Muslimit asettavat hautakiven paikoilleen noin vuoden kuluttua hautajaisista. Kuva Ruskeasannan hautausmaalta. Kuva: Timo Saarinen
Rukousta, jumalten kuvia ja kukkaseppeleitä – rituaalit saattavat kuolevaa
Monikulttuuristuminen on tuonut Suomeen uusia kuolemaan liittyviä tapoja ja rituaaleja. Vainajan uskonto ja tavat pyritään ottamaan huomioon mahdollisuuksien mukaan.
Hoitolaitosten työntekijät ja saattohoitajat sekä hautaustoimistojen työntekijät kohtaavat yhä useammin eri uskontokuntiin kuuluvia.
Suomessa hautaamiskäytännöt ja -rituaalit poikkeavat siitä, miten eri kulttuurista tänne muuttaneiden synnyinmaassa toimitaan. Muiden uskontojen tapoja ja rituaaleja pyritään toteuttamaan niin hyvin kuin pystytään.
– Jos ajatellaan ihmisiä, joilla on uskonnollinen maailmankuva, olivat he sitten hinduja, buddhalaisia, muslimeja, kristittyjä tai ihan mitä vaan, kuolema on tärkeä asia. Se ei ole persoonallisen elämän loppu niin kuin materialistisessa maailmankuvassa, sanoo uskontotieteilijä, kulttuuriantropologi ja tutkija Maija Butters.
Hinduille sielu on ikuinen
Hindulaisuus on uskontona hajanainen, mutta Maija Buttersin mukaan voidaan puhua yleisintialaisesta elämäntavasta.
– Hindulainen maailmakuva on syklinen, joka tarkoittaa ikuista syntymän ja kuoleman kiertokulkua. Ja jos ajattelee, että kosmos on lukemattomia kertoja syntynyt ja tuhoutunut, niin yksilön kuolema siinä ei ole kauhean keskeinen tapahtuma, Butters toteaa.
Useimmille hinduille sielu on ikuinen. Ihmisen kuollessa vain ruumis kuolee ja sielu jatkaa matkaa. Hindulaiset ajattelevat, että kuoleman hetkellä vallitseva tietoisuus vaikuttaa siihen, mihin sielu menee.
– Saattohoitokodissa, kotona tai sairaalassa laitetaan jumalten kuvia kuolevan hindulaisen lähelle. Kuolevalle luetaan tai lauletaan tai ollaan vain lähellä. Ympärillä on perhe ja läheiset, Butters kertoo.
– Idän uskontoja tunnustavien identiteetti on yhteisöllisempi kuin meidän länsimaisten ihmisten, ja se näkyy myös kuoleman läheisyydessä. Ihmistä ei jätetä yksin. Muiden läsnäolo kuolevan vierellä on erittäin oleellista.
Pappi koristelee vainajan
Hindulainen pappi kutsutaan paikalle vasta sitten, kun ihminen on kuollut. Häntä tarvitaan hautajaisrituaalien hoitamiseen, koska ne pitää tehdä määrätyllä tavalla.
Suomessa yleensä sairaalahenkilökunta laittaa vainajan ja perhe voi olla siinä mukana. Vainaja puetaan omiin vaatteisiin ja pannaan arkkuun. Hindut polttohaudataan aina.
Ennen polttamista hautajaisrituaaleja tehdään joko sairaalassa tai krematoriossa: luetaan tietyt tekstit ja sanotaan tietyt mantrat ja rukoukset.
– Vainajalla on yleensä vaaleat vaatteet ja pappi koristelee hänet kukkaseppelein. Hän saattaa myös tehdä vainajaan rituaalisia koristeluja santelipuutahnalla. Pappi pirskottelee vainajan päälle Gangesin pyhää vettä ja sitä laitetaan myös vainajan suuhun. Tämä rituaali liittyy ruumiin puhdistamiseen, Maija Butters selittää.
Ruumiin polttaminen pitäisi tehdä hindulaisen opin mukaan mahdollisimman pian kuoleman jälkeen, mielellään vuorokauden aikana.
– Keskustelin hindulaisten maahanmuuttajien kanssa, ja he sanoivat kokevansa ahdistavana ajatuksen, että kuolleen ruumis olisi päiviä jossain kylmässä, Butters kertoo.
– Ehkä he kokevat, että henki jää vangituksi mätänevään ruumiiseen. Kysyin krematoriosta, miten tällaisessa tilanteessa toimitaan, ja sieltä sanottiin, että omaisten toiveet otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan.
