Hiljaiset kirjat ammentavat tarinan voimasta – tekstittömissä lastenkirjoissa seikkailevat muun muassa kaipaava kala ja taikapuikot

Hiljaiset kirjat ammentavat tarinan voimasta – tekstittömissä lastenkirjoissa seikkailevat muun muassa kaipaava kala ja taikapuikot

Sanattomat kuvakirjat eivät välitä kielitaidosta tai kielirajoista, eivätkä aina aikuisestakaan. Lapsi tulkitsee kirjaa suoraan kuvan kautta.

Eksyksissä

Kun on eksyksissä, voi etsinnän päätteeksi löytyä uusi paikka maailmassa. Intensiiviset mustavalkokuvat kuljettavat hevosta ja lintua pitkin maita ja mantuja, unimaailmassa ja hitusen pelottavissakin tunnelmissa. Lopulta löytyy kukkaketo ja harmonia. Kirjan kannet paljastuvat julisteeksi, ja teokseen tutustuminen on muutenkin kuin outoa aarretta tutkisi. Kirja sai tänä vuonna ykköspalkinnon Mikkelin kuvitustriennalessa.

Emmi Jormalainen: Eksyksissä (Omakustanne 2019).

Pinnalla pinnan alla

Tottahan toki lemmikkikala kaipaa maljakosta lampeen rakkaansa luokse. Niinpä tyttö ja kissa lähtevät kalan kanssa sukellukselle pinnan alle. Kala löytää uuden vapaan elämän, ja muut palaavat muuttuneina pinnan yliseen maailmaan. Ehkä hekin ovat nyt vapaita. Mutta mitä kissa mahtaa miettiä tästä kaikesta? Värikkäät ja leikkisät kuvat saattelevat hymyn lukijan huulille ja filosofisen näkökulman arkiseen elämään.

Eveliina Netti: Pinnalla pinnan alla (Mini Kustannus 2019).

Meidän piti lähteä

Sota, pakomatka kotoa, meren ylitys, pakolaisleiri, rajamuodollisuudet, uusi koti uudessa lumisessa maassa. Maalauksellisen kaunis ja koskettava tarina kertoo pakolaisperheen matkan eri vaiheineen käyttämättä yhtään sanaa. Koska tässä lajityypissä ei äidinkielellä ole väliä, löytyy tämäkin kuvakirja Välimerellä sijaitsevan Lampedusan saaren sanattomien kirjojen kokoelmasta. Tuota kokoelmaa käyttävät kaikki Lampedusalle päätyneet erikieliset turvanetsijät.

Sanna Pelliccioni: Meidän piti lähteä (S&S 2018).

Taikapuikot

Kun ulkona vihmoo, täytyy lapselle kutoa villasukat. Vai puuhataanko tarinassa sittenkin läheisyyden lämmittävää villaa? Lopulta kotitalollakin on oma kaulaliinansa. Kun taikapuikot viuhtovat, lumoava tarina näyttäytyy erilaisena eri lukukerroilla. Se on sanattomien kuvakirjojen taika: tarina tulee tulkituksi niissä raameissa, jotka lukijan kokemusmaailma ja elämäntilanne antavat. Normaalisti teksti ohjaa merkittävästi kirjan tulkintaa, mutta kun tekstiä ei ole, lukijan omalle tulkinnalle jää enemmän tilaa.

Merja Palin: Taikapuikot (Etana editions 2020).

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi