null Ukrainassa käydään myös kirkkosotaa – Venäjän ortodoksinen kirkko haluaa alueen valtapiiriinsä

Moskovan patriarkka Kirill johti joulumessun, jota vietettiin juliaanisen kalenterin mukaan 6. tammikuuta. Messu pidettiin Kristus Vapahtajan katedraalissa Moskovassa. Kirill hamuaa Ukrainaa oman kirkkonsa valtapiirin ja tukee vankkumatta Vladimir Putinia. Kuva: Alexander Zemlianichenko/AFP/Lehtikuva.

Moskovan patriarkka Kirill johti joulumessun, jota vietettiin juliaanisen kalenterin mukaan 6. tammikuuta. Messu pidettiin Kristus Vapahtajan katedraalissa Moskovassa. Kirill hamuaa Ukrainaa oman kirkkonsa valtapiirin ja tukee vankkumatta Vladimir Putinia. Kuva: Alexander Zemlianichenko/AFP/Lehtikuva.

Ajankohtaista

Ukrainassa käydään myös kirkkosotaa – Venäjän ortodoksinen kirkko haluaa alueen valtapiiriinsä

Venäjän ortodoksinen kirkko tukee yksinvaltiasta presidenttiä. Se haluaa saada Ukrainan kirkot hallintaansa. Tämä merkitsisi ukrainalaisten uskonnonvapauden loppua.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan alkoi vuosi sitten 24. helmikuuta. Presidentti Vladimir Putinin tueksi asettui heti myös Venäjän ortodoksinen kirkko. Se perusteli Moskovan patriarkka Kirillin suulla sotaa ideologisella kamppailulla turmeltunutta länttä vastaan ja väitti, että Venäjä vain puolustaa vainon kohteena olevia hurskaita ortodokseja.

Muualla maailmassa on ihmetelty, miten kirkko voi tukea hyökkäyssotaa. Yksi syy tähän on näkemys, että vahva yksinvaltias puolustaa oikeaa uskoa.

– Venäjän ortodoksisessa kirkossa on perinteisesti ajateltu, että voitto on merkki Jumalan suosiosta. Taustalla on sellaisia historian tapahtumia kuin Vladimir Suuren ja hänen johtamansa Kiovan Rusin kääntyminen kristinuskoon 900-luvulla sekä pakanallisen mongolivallan kukistuminen 1400-luvun lopulla, sanoo teologian tohtori Heta Hurskainen Itä-Suomen yliopistosta.

Lisäksi 1400-luvulla koko ortodoksisen kristikunnan painopiste siirtyi Venäjälle, kun Ottomaanien valtakunta kukisti itäiselle kristillisyydelle tärkeän ja ”toiseksi Roomaksi” kutsutun Konstantinopolin. Syntyi ajatus, että ”kolmas Rooma” eli Moskova ei sortuisi niin kauan kuin sen hallitsija pitää kiinni oikeasta uskosta.

– Kun Natsi-Saksa sitten hyökkäsi Venäjälle, ortodoksinen kirkko asettui kommunistijohtaja Josif Stalinin tueksi. Stalin halusi kirkon henkistä tukea kansalle ja sotilaille. Ortodoksinen kirkko sai luvan nimittää patriarkan, sen asemaa helpotettiin ja siitä tuli ainoa sallittu kirkko. Kun Venäjä valtasi Ukrainan takaisin, maan kreikkalaiskatolinen kirkko alistettiin sille, Hurskainen kertoo.

Tsaari puolustaa pyhää Venäjää

Venäläinen kirjailija Mihail Šiškin ­arvioi tuoreessa kirjassaan Sota vai rauha – kirjoituksia Venäjästä ja lännestä (WSOY 2023), että skandinaavien ja mongolien miehitykset jättivät aikoinaan Venäjään jäljen. Venäjä on hänen mukaansa maa, jossa valtio suhtautuu kansalaisiinsa miehitysarmeijan tavoin. Kansalainen on kuin maaorja, ja tsaari eli presidentti on yksinvaltias. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeinen lyhyt demokratiakokeilun aika johti kaaokseen, jonka jälkeen kansa huusi jälleen vahvaa tsaaria.

Kuvioon liittyy se, että tsaari puolustaa venäläistä maailmaa eli Russki miriä niin ulkoisilta kuin sisäisiltäkin vihollisilta. Uhka on perinteisesti tullut lännestä, mikä sopii myös tsaarin tukena olevalle kirkolle. Venäjän katsotaan olevan pyhä maa.

Kirkon kannalta hyvä johtaja on sellainen, joka puolustaa sen asemaa ja oikeaksi katsomia perinteisiä arvoja.

– Patriarkka Kirill nosti viime syksynä esille mongolimiehityksen ja totesi, että jälleen Venäjää vastaan nousee uhka, joka ei edusta kristillisyyttä. Tämä uhka on länsi. Seksuaalivähemmistöjen vastustaminen liitetään tähän. Niiden ei katsota kuuluvan oikeaan ortodoksisuuteen, Heta Hurskainen sanoo.

Venäjän joukot tuhosivat Jumalanäidille pyhitetyn kirkon Bogorodychnen kylässä. Venäläiset ovat ukrainalaisen Institute for Religious Freedomin mukaan tähän mennessä tuhonneet lähes 500 kirkkoa ja pyhää paikkaa. Kuva: Evgeniy Maloletka/AP/Lehtikuva

Venäjän joukot tuhosivat Jumalanäidille pyhitetyn kirkon Bogorodychnen kylässä. Venäläiset ovat ukrainalaisen Institute for Religious Freedomin mukaan tähän mennessä tuhonneet lähes 500 kirkkoa ja pyhää paikkaa. Kuva: Evgeniy Maloletka/AP/Lehtikuva

Moskovan patriarkaatille paras hallintomalli olisi teokratia

Moskovan patriarkaatin näkökulmasta demokratia on huonoin hallintotapa, sillä se jakaa kansan eikä edistä oikeaa arvomaailmaa. Historia on kulkenut kauemmas Jumalan ohjauksesta, jota toiseksi lähimpänä on yksinvaltiaan hallitsema monarkia. Sellainen, jossa hallitsija ohjaa kansaa omien ortodoksisten arvojensa mukaan.

– Neuvostoliiton aikana Moskovan patriarkaatti oli valtionkirkon asemassa ja samalla valtion valvoma. Tähän malliin se suhtautuu nyt kielteisesti. Sen sijaan se katsoo olevansa valtion yläpuolella tuomassa sille moraalista pohjaa, Heta Hurskainen kuvaa.

Venäjän kirkon tuki sodalle ei ole heikentynyt, päinvastoin vahvistunut.

Jos ortodoksisen kirkon sisällä on oppositio, se on vaiennettu. Kirillin sodalle antaman tuen arvostelu on sama kuin vastustaisi Putinia, joten seuraukset ovat ikävät. Venäjän kirkon tuki sodalle ei ole vuoden aikana heikentynyt, päinvastoin vahvistunut.

– Kaikkein paras hallintomalli olisi kirkon mukaan teokratia Raamatun Vanhan testamentin kuninkaiden tapaan. Siinä Jumala kertoo kuninkaalle suoraan, miten toimia missäkin tilan­teessa.

Moskova haluaa saada Ukrainan kirkot alaisuuteensa

Venäjän messiaaniseen tehtävään maailmassa kuuluu puolustaa oikeaa uskoa ja pitää huolta venäläistä kaikkialla maailmassa. Pyhän Rusin ydinaluetta ovat Venäjän lisäksi Valko-Venäjä, Ukraina ja Moldova. Ukrainassa käydään nyt myös kirkkosotaa, sillä Moskovan patriarkaatti haluaisi saada Ukrainan omaan hengelliseen valtapiiriinsä.

Ukrainassa toimii kaksi ortodoksista kirkkoa. Toinen niistä on Ortodoksinen kirkko Ukrainassa (OKU). Se on itsenäinen ortodoksinen kirkko. Toinen on Moskovan patriarkaatin alainen autonominen eli itsehallinnollinen Ukrainan ortodoksinen kirkko (UOK).

Kun Konstantinopolin patriarkaatti myönsi OKU:lle itsenäisyyden vuonna 2018, Venäjän kirkko katkaisi suhteensa Konstantinopoliin. Samalla katkesi ehtoollisyhteys Konstantinopolin patriarkaattiin kuuluvan Suomen ortodoksisen kirkon kanssa.

Moskovan patriarkaattiin kuuluva ukrainalaiskirkko puolestaan ilmoitti viime vuoden toukokuussa eronneensa Moskovan alaisuudesta. Sen johto on puhunut Venäjästä hyökkääjänä. Heta Hurskaisen mukaan kirkon tilanne on kuitenkin epäselvä, sillä kirkko ei ole hakenut itsenäistä asemaa miltään patriarkaatilta.

Ukrainan valtio suhtautuu tähän kirkkoon epäillen turvallisuussyistä. Maan parlamentti hyväksyi joulukuussa lain, jossa se vaati, että kirkon nimessä pitää näkyä, että se on yhteyksissä hyökkääjään eli Moskovaan.

Teologian tohtori Heta Hurskainen Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että Venäjän ortodoksisen kirkon mielestä Ukraina kuuluu sen kirkolliseen valtapiiriin. Kuva: Itä-Suomen yliopisto

Teologian tohtori Heta Hurskainen Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että Venäjän ortodoksisen kirkon mielestä Ukraina kuuluu sen kirkolliseen valtapiiriin. Kuva: Itä-Suomen yliopisto

– Moskovan patriarkaatin mielestä Ukraina kuuluu sille, eikä siellä saisi olla ”oman” kirkon lisäksi toista ortodoksikirkkoa eikä myöskään paavia johtajanaan pitävää kreikkalaiskatolista kirkkoa. Kaikkien muiden uskonyhteisöjen toiminnan pitäisi olla rajoitettua.

Hurskaisen mukaan uskonnonvapaustilanne on ollut Ukrainassa hyvä.

– Jos Putin saisi Ukrainan haltuunsa, uskonnonvapautta ei enää olisi.

Venäjän kirkko vahtii ekumeniassa omaa etuaan

Kirkkojen maailmanneuvostossa Venäjän kirkko on yhä mukana. Herää kuitenkin kysymys, mikä on sen suhtautuminen ekumeniaan eli kirkkojen väliseen yhteyteen ja muihin kirkkoihin, jos se kerran katsoo olevansa ainoa oikea?

– Jo ennen sotaa viime vuoden alussa Moskovan patriarkaatin ulkoasiain osaston silloinen johtaja metropoliitta Ilarion kuvasi osastonsa tehtävää kirkon puolustusministeriöksi. Kirkko vahtii omaa etuaan. Kun se osallistui Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokoukseen, se kertoi nettisivuillaan niistä, joita sen edustajat tapasivat, eikä mitään siitä, että sitä kritisoitiin sodan tukemisesta.

Ortodoksisen maailman sisällä rintamalinjat vakiintuivat globaalisti jo ennen sotaa. Venäjän kirkko on saanut tukea muun muassa Serbiasta ja Jerusalemin patriarkaatilta, jota se nimittää ”kaikkien kirkkojen äidiksi”. Afrikassa se on suututtanut Aleksandrian patriarkaatin perustamalla Afrikkaan omia kirkkojaan. Kreikka tukee Konstantinopolia, jonka yhteydessä oleva Suomen ortodoksinen kirkko on tuominnut Venäjän kirkon ja sodan jyrkästi.

Jos sota päättyy Putinin tappioon, mitä se merkitsee Venäjän kirkolle?

– Kirkon uskottavuus kristillisenä kirkkona vaatinee patriarkan vaihtamista. Kirkon pitää myös käydä läpi menneisyytensä ja myöntää virheet. Se vaatii sen tunnustamista, että Venäjää vastaan ei hyökätty vaan se itse hyökkäsi, Heta Hurskainen sanoo.

Tämäntapaista tilintekoa Venäjän historiassa ei ole ennen tehty.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.