Riikka Ala-Harja: Kahden isän Ebba, Otava 2020. Yksityiskohta kannesta.
Sointu Koivisto, 11 v, arvioi: Kirjassa Kahden isän Ebba on yllättäviä ja hauskoja kohtia
Ebballa on kaksi isää, eikä hän aluksi oikein pidä siitä.
Kivaa oli, että Riikka Ala-Harjan Kahden isän Ebba -kirja (Otava 2020) on sopivan lyhyt ja että sen hahmot ovat kivat. Myös tarina on hyvin keksitty ja kirjoitettu. Se on semmoinen, mistä itse pidän, ja sitä jaksaa lukea pitempiäkin aikoja. Luvut ovat yleensä sivun tai parin pituisia vähän vaihdellen. Jokaisen luvun alussa on söpö pieni kuva.
Tarinassa on hyviä kohtia ja huonoja kohtia, kuten se, kun Ebballe ja Saralle, eli Ebban parhaalle kaverille, tulee riita. Kirjassa ei ole vain hyviä ja huonoja kohtia vaan myös yllättäviä ja hauskoja kohtia niin kuin kirjoissa yleensäkin on.
Erityisen surullisia kohtia tarinassa ei ole. Pidin myös siitä, ettei tarinassa käytetä kirjakieltä. Aluksi kirjan lukeminen tuntui ehkä siksi myös vähän hassulta.
Ebballa on kaksi isää. Aluksi Ebba ei pidä ajatuksesta, että äidin miesystävä Ilmari ja hänen Miska-lemmikkikoiransa muuttavat asumaan samaan taloon Ebban ja tämän äidin kanssa. Kirjan lopussa Ebba kuitenkin alkaa tottua ajatukseen muutosta, eikä häntä enää ärsytä asia ollenkaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hiljaiset kirjat ammentavat tarinan voimasta – tekstittömissä lastenkirjoissa seikkailevat muun muassa kaipaava kala ja taikapuikot
Hyvä elämäSanattomat kuvakirjat eivät välitä kielitaidosta tai kielirajoista, eivätkä aina aikuisestakaan. Lapsi tulkitsee kirjaa suoraan kuvan kautta.