Hindulaisen vainajan tuhkat halutaan usein viedä Intiaan ja sirotella siellä johonkin pyhään jokeen. Jos se ei ole mahdollista, tuhkat sirotellaan Suomessa uurnalehtoon tai luontoon.
Buddhalaisuudessa kuolema on tärkeä hetki
Buddhalaiselle ajatus kuolemasta on yleensä helppo, koska kaiken lähtökohta on ikuinen muutos. Buddhalaisuudessa ei uskota pysyvän sielun olemassaoloon, mutta siitä huolimatta puhutaan jälleensyntymästä.
– Kun buddhalaiselta kysytään, mikä jälleensyntyy, niin vastaus annetaan usein vertauksen muodossa: jos sinulla on kynttilä ja siinä on liekki ja siirrät siitä toiseen kynttilään tulta, onko se tuli sama kuin ensimmäisessä kynttilässä? Maija Butters havainnollistaa.
Buddhalaiset uskovat, että kuolemassa on mahdollisuus valaistua ja saada syvällinen ymmärrys olemassaolon perimmäisestä luonteesta.
– Varsinkin tiibetinbuddhalaisuudessa kuolema on todella tärkeä hetki. Tiibetiläisillä on kirjoitettu opas siitä, mitä kuolemassa tapahtuu keholle ja miten henki alkaa irtaantua kehosta ja missä se menee eri vaiheissa, Butters kertoo.
Ympäristön levollisuutta kuolinhetkellä korostetaan buddhalaisuudessa vielä enemmän kuin hindulaisuudessa. Kuolevan lähelle voidaan tuoda Buddha-patsaita ja valaistumisolentojen kuvia. Jos hän saa kuvan esimerkiksi rakastavan myötätunnon ja lempeyden jumaluudesta, se muistuttaa häntä näistä ominaisuuksista.
– Onhan meilläkin tämäntyyppisiä kuvia Jeesuksesta, esimerkiksi sellainen, jossa hänellä on karitsa sylissä, Butters huomauttaa.
Ruumiin annetaan olla rauhassa
Ruumiiseen kosketaan buddhalaisuudessa mieluiten vasta kolmen päivän päästä kuoleman jälkeen.
– Tämä on Suomen hoitolaitoksissa haasteellista, mutta kyllä ruumiin annetaan olla rauhassa niin pitkään kuin mahdollista. Ortodokseilla on tämä sama tapa. He haluavat myös rukoilla vainajan ruumiin äärellä, Maija Butters kertoo.
Kuolevan vierellä ovat omaiset ja dharmaystävä, jos mahdollista. Dharma tarkoittaa Buddhan oppia. Juuri ennen kuolemaa munkki lukee ääneen laulaen tiettyä rukousta. Kuoleman hetkellä munkki vaihtaa rukouksen. Sillä aletaan ohjata henkeä eteenpäin.
Butters on kysellyt suomalaisilta buddhalaisilta, minkälaisia hautajaisia heillä on tapana pitää. Vastauksena on ollut, ettei ole niin väliä, mitä vainajan ruumiille tehdään kuoleman jälkeen, mutta monet toivovat buddhalaisia hautajaisia.
– Kantasuomalaisen buddhalaisen suku harvoin on buddhalainen, joten hautajaisia saatetaan viettää luterilaiseen tapaan. Olisi kuitenkin tärkeää kunnioittaa vainajan toiveita.
Suomessa buddhalaiset useimmiten polttavat ruumiin, mutta toisinaan arkku haudataan maahan.
Rituaalinen pesu kestää yli tunnin
Muslimit uskovat, että elämässä ei tapahdu mitään ilman, että Allah olisi sitä säätänyt. Esimerkiksi sairaan aktiivinen hoitaminen on tärkeää ja toivottavaa, mutta lopulta kaikki on korkeimman kädessä.
Islamilaisuudessa vainajan pesu on tärkeä rituaali ja ruumis pitää haudata mahdollisimman pian kuoleman jälkeen. Muslimien yhteisössä ainakin Helsingissä on ruumiiden pesijöitä.
– Rituaalisessa pesussa on tarkasti määritellyt vaiheet, ja toimitus kestää yli tunnin. Käytännössä tämä on hiukan ongelmallista, sillä aina ei välttämättä ole pesumahdollisuuksia, Maija Butters sanoo.
Hoitolaitoksissa vainaja voidaan yleensä viedä pesuhuoneeseen, ja ruumishuoneilla on pesumahdollisuus. Rituaalisessa pesussa tarvitaan vesipiste, käsisuihku ja viemäri.
– Ruumiin pesijät, useimmiten naiset, osaavat kyllä hoitaa pesun, vaikka vesi ja viemäri puuttuisivatkin, mutta periaatteessa pesu pitää tehdä juoksevalla vedellä, Butters selventää.
Rituaalinen pesu tehdään yleensä juuri ennen hautaamista ja vainaja pestään kolme kertaa. Ensimmäisessä pesussa veden seassa käytetään lootuspuun lehdistä tehtyä jauhetta. Toisessa pesussa käytetään vain vettä. Kolmannen pesuveden joukossa on kamferia.
– Pesun jälkeen vainaja kuivataan ja naisten hiukset letitetään. Hänet laitetaan käärinliinoihin, jotka solmitaan tietyllä tavalla. Vainaja pannaan arkkuun tuettuna oikealle kyljelleen. Muslimimaissa ei käytetä arkkuja, mutta meillä Suomessa arkkua on pakko käyttää, Butters sanoo.
Muslimihaudan päällä ei saa istua
Muslimit eivät käytä polttohautausta. Haudalla lausutaan hautausrukous. Kun hauta on lapioitu umpeen, hautajaiset päättyvät. Yleensä varsinaiseen arkunlaskuun osallistuvat ainoastaan miehet. Hautaan laitettaessa arkun pitää olla niin päin, että vainajan kasvot ovat oikeaan suuntaan eli Mekkaan päin. Muistotilaisuus voidaan viettää omaisten kotona.
Muslimihauta merkitään yleensä niin, että arkun kohdalle jätetään pieni hautakumpu. Näin tehdään siksi, että varsinaisen haudan päällä ei saa kävellä eikä istua.
– Hautakivi asetetaan paikoilleen noin vuoden kuluttua hautajaisista. Kivi ei saa olla haudan päällä. Hautakiveen voidaan kaivertaa otteita Koraanista. Näin toimitaan siis Suomessa ja muissa länsimaissa, Butters sanoo.
Luterilainen vie haudalle patsaita
Luterilaisen lähtö on karu ja koruton, kertoo Maija Butters jonkun hautausurakoitsijan sanoneen.
Vaikka Suomessa on yhä enemmän eri uskontoihin ja eri kirkkokuntiin kuuluvia sekä uskonnottomia, valtaosa suomalaisista haudataan edelleen luterilaisen kaavan mukaan.
Nykyään luterilaisia mietityttää Buttersin mukaan muun muassa se, tarvitseeko vainaja välttämättä hautapaikan. Anonyymit tuhkansirottelupaikat ovat tulleet suosituiksi. Joku muistelee kuollutta pappaa, isää tai äitiä mieluummin joka aamu kahvipöydän ääressä. Ihmisillä on omia pieniä rituaaleja ja muisteluhetkiä.
Toisille vainajan fyysinen muistelupaikka hautausmaalla on edelleen tärkeä ja sinne viedään enkeli- ja lintupatsaita.
– Haudoille ei viedä Pyhän Hengen kyyhkyjä vaan pikemminkin sielulintuja. Siis pikkulintuja, ja nehän ovat taas suomalaista kansanperinnettä, Butters miettii.
Buttersista olisi mielenkiintoista tehdä kysely, jossa jokainen pienen patsaan hautakiven päälle hankkinut kertoisi, miksi he ovat sen hankkineet.
– Olemme alkaneet luoda uusia rituaaleja. Haudalle voidaan viedä vaikka punaviinipullo. Se voi kuulostaa kummalliselta, mutta ortodokseille se on aina ollut luontevaa.
– Kaikki tarvitsevat ja kaipaavat rituaaleja. Niiden avulla jäsennämme elämää ja kuolemaa. Mutta millaisia ne ovat – toivottavasti sellaisia, että ne toimivat.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuolinilmoitusten muistolauseissa kuolema on kuin uni tai matka ja vainaja jatkaa elämäänsä luonnossa, omaisten muistoissa ja työnsä tuloksissa – jotkut valitsevat itselleen muistolauseen jo eläessään
Hyvä elämäMuistolauseet ovat muuttuneet ajan kuluessa persoonallisemmiksi. Hengellisyys on yleismuotoisempaa, ei tiukan kristillistä.
