juutalainen käsite chutzpah tarkoittaa röyhkeyttä, armotonta pokkaa. Se on poikinut vitsejä, joista Stiller tarjoaa yhden.
Juutalaispoika oli tappanut vanhempansa. Oikeudessa poika vaati tuomarilta armahdusta.
– Ja minkähän takia? kysyi tuomari.
– Koska minä olen orpo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Klaus Härö pettyi juutalaisten kohteluun Suomessa jatkosodan aikana – hänen uusin elokuvansa kertoo juutalaisia auttaneesta Abraham Stilleristä
Hyvä elämäHärö alkoi työstää käsikirjoitusta Ei koskaan yksin -elokuvaansa jo vuosia sitten. Kyseessä on koskettava tarina lähimmäisenrakkaudesta ja luottamuksen pettämisestä.
