Entä, jos väkivalta loppuu vain väkivallalla?
Sota on kristitylle vaihtoehdoista viimeinen
Aleppon helvetti saarnaa sodan mielettömyyttä. Samalla Euroopan nouseva nationalismi on herätellyt henkiin 1930-lukua. Silloin kristityt jumaloivat Hitleriä.
Arpinaamainen Suomen Vastarintaliikkeen uusnatsi hakkaa ohikulkijan, joka noin viikkoa myöhemmin menehtyy saamiinsa vammoihin. Elielinaukiolle kiinnitetään omatekoinen liikennemerkki, joka kieltää hakaristin.
Silloin tällöin joku havaitsee, että ajassamme on kaikuja 1930-luvulta. Helsingin Sanomat vihjasi heinäkuussa, että presidenttiehdokas Donald Trumpin kampanjassa kaikuu Nürnbergin puoluekokousten hurmos 1930-luvulta. Keväällä Kreikan sisäministeri Panagiotis Kouroublis totesi, että Makedonian rajalla sijaitseva Idomenin vastaanottokeskus "on nykyajan Dachau".
Kymmenen vuotta sitten internetin foorumeilla natsiksi nimittämistä pidettiin humpuukina. Vedottiin niin sanottuun Godwinin lakiin. Amerikkalainen lakimies Mike Godwin keksi 1990, että internetin keskusteluryhmissä joku ennen pitää vetäisee esiin natsikortin. Wikipedia selittää, että natsikortti (myös Hitler-kortti) tarkoittaa epäasiallista Adolf Hitlerin tai natsien käyttämistä argumentoinnissa tai suoraan keskustelussa. Keskustelu meni Hitler-kortin jälkeen aina lekkeripeliksi.
Nyt natsivertaukset ovat arkipäivää. Kuun lopulla 15 000 ihmistä marssi natseja vastaan, eikä aivan syyttä. Kreikassa natsilauluja hoilaavalla Kultainen aamunkoitto -puolueella on kolme edustajaa Euroopan parlamentissa. Heidän mustapaitansa hakkaavat ihmisiä aivan niin kuin Hitlerin SA-joukkojen ruskeapaidat.
Suomessa puolueiden nuorisojärjestöjen käynnistämä Huominen ilman pelkoa -kampanja vaatii rasismia rikoslakiin. Vastenmielisiä ajatuksia ajattelevat uusnatsit halutaan rautoihin. Mutta entä jos rasismi tai uusnatsismi kasvaa niin, ettei sitä vastaan riitä mellakkapoliisi vaan tarvitaan armeija?
Tämä juttu ei kerro uusnatseista vaan siitä, miten kristityt suhtautuvat väkivaltