null Kuolinilmoitusten muistolauseissa kuolema on kuin uni tai matka ja vainaja jatkaa elämäänsä luonnossa, omaisten muistoissa ja työnsä tuloksissa –  jotkut valitsevat itselleen muistolauseen jo eläessään

Muistolause on nykyään oleellinen osa kuolinilmoitusta. Vain kymmenen prosenttia kuolinilmoituksista julkaistaan ilman muistolausetta. 

Muistolause on nykyään oleellinen osa kuolinilmoitusta. Vain kymmenen prosenttia kuolinilmoituksista julkaistaan ilman muistolausetta. 

Hyvä elämä

Kuolinilmoitusten muistolauseissa kuolema on kuin uni tai matka ja vainaja jatkaa elämäänsä luonnossa, omaisten muistoissa ja työnsä tuloksissa –  jotkut valitsevat itselleen muistolauseen jo eläessään

Muistolauseet ovat muuttuneet ajan kuluessa persoonallisemmiksi. Hengellisyys on yleismuotoisempaa, ei tiukan kristillistä. 

”Herra on minun paimeneni, ei ­minulta mitään puutu.”

Raamatun psalmin 23 alku on yksi suosituimmista kristillisistä muistolauseista kautta aikojen, kertoo Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Anniina Korpela. Hän on käynyt läpi yli 40 000 Helsingin Sanomissa vuosina 1904–2004 julkaistua kuolinilmoitusta väitöskirjaansa varten.

Muita kuolinilmoituksissa usein käytettyjä raamatunkohtia ovat ”Jumala on ­rakkaus” (1. Joh. 4:8) ja ”Elämä on minulle Kristus, ­kuolema on minulle voitto” (Fil.1:21).

Kun Korpela aloitti väitöskirjansa tekemisen, hän ajatteli löytävänsä muistolauseista runsaasti kristillistä sisältöä.

Näin olikin 1900-luvun kuolinilmoituksissa. Tuohon aikaan neljä viidestä ­muistolauseesta oli peräisin Raamatusta tai virsikirjasta. Tällainen sisältö väheni kuitenkin 1900-luvun kuluessa niin, että 2000-luvulla muistolauseista enää neljäsosa on peräisin uskonnollisista lähteistä.

– Hengellisiä muistolauseita käytetään edelleen, mutta hengellisyys on yleismuotoisempaa, ei tarkan kristillistä, ­Korpela kertoo.

Muistolauseet kuvaavat vainajan persoonaa ja kiinnostuksenkohteita

1900-luvun alussa vain noin joka toisessa kuolinilmoituksessa oli muistolause. Tuolloin kuolinilmoituksen ensisijainen tehtävä olikin tiedottaa henkilön kuolemasta sukulaisille ja tuttaville sekä kutsua hautajaisiin.

Muistolause yleistyi 1940-luvulla, ja ny­kyään vain kymmenen prosenttia kuolinilmoituksista julkaistaan ilman muistolausetta.

Viime vuosikymmeninä muistolauseet ovat muuttuneet persoonallisemmiksi ja vapaamuotoisemmiksi. Ne käsittelevät vainajalle läheistä aihepiiriä tai sitä, millaisia tunteita hänen kuolemansa on läheisissä herättänyt. Tekstissä saatetaan puhutella suoraan ­vainajaa.

– Monet muistolauseet kuvaavat sitä, mitä omaiset ajattelevat vainajalle tapahtuneen kuoleman jälkeen, Korpela sanoo.

Vainajan kerrotaan lähteneen ­matkalle tai nukahtaneen. Kuolleen läheisen saatetaan ajatella muuttaneen muotoaan ener­giaksi ja hänen ajatellaan olevan läsnä luonnossa kuten puissa, eläimissä tai vedessä. Toisinaan muistolauseissa todetaan, ettei tiedetä, mitä vainajalle on tapahtunut. Hyvin harvoin kirjoitetaan, että kaikki päättyy kuolemaan.

Joskus vainaja on miettinyt elossa ollessaan itselleen kuolinilmoituksen sisältöä ja värssyä, jolloin omaisilla on mukanaan vainajan toiveen mukainen runo tai teksti.

– Monesti muistolauseissa sanotaan, että vainaja elää työnsä tuloksissa, jälkeläisissä ja omaisten muistoissa, Korpela kertoo.

Myös runojen käyttö muistolauseena on yleistä. Etenkin Eino Leinon tuotantoa on lainattu kuolinilmoituksissa tiuhaan tahtiin. ­Leino on jopa niin suosittu, että hänen nimiinsä on merkitty myös muiden runoilijoiden ­tuotantoa.

Lasten ja nuorten kuolinilmoituksiin ­omaiset valitsevat usein katkelman lasten kirjasta, runosta tai vainajalle rakkaan bändin laulusta.

Kirjojen ja laulujen katkelmia valitessaan omaisten tulee muistaa, että teokset ovat vapaasti käytettävissä vasta, kun tekijän kuolemasta on kulunut 70 vuotta. Tätä ennen tekstin käyttöön pitää pyytää tekijän lupa.

Jotkut miettivät kuolinilmoituksen sisällön itse eläessään

HOK-Elannon Hautauspalvelujen tiiminvetäjä Iina Lehtinen auttaa surevia omaisia kuolinilmoitusten laatimisessa. Omaisilla on lähes aina muistolause valmiiksi mietittynä.

– Joskus vainaja on miettinyt elossa ollessaan itselleen kuolinilmoituksen sisältöä ja värssyä, jolloin omaisilla on toimistoomme tullessaan mukanaan vainajan toiveen mukainen runo tai teksti, jota käytetään, Lehtinen kertoo.

Väitöskirjaa tehdessään myös Anniina Korpela löysi muistolauseen, joka puhutteli.

– Tuo muistolause on painunut mieleeni niin hyvin, että haluan sen jonain päivänä omaan kuolinilmoitukseeni, Korpela sanoo.

Lause kuuluu näin: ”Jumala on salannut meiltä kuoleman ihanuuden, että jaksaisimme tämän elämän.”

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.