”Jos uskallat rakastaa, joudut kohtaamaan surun” – helmikuussa aloittaa moni sururyhmä läheisensä menettäneille
Espoon tuomiokirkkoseurakunnan pappi Pirkko Nurminen on ohjannut sururyhmiä vuodesta 2002 alkaen. Hänen mukaansa menetyksen aiheuttamista tunteista on hyvä puhua vertaisryhmässä. Hän ohjaa Kauklahden kappelissa alkavaa sururyhmää yhdessä Aleksi Majurin kanssa.

Espoon tuomiokirkkoseurakunnan pappi Pirkko Nurminen on ohjannut sururyhmiä vuodesta 2002 alkaen. Hänen mukaansa menetyksen aiheuttamista tunteista on hyvä puhua vertaisryhmässä. Hän ohjaa Kauklahden kappelissa alkavaa sururyhmää yhdessä Aleksi Majurin kanssa.

”Jos uskallat rakastaa, joudut kohtaamaan surun” – helmikuussa aloittaa moni sururyhmä läheisensä menettäneille

Ensimmäinen vuosi menetyksen jälkeen on usein raskain.

Läheisen ihmisen kuolema riipaisee syvältä. Menetykseen liittyviä tunteita voit käsitellä luottamuksellisessa sururyhmässä rauhassa yhdessä saman kokeneiden kanssa. Seurakuntien ryhmiä ohjaavat surutyöhön koulutetut kirkon työntekijät.

Kauklahden kappelilla alkaa helmikuun lopussa sururyhmä, joka kokoontuu keväällä kahdeksan kertaa.

Jokaisella kokoontumisella on oma teemansa. Yhteinen hetki alkaa ohjaajien pitämällä hartaudella ja lyhyellä alustuksella aiheesta. Sen jälkeen teemasta keskustellaan.

Ohjaajina ryhmässä toimivat Espoon tuomiokirkkoseurakunnan pastorit Pirkko Nurminen ja Aleksi Majuri.

– Kokoontumisissa käsitellemme muun muassa surun vaiheita, toivoa ja tulevaisuutta sekä arjessa selviämistä, Pirkko Nurminen kertoo.

Ryhmä ei sovi shokkivaiheessa olevalle

Sururyhmään kannattaa hakeutua, kun läheisen kuolemasta on kulunut vähintään neljästä kuuteen kuukautta.

– Jos ryhmään hakeutuu liian pian menetyksen jälkeen, silloin on usein omine tunteineen liian vereslihalla eikä pysty niistä itkemättä puhumaan. Ryhmässä saa itkeä – se ei haittaa, sanoo Pirkko Nurminen, joka on ohjannut sururyhmiä vuodesta 2002 al­kaen.

Suruun liittyy usein monenlaisia vahvoja tunteita. Täysin varoittamatta se voi herättää esimerkiksi kaipauksen, yksinäisyyden ja lohduttomuuden tunteita. Itku saattaa tulla täysin odottamattomissa tilanteissa.

Suruun saattaa liittyä ahdistusta siitä, että jotain tärkeää jäi toiselle sanomatta.

Pirkko Nurmisen mukaan suru kertoo siitä, että on menettänyt jotain itselleen tärkeää ja on joutunut luopumaan jostain.Suruun saattaa liittyä ahdistusta siitä, että jotain tärkeää jäi toiselle sanomatta. Suru voi myös herättää vihaa ja nostaa pintaa mielen uumeniin aikoja sitten kätkettyjä ikäviä muistoja. Sureva voi myös kokea, että elämään on jäänyt tyhjyys, toisen ihmisen oloinen, kokoinen paikka.

– Suru on rakkautta. Jos uskallat rakastaa, joudut silloin hyvin todennäköisesti kohtaamaan surun, Nurminen sanoo.

Kaikkia sitoo vaitolovelvollisuus

Nurmisen kokemuksen mukaan läheisen ihmisen kuoleman jälkeinen ensimmäinen vuosi on usein raskain. Silloin ihminen opettelee elämään muuttunutta arkeaan ja sen juhlahetkiä ilman kaipaamaansa läheistä.

Sururyhmän jäsenet voivat kannustaa ja auttaa toisiaan luottamaan erilaiseen tulevaisuuteen. Kaikkia sitoo vaitiolovelvollisuus.

– Menetyksen aiheuttamista tunteista on hyvä puhua vertaisryhmässä. Silloin yhdessä jaettujen kokemusten kautta toivon surun särmien otteen vähitellen pehmenevän. Elämään löytyy ehkä valoisampia, kiitollisuuden sävyjä, Pirkko Nurminen pohtii.

Kirjoja surusta

  • Pastori Pirkko Nurminen suosittelee seuraavia suruaiheisia kirjoja.
  • Simo Ylikarjula: Kuolema on (Kirjapaja)
  • Juha Hänninen, Tapio Pajunen: Kuoleman kaari (Kirjapaja)
  • Soili Poijula, Ulla Halkola: Suru, sydämen matka (Kirjapaja)
  • Seppo Laakso: Kitara soi niin hiljaa. Miehet puhuvat surustaan (Katharos)
  • Sonja Falk ja Pirkko Kanervisto: Aika lohdutukselle (Uusi tie)

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi