Sairaalapastori: "Surua ei pidä lohduttaa pois"
Surulla ei ole aikataulua. Seurakuntien sururyhmissä tuetaan surevia. Kuva: Terhi Anneli Koivisto

Surulla ei ole aikataulua. Seurakuntien sururyhmissä tuetaan surevia. Kuva: Terhi Anneli Koivisto

Sairaalapastori: "Surua ei pidä lohduttaa pois"

Enemmän kuin lohduttamista, sureva kaipaa tilaa surulle ja kaikille menetyksen herättämille tunteille, uskoo Helsingin seurakuntien johtava sairaalapastori Jussi Ollila.

Tuoreessa surua käsittelevässä Mari Pulkkisen väitöskirjassa tutkittiin läheisen kuolemaa surevien suomalaisten kokemuksia. Väitöskirjassa kävi ilmi, että surevat toivovat usein osakseen erilaista osanottoa ja myötätuntoa kuin ovat saaneet. 

Monet seurakuntien työntekijät ovat surun ammattilaisia. Muun muassa diakoniatyöntekijät, papit ja sairaalapastorit kohtaavat jatkuvasti osana työtään surevia ihmisiä.

Helsingin seurakuntien johtavan sairaalapastorin Jussi Ollilan mukaan suru on jokaisella omansa, ja kukin reagoi menetykseen omalla tavallaan. Hän vahvistaa tutkimuksessakin esiin tulleen seikan, että surun ja lohdutuksen kokemus on hyvin henkilökohtainen.

”Surevan ihmisen kohtaaminen herättää tunteita ja avuttomuutta, joita ei ehkä uskalla itsessään kohdata. Osaanko tehdä ja sanoa oikein? Tekemisen ja sanomisen pakko voi muodostua ahdistavaksi, jopa pelottavaksi. Tällöin läheisen surun herättämä oma ahdistus nousee esteeksi kohdata sureva luontevasti”, Ollila sanoo.

Sanat eivät välttämättä auta

Jussi Ollilasta surua ei tule lohduttaa pois. Surua ei pidä paeta – ei aiheen välttelyyn eikä runsaaseen puheeseen. Sanallinen lohdutus on aika harvoin avuksi surevalle. 

”Enemmän kuin surun lohduttamista pois, sureva tarvitsee tilaa surulle ja kaikille sen herättämille tunteille. Läheisen myötätunto on katse tai kosketus, inhimillinen lämpö, pieni välittämisen osoitus. Osanottoa on se, että sallii ihmisen surra omassa tahdissa, omalla tavalla.” 

Myönteistä osanottoa Ollilasta on kestää toisen ihmisen surun ilmaukset, kuunnella ja olla läsnä. Usein myötätuntoa voi ilmaista olemalla avuksi käytännön asioissa. On tärkeää myös osoittaa, että elämän on jatkuttava, mutta tästä lähtien yhdessä surun kanssa matkaa tehden.

”On hyvä muistaa, että sureva on se sama ihminen kuin ennenkin, siksi on luontevinta kohdata hänet samalla tavalla kuin ennen surua. Surevan kohtaaminen onnistuu varmasti oikein, kun sen tekee reilusti, silmiin katsoen ja hänen ehdoillaan. Hänen suruaan ei pidä kiertää, pelätä eikä poistaa.”

Suru ei tottele mitään kaavaa

Väitöskirjatutkimuksessa irrottaudutaan niin kutsutusta vaiheajattelusta, jonka mukaan surussa voisi tunnistaa erilaisia vaiheita, ja joiden kautta se etenee kohti loppuaan. Myös sairaalapastori allekirjoittaa tämän.

”Ennen puhuttiin surun vaiheista ja surun etenemisestä vaiheesta toiseen. Suru ei kuitenkaan tottele mitään kaavaa, vaan toimii ihan omilla ehdoillaan jokaisen kohdalla. Surulla ei ole aikataulua, eikä ennalta määriteltyä kestoa.”

 

Surun hyväksyy, kaipaus jää, mutta pikkuhiljaa sen kanssa oppii kulkemaan.

 

Suru saattaa Jussi Ollilan mukaan sisältää määrittelemättömän ajan kaikkia tunteita yhtä aikaa tai vuoronperään. Se voi myös olla kokemus, ettei tunnu miltään, se voi olla yhtäkkistä raastavaa lohduttomuutta ja epätoivoa.

Ja surun keskelle kuuluu ehkä hieman yllättäen myös ilo, huumori ja nauru.

”Suru on prosessi, matka, jossa on ylä- ja alamäkiä. Aika vie matkaa eteenpäin, ja elämän merkityksen syvempään ymmärtämiseen. Surun hyväksyy, kaipaus jää, mutta pikkuhiljaa sen kanssa oppii kulkemaan. Muistot antavat voimia jatkaa matkaa kohti tulevaa.”

Voimavaroiksi koetaan erilaisia asioita

Voimavaratkin ovat yksilöllisiä. Jussi Ollilan mukaan tutkitusti hengellisyys ja seurakuntayhteys ovat vahva tuki surussa. Seurakuntien sururyhmät antavat mahdollisuuden käsitellä surua ja niistä löytyy vertaistukea.

”Mutta tukea antaa kaikki, mikä luo pohjaa elämän jatkumiselle ja suuntaa ajatukset kohti elämää, toivoa ja tulevaa. Niitähän on sitten vaikka mitä, ihmissuhteet, arkiset askareet, liikunta, uudet harrastukset ja niin edelleen”

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi