null Etätyö, vaikeudet, muutot ja rikkonainen arki voivat synnyttää kaipuun Jumalan yhteyteen – ”Tärkeintä on, että rukous nousee sydämestä”, sanoo nunna ja teologian tutkija sisar Vassa

Sisar Vassa neuvoo tekemään rukouksesta säännöllisen tavan. Myös luovuudesta on apua.

Sisar Vassa neuvoo tekemään rukouksesta säännöllisen tavan. Myös luovuudesta on apua.

Hengellisyys

Etätyö, vaikeudet, muutot ja rikkonainen arki voivat synnyttää kaipuun Jumalan yhteyteen – ”Tärkeintä on, että rukous nousee sydämestä”, sanoo nunna ja teologian tutkija sisar Vassa

Ukrainan ortodoksisen kirkon alaisuudessa toimiva, Wienissä asuva sisar Vassa Larin kannustaa paitsi rukoilemaan, myös puhumaan vallanpitäjille suoraan.

Ihmiset kääntyvät usein rukouksessa Jumalan puoleen, vaikka kukaan ei ole opettanut heitä siihen. Näin sanoo sisar Vassa ­Larin, joka puhui keväällä kulttuurikeskus Sofiassa Vuosaaressa omasta hengellisestä tiestään ja tämän päivän ortodoksisuuden kohtaamista haasteista.

Yhdysvalloissa Venäjän ortodoksisen kirkon papin perheeseen syntynyt sisar Vassa asuu nykyisin Wienissä. Hän työskentelee tällä hetkellä tutkijana Kiovan ortodoksisessa teologisessa akatemiassa etäyhteyksien avulla. Viimeisten kymmenen vuoden ajan hän ollut myös so­siaa­lisen median vaikuttaja. Hän jakaa videoita ja kursseja Coffee With Sister Vassa -verkkosivuilla ja muun muassa Youtubessa.

Jumalan puoleen kääntyminen alkaa sisar Vassan mukaan usein vaikeassa elämäntilanteessa. Hän vertaa tällaista rukousta siihen, että hengenvaaraan joutunut ihminen huutaa vaistonvaraisesti äitiä apuun.

– Rukouksen muodolla ei ole niinkään merkitystä, vaan tärkeintä on, että rukous nousee sydämestä. Kaikki alkaa sydämen tarpeesta kääntyä Jumalan puoleen ja kaipuusta täyttymykseen.

Kiireinen elämäntilanne ei aina johdu pelkästään hallitsemattomasta ulkoisesta todellisuudesta, vaan monesti olemme itse luoneet osan siitä.

Tarve rukoukseen voi sisar Vassan mukaan nousta esimerkiksi irrallisuuden ja juurettomuuden tunteesta.

Tällaiset kokemukset ovat tavallisia maailmassa, jossa ihmiset liikkuvat maasta ja kulttuurista toiseen opintojen tai työtehtävien vuoksi tai siksi, että sodat ja katastrofit ajavat heidät liikkeelle. Samalla ihminen voi kokea olevansa myös hengellisesti juureton ja eksyksissä.

– Harva avioituu enää nykyään naapurinsa kanssa tai jää asumaan samaan kylään ja samojen ihmisten luokse, joiden kanssa on kasvanut. Emme välttämättä pysy samassa seurakunnassa tai edes samassa uskonnollisessa yhteisössä. Tällainen elämä altistaa meidät kokemukselle, että olemme vailla juuria tai paikkaa, johon todella kuuluisimme.

Arkinen rukous voi olla yksinkertaista ja epämuodollista

Juurettomuutta aiheuttaa sisar Vassan mukaan myös elämän siirtyminen verkkoon. Moni opiskelee tai työskentelee pääasiassa etäyhteyksillä, jolloin kasvokkaiset kohtaamiset ja yhteisöllisyys jäävät vähiin. Runsas etäyhteyksien käyttö vaikuttaa myös ystävyyssuhteisiin ja siihen, miten vastaanotamme tietoa.

Juurettomuus voi oireilla epäterveinä elämäntapoina: elämästä puuttuu rytmi ja rakenne, ruokavalio on yksipuolinen ja ajankäytöstä puuttuu kurinalaisuus.

Sisar Vassa nostaa esiin myös tilanteet, joissa elämänrytmi rikkoutuu alkoholismin tai muun riippuvuuden vuoksi.

– Saatamme tuntea itsemme täysin voimattomiksi, eksyneiksi ja kykenemättömiksi hallitsemaan edes arjen tavallisia tehtäviä. Se, joka on ollut riippuvuuden vallassa tai ajautunut muuten elämässään pohjalle, tietää mistä puhun.

– Kun Jumala vetää ihmisen ylös kuopasta, tämä alkaa ymmärtää, kuinka voimakas Jumala on ja kuinka voimattomia me olemme ja että muutos on sittenkin mahdollinen.

Vuonna 2023 julkaistussa kirjassaan Praying in Time sisar Vassa opastaa lukijaa askel askeleelta ortodoksisen perinteen mukaisiin rukoushetkiin ja niiden teemoihin, jotka nousevat varhaiskirkon ajalta. Tarkoituksena ei ole viettää rukouk­sessa pitkiä aikoja kerrallaan, vaan rukous saa kulkea mukana päivän mittaan pienissä hetkissä.

Sisar Vassa korostaa, että arkinen rukous voi olla hyvin yksinkertaista ja epämuodollista. Vanhasta rukousperinteestä omaan päiväänsä voi ottaa esimerkiksi rukoukset aamulla herätessä ja illalla ennen nukahtamista. Näissä siirtymähetkissä ihminen saattaa kokea itsensä haavoittuvaksi, koska emme hallitse nukahtamista ja heräämistä, vaan ne tapahtuvat meille.

– Aamulla voit istua sängyllä ja sanoa: ”Jumala, auta minua tänään” tai ”Jumala, ole kanssani”. Jos haluat, voit kumartaa pääsi tai polvistua. Tällainen ele voi auttaa kokemaan, että olet Jumalan läsnäolossa, sisar Vassa ehdottaa.

– Illalla ennen nukkumaanmenoa voit sanoa esimerkiksi: ”Jumala, kiitos tästä päivästä. Kiitos, että selviydyin iltaan asti.” Tai ehkä pyydät apua, jotta saisit nukuttua.

Jumalan läsnäolossa pelot menettävät otettaan 

Vanhassa rukousperinteessä päivän ensimmäisessä rukoushetkessä kiitetään Luojaa aamun ensimmäisestä valosta. Päivään kuuluvat myös ­Pyhälle Hengelle suunnattu rukous sekä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja kuoleman muistaminen. Päivän kääntyessä iltaan hiljennytään oman elämän rajallisuuden ja ylösnousemuksen ajattelemiseen.

Säännöllinen rukous auttaa sisar Vassan mukaan jäsentämään arjen kaoottisuutta, jonka taustalla voi olla ihmisen sisäinen epäjärjestys.

– Kiireinen elämäntilanne ei aina johdu pelkästään hallitsemattomasta ulkoisesta todellisuudesta, vaan monesti olemme itse luoneet osan siitä. Kun antaudumme Jumalan johdettaviksi, löydämme vähitellen järjestystä elämäämme. ­Aivan Raamatun alussa Jumala kuvataan Luojana, joka synnyttää järjestystä alkumeren kaaoksesta ja syvyydestä.

”Rukouksen muodot ja säännöt eivät saa peittää alleen sitä, mikä on tärkeintä”, nunna Vassa sanoo. Hänet valokuvattiin Kulttuurikeskus Sofian kappelissa helmikuussa.

”Rukouksen muodot ja säännöt eivät saa peittää alleen sitä, mikä on tärkeintä”, nunna Vassa sanoo. Hänet valokuvattiin Kulttuurikeskus Sofian kappelissa helmikuussa.

Puhuessaan ihmisille rukoilemisesta sisar Vassa neuvoo heitä tekemään siitä säännöllisen ja jokapäiväisen tavan. Ankaraa askeesia ei tarvita, mutta usko ei toimi, jos sen harjoittaminen jää vain sunnuntaille. Hän rohkaisee rukoilemisessa myös luovuuteen.

– Kristinuskon Jumala ei anna ihmisille uusia sääntöjä, vaan kutsuu meitä läheiseen yhteyteen itsensä ja toisten ihmisten kanssa. Rukouksen muodot ja säännöt eivät saa peittää alleen sitä, mikä on tärkeintä: lapsen kaipuuta tulla Jumalan syliin ja rakastamaksi.

Mikään elämässäni ei ole täysin merkityksetöntä. Riippumatta siitä, mitä ympärilläni tapahtuu, kaikki voi jollakin tavalla palvella hyvää.

Jumalan läsnäolon vaikutus tuntuu sisar Vassan mukaan siinä, että elämää hallitsevat pelot menettävät otettaan. Kristillisen perinteen mukaan pelko harhauttaa mielen pois olennaisesta ja johdattaa moniin synteihin. Raamatussa Jeesus puhuttelee toistuvasti ihmisiä sanoilla ”Älkää pelätkö”.

– Jumalan läsnäolo karkottaa pelkoa. Siinä ei ole kyse vain hyvästä ajatuksesta tai kauniista periaatteesta vaan todellisesta läsnäolosta. Meidän pitää kuitenkin avautua tuolle läsnäololle. Erityisesti Isä meidän -rukouksesta voi olla apua. Siinä voimme antaa Jumalalle ne asiat, jotka kuuluvat hänelle.

Joskus kristityn pitää puhua vallanpitäjille suoraan

Rukouksen sävyttämä elämänasenne ei tarkoita sisar Vassan mukaan silmien sulkemista yhteiskunnan epäkohdilta. Joskus kristittyjä kutsutaan puhumaan suoraan vallanpitäjille.

Viime vuosina sisar Vassa on arvostellut tiukkasanaisesti Moskovan patriarkaattia ja sitä johtavaa patriarkka Kirilliä, joka on antanut tukensa Venäjän käymälle hyökkäyssodalle Ukrainassa ja väittänyt, että kyse on pyhästä sodasta.

Moskovan patriarkaattiin kuuluvat piispat vaativat sisar Vassaa vaikenemaan. Vuonna 2025 Venäjän ulkopuolinen venäläinen ortodoksinen kirkko (ROCOR) poisti häneltä nunnan aseman ja kielsi häntä käyttämästä nunnan asua vedoten tottelemattomuuteen.

Tällä hetkellä sisar Vassa toimii Ukrainan ortodoksisen kirkon ja sitä johtavan Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitan Epifanin alaisuudessa. Hän sanoo sydämensä särkyvän joka päivä Ukrainan kärsimyksen vuoksi. Samalla hän kiinnittää huomiota siihen, että ukrainalaiset eivät ole antaneet periksi, vaikka sodan alussa moni ennusti, että Kiova vallattaisiin kolmessa päivässä.

– Kaiken keskellä voin suuntautua kohti Jeesuksen opetusta ja evankeliumien hyvää uutista. Sen näkökulmasta mikään elämässäni ei lopulta ole täysin hyödytöntä tai merkityksetöntä. Riippumatta siitä, mitä ympärilläni tapahtuu, kaikki voi jollakin tavalla palvella hyvää. Olennainen kysymys on se, mitä asioita minut kutsuttu hoitamaan juuri tänään.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin ilmaisia uutiskirjeitä.