Fatima Hariri esiintyy sirkuksen pellenä.
Sirkus palauttaa hymyn syyrialaisten kasvoille Jordaniassa
Muistot veren hajusta ja lapsille syötetyistä unilääkkeistä värittävät nuorten syyrialaisten pakolaisten muistoja.
Fatima Hariri oli vihainen. Surun hän tunsi myös, mutta viha ja turhautuneisuus olivat vahvempia.
Hän saapui perheensä kanssa Za’atarin pakolaisleirille kesällä noin neljä vuotta sitten ja asui teltassa. Tuulessa pöllyävä hiekka tunkeutui kaikkialle, ja talvella sateet möyhensivät sen liejuksi. Äiti itki jatkuvasti, nuorin sisar sairastui vakavasti.
Fatiman 15-vuotiaana solmima avioliitto oli päättynyt ennen pakoa. Se ei kuitenkaan harmittanut yhtä paljon, sillä ikäero oli hänen mukaansa liian suuri. Pahinta oli opintojen ja ystävien jättäminen.
– Tuntui kuin kaikki unelmani olisivat kuolleet, hän muistelee.
Pakolaisuuden voi unohtaa hetkeksi
Valtavassa hallissa Kirkon Ulkomaanavun alueella Za’atarissa on menossa nuorten miesten sirkusharjoitus. Mohammad Ghozlania ja Basil al-Shamiehia kouluttaa leirillä vieraileva suomalainen sirkus Magenta. Ilmastointi pitää hallin viileänä, vaikka ulkona on 35 astetta.
Fatima odottaa vuoroaan, sillä tytöt ja pojat harjoittelevat erikseen. Tytöillä on kulttuurisyistä erityisen korkea kynnys aloittaa sirkusharrastus, mutta Fatimaa vanhemmat kannustivat mukaan. Nyt hän työskentelee osa-aikaisesti sirkuksen ohjaajana.
– Sirkus auttaa pakolaisia purkamaan vihaa ja paineita ja unohtamaan, että he ovat pakolaisia.
Syyrian sodan alkamisesta on kohta kulunut kuusi vuotta. Kotona Syyrian Dara’assa Fatiman perheellä oli maatila, jossa perhe kasvatti kanoja ja lampaita. Hariri kävi tunnollisesti koulunsa ja suunnitteli jatko-opintojaan, kun pommitukset pakottivat perheen pakenemaan.
– Maksoimme kyydistä lähelle rajaa. Oli yö ja kävelimme tuntikausia kukkuloilla. Pienille lapsille annettiin unilääkkeitä, jotta pystyimme liikkumaan aivan hiljaa, hän kertoo.
Kurjuutta paetaan kaupunkeihin
Elinolot Za’atarissa ovat vuosien mittaan kohentuneet. Leirin 80 000 asukasta on muuttanut teltoista työmaaparakkeihin. Leirille on pystytetty sähköverkosto, ja asukkaat käyvät kauppaa jordanialaisten kanssa, kertoo UNHCR:n ulkoisista suhteista leirillä vastaava Gavin White.
Jordanialaiset toimittavat tarvikkeita, joita pakolaiset myyvät omissa kaupoissa. Keskellä leiriä kulkevaa kauppakatua kutsutaan Champ Elyséesiksi. Kadulla on mauste- ja vaatekauppoja, ravintoloita ja partureita.
– Vaikka he saapuivat täysin tyhjin käsin, he eivät pelkästään ota, mitä heille annetaan, White sanoo.
Sinnikkyydestään huolimatta syyrialaiset pakolaiset asuvat kurjuudessa. Kulkulupien saaminen leirin ulkopuolelle on hyvin hankalaa ja töitä, nekin pääosin laittomia, on vain murto-osalla. Leirillä on kahden vuoden aikana asunut 400 000 ihmistä, joista suurin osa on tavalla tai toisella paennut kaupunkeihin.
Luodit satelivat ikkunoista
Itä-Ammanissa 14-vuotias Mohammed Rajub istuu suojassa paahtavalta auringolta Kirkon Ulkomaanavun koulutuskeskuksen sisäänkäynnillä. Täällä Mohammed oppii englantia ja pelaa jalkapalloa ystäviensä kanssa. Hän käyttää ikäisekseen harvinaisen rikasta arabiaa ja vangitsee kuulijansa.
Mohammed on kotoisin Syyrian Homsista. Kapinalliset pitivät Homsia hallussaan sodan alkuvaiheessa, ja hallitus pommitti sitä ankarasti. Pommituksissa kuoli tuhansia siviilejä.
Oli pienestä kiinni, että silloin 10-vuotias Mohammed ei ollut heidän joukossaan. Hän muistaa hyvin, miten luoteja sateli makuuhuoneen ikkunoista. Sitten pommi tuhosi isän rakentaman talon terassin. Perhe säntäsi ulos ennen kuin talo hajosi heidän silmiensä edessä, kivi kiveltä. Kaikki oli tuusannuuskana.
Ihmiset kantoivat lapsiaan, heittäytyivät tai kaatuivat maahan ja itkivät holtittomasti. Veren haju leijui kaikkialla kaupungissa. Muisto ällöttää Mohammedia.
– Lopetin hengittämisen, koska en halunnut verenhajua muistiini. Vihasin sitä niin paljon, Mohammed sanoo.
Mohamed pelaa jalkapalloa pakolaisleirillä Jordaniassa.
Perheet riippuvaisia lasten palkoista
Keskuksessa kaupunkipakolaiset saavat koulutusta. Vapaa-ajan aktiviteetit ovat samalla psykososiaalista tukea. Mohammedin käymät englannintunnit ovat keskuksen suosituimpia aktiviteetteja. Käsityöpajoista, parturikursseista ja valokuvausopinnoista oppii taitoja toimeentulon hankkimiseksi.
– Kurssit vaihtuvat kysynnän mukaan. Kävijöitä on noin sata päivässä, arvioi keskuksen jordanialainen koordinaattori Omayma Qattash. Täällä pakolaiset tutustuvat myös toisiinsa – ja jordanialaisiin.
– Moni tulee tänne tuntien että on huolineen yksin. Täällä he huomaavat, että kaikki ovatkin samassa veneessä, ja että heidän kohtalonsa liikuttaa myös paikallisia, Qattash sanoo.
Lopetin hengittämisen, koska en halunnut verenhajua muistiini.
- Mohammed
Useimmat eivät uskoneet sodan venyvän vuosikausien mittaiseksi.
Pakolaisten suurin huoli on lasten ja nuorten tulevaisuus. Yli kolmasosa pakolaislapsista ja -nuorista on nyt koulutusjärjestelmän ulkopuolella. Luokkahuoneet ovat pullollaan, ja kouluun pääsy edellyttää esimerkiksi henkilötodistuksia, joita kaikilla ei ole mukanaan.
Syyriassa Mohammed oli kympin oppilas ja muistaa lämmöllä, kun opettaja palkitsi hänet äidinkielestään kiinnittämällä tähtitarran hänen otsaansa. Hän tietää jo, että haluaa opiskella toimittajaksi.
– Isäni sanoo, että koulutukseni on viimeinen asia, josta voimme pitää kiinni. Menetimme kaiken muun.
Mohammed aloitti koulun Jordaniassa, mutta joutui syksyllä 2016 jättämään opinnot kesken. Isän palkka ei riitä laskuihin, ja Mohammed tekee nyt 11-tuntisia päiviä siivoojana.
Yli 60 prosenttia syyrialaisperheistä on riippuvaisia töissä käyvistä lapsista. Mohammed ei kuitenkaan ole lannistumassa. Hän saa voimia äidiltään, ja he lohduttavat vuoroin toisiaan.
– Jos murehdimme vain menneitä, voimme samalla unohtaa tulevaisuuden.
Sirkuksen ansiosta olen taas löytänyt toivon ja hymyn. - Fatima
Pelle palautti hymyn
Fatimalla on vaikeuksista huolimatta mennyt poikkeuksellisen hyvin. Hän opiskelee nyt sairaalahallintoa yliopistossa, vaikka äärimmäisen harvalla pakolaisella on mahdollisuus jatkokoulutukseen.
Sirkukseen liittyminen muutti elämän. Harrastus on antanut valtavan itseluottamuksen, joka paistaa läpi, kun Fatima pääsee ohjaamaan oppilaitaan tai esiintymään suosikkihahmonaan – pellenä. Ryhmät esiintyvät joka viikko joko Kirkon Ulkomaanavun tiloissa tai muiden kansalaisjärjestöjen alueilla.
– Alussa pelle oli ensimmäinen, mikä sirkuksesta tuli mieleeni, Fatima sanoo.
– Se kiinnittää ihmisten huomion, ja saa ihmiset murehtimisen sijasta nauramaan.
Ilon hän pyrkii välittämään myös oppilailleen.
– Sirkuksen ansiosta olen taas löytänyt toivon ja hymyn.
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun tiedottaja, joka vieraili pakolaisleirillä Jordaniassa syksyllä 2016.
Jopa miljoona pakolaista
Jordania on pinta-alaltaan lähes neljä kertaa Suomea pienempi. Syyrialaisia pakolaisia on rekisteröity yli 650 000, kolmanneksi eniten maailmassa, mutta epävirallisten arvioiden mukaan heitä on yli miljoona.
Nuorisotyöttömyys Lähi-idässä on lähes 30 prosenttia ja erityisesti pakolaisnuorten jatkokoulutusmahdollisuudet ovat lähes olemattomat.
12−17-vuotiaista pojista enää 47 % ja tytöistä 54 % käy koulua.
Yhteisvastuukeräys tukee nuoria syyrialaisia pakolaisia. Kirkon Ulkomaanapu tarjoaa 12–30-vuotiaille pakolaisille koulutusta ja psykososiaalista tukea. Keräys alkaa 5.2.
Kirkon Ulkomaanavun toiminnasta Jordaniassa on vuoden 2016 aikana hyötynyt noin 12 000 pakolaista.
Jaa tämä artikkeli:
