Samae Koskinen kertoo rakkaudesta ja panee merkille pieniä asioita, jotka oikeasti ovatkin isoja.
Samae Koskinen näkee yhdentekevissä asioissa taikaa
Monissa Samae Koskisen kappaleissa ollaan suurten tunteiden äärellä. 4.10. hän konsertoi Pyhän Laurin kirkossa.
Nimen perusteella Samae Koskista, 40, on luultu maahanmuuttajaksi, saamelaiseksi ja shamaaniksi. Hän ei tiettävästi ole mikään niistä, vaan laulaja ja lauluntekijä.
– Teini-ikäisenä paras kaverini kertoi, että hänellä on Pakistanissa serkku nimeltään Samae. Kaverini toivoi minun käyttävän Sami-nimeni tilalla sitä, jos meillä olisi joskus bändi, Koskinen kertoo.
Poikien tiet erosivat. Se bändi jäi haaveeksi, mutta taiteilijanimi Samae Koskinen tuli käyttöön vuonna 1999 Sister Flo -bändissä. Ensimmäisen soololevyn Samae Koskinen julkaisi vuonna 2006. Siitä lähtien levyjä on syntynyt pääsääntöisesti kahden vuoden välein.
Koskinen säveltää ja sanoittaa itse kaikki kappaleensa. Elokuussa häneltä ilmestyi seitsemäs albumi. Se on nimeltään Maidstone, ja sen nimeen liittyy tarina.
Tudor-talot hurmasivat anglofiilin
Parisen vuotta sitten Samae Koskinen keikkaili Merimieskirkolla Lontoossa. Hän asui ystävänsä luona Maidstone-nimisessä kaupungissa Kentin maakunnassa. Kun keikat olivat ohi, hän jäi sinne joksikin aikaa itsekseen kirjoittamaan.
– Olen tietyllä tavalla anglofiili. Diggailen kovasti Englantia ja englantilaista kulttuuria ja sen älytöntä typeryyttä joissakin asioissa. Siinä on jotain kiehtovaa.
Maidstonessa Koskinen oli ihan fiiliksissä. Hän ihaili upeita Tudor-tyylisiä taloja ruutuikkunoineen ja monimutkaisine kattorakenteineen, nautti kentiläisistä omenoista tehdystä ihanasta mehusta ja hyvistä oluista.
Seuraavana kesänä Koskinen lomaili Maidstonessa perheensä kanssa. He kävelivät pitkin katua ja vaimo totesi ykskantaan: ”Toit meidät sitten lomalle Hämeenlinnaan.”
– Jokaista hienoa Tudor-tyylistä taloa kohti kadun varrella oli kaksikymmentä uudenaikaista betonitaloa, sellaista Kouvola-Riihimäki-osastoa, Koskinen kertoo nauraen.
Hiljaa ja kauniisti soittaminen oli keskisormen näyttämistä ympäristölle, jossa oli päihteitä, väkivaltaa ja kaikkea kurjaa.
Koskisen perspektiivi Maidstoneen oli romanttisempi kuin hänen vaimonsa.
– Vedin tästä päätelmän, että musassa ja monessa muussakin asiassa on paljon kysymys siitä, mitä haluaa nostaa ja mitä haluaa jättää sivuosaan. Uudella levyllä käsitellään aika paljon juuri tätä.
Maidstone-levy on Koskisen mukaan otettu hyvin vastaan. Albumista on tehty myös kasetti.
– Siinä on jotain hienoa, että musiikkikokonaisuus on myös fyysinen esine. Sitoutuminen on aivan erilaista, kun teos on kädessä, verrattuna siihen, että se on klikkauksena kännykän ruudulla.
Syksyn keikoilla Koskisesta on mielenkiintoista nähdä, minkälaisia fiiliksiä syntyy, kun hän soittaa uusia biisejä.
– Yleisölle livenä esittäminen on ylivoimaisesti paras tapa saada selville, mihin biisistä on.
Nuoruus oli rämpimistä
Sister Flo oli Samae Koskisen ensimmäinen bändi. Se esitti englanninkielistä musiikkia. Elettiin 1990-luvun lamavuosia.
– Koulu- ja lukioaika olivat minulla aikamoista rämpimistä mielenterveysongelmien sekä täydellisen eristäytymisen ja ulkopuolisuuden kokemuksen kanssa.
– Näköalaton on aika kohtelias termi sille, mitä elämä oli siinä kohtaa. Me riihimäkeläiset pojat yritimme tehdä niin kaunista musiikkia kuin ikinä pystyimme.
Kun muut bändit soittivat äänekästä rock-musiikkia saranapuolelta sisään -meiningillä, Koskisen bändi soitti vaimentimet rummuissa tosi hiljaa.
– Hiljaa ja kauniisti soittaminen oli keskisormen näyttämistä ympäristölle, jossa oli päihteitä, väkivaltaa ja kaikkea kurjaa, Koskinen muistelee.
Monien vaiheiden jälkeen Koskinen on huomannut olevansa soolouralla ja elättävänsä itsensä suomenkielisellä musiikilla. Kielen vaihtuminen oli hänelle yllätys.
– Minulla ei ole suomenkielisen rokin tai popin kanssa minkäänlaista historiaa. En ole ikinä kuunnellut suomenkielistä musiikkia missään.
Teini-iässä Koskinen kuunteli englanninkielistä hard rockia ja psykedeelistä musiikkia. Hän otti myös perin pohjin selvää rock- ja pop-musiikin alkulähteistä.
– Kaiken tekemisen perusta on, että tuntee historiaa ja tuo siihen jotain omaa. Tarkoitan nyt pelkästään musiikkia, koska sanoitusten historiaa en tunne. Minulla ei ole siinä minkään tason esikuvia. Olen vain alkanut tehdä tekstejä.
Samae Koskinen sanoo olevansa tietyllä tavalla anglofiili.
Vastasyntyneen pitely on hengellinen kokemus
Uudelta levyltä löytyy Kukaan Meistä Ei Oo Täällä Liian Pitkään -niminen biisi. Samae Koskinen kertoo, että se on herättänyt kuuntelijoissa myötävärähtelyä, vaikka ensikuulemalta aihe on raskas.
– Viesti biisissä on kuitenkin toivontäyteinen. Vielä, kun ollaan täällä, otetaan kaikki irti. Siinä ei hyvästellä, vaan juhlitaan tätä hetkeä.
Myös Koskisen vanhoissa suosikkibiiseissä ollaan suurien tunteiden äärellä. Hän, jolla on kaikki kertoo Koskisen hääpäivästä. Sitä häntä pyydetään usein esittämään häihin.
– Sinä taas on biisi, jossa pidän parin päivän ikäistä poikaani sylissä ja mietin, että mitä nyt tapahtuu. Voin sanoa suoraan, että vastasyntyneen lapsen sylissä pitäminen oli hengellinen kokemus, tekstiä vain tuli.
Ympärillään Samae Koskinen huomaa asioita, jotka joidenkuiden mielestä voivat olla yhdentekeviä. Hän näkee niissä jotakin erityistä.
– Näen ihmisissä taikaa, varsinkin sellaisissa ihmisissä, joilla on kyky empatiaan ja taito asettua toisen saappaisiin. Ja luonnon kanssa olen välillä ihan polvillani, että miten voi olla näin hienoa.
Kukaan meistä ei oo täällä liian pitkään
Keväiset puistot
Rakkauden äänet
Me voitettiin siis taas
Vaikket oo tässä
Yhtäkkii muistin
Kuinka sua tarviinkaan
Kukaan meistä ei oo täällä liian pitkään
Siis syödään, juodaan, nauretaan
Parhaat biisit lauletaan
Kukaan meistä ei oo täällä liian pitkään
On myöhempi kuin luuletkaan
Ei muuta voi kuin rakastaa
Kultaiset pellot
Uniset koivut
Junatkin ajallaan
Vaikkei yhtään haluis
Pakko on lähtee
Hienoa tavallaan
Kiireiset vuodet
Täynnä on päivät
Tunnit niin äänekkäät
Selkeimmät ohjeet
Parhaimmat kyltit
Niitä ei silmät nää
Kukaan meistä ei oo täällä liian pitkään
Siis syödään, juodaan, nauretaan
Parhaat biisit lauletaan
Kukaan meistä ei oo täällä liian pitkään
On myöhempi kuin luuletkaan
Ei muuta voi kuin rakastaa
Lapsi syntyy tähän maailmaan
Parhaat pullot silloin avataan
Hetken kaikki on taas alussa
Hetken tie on täysin avoinna
Kukaan meistä ei oo täällä liian pitkään
Siis syödään, juodaan, nauretaan
Parhaat biisit lauletaan
Kukaan meistä ei oo täällä liian pitkään
On myöhempi kuin luuletkaan
Ei muuta voi kuin rakastaa
Kukaan meistä ei oo täällä liian pitkään
Hiljaiset muistot
Menikö oikein
Kun valittiin puolia
Teksti Samae Koskinen
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee

Harras hetki: Laulaja Tuukka Haapaniemen täydellisessä hiljentymisessä soisi sello
HengellisyysClub for Five -yhtyeen basso ammentaa hyvän olonsa luonnosta ja musiikista.
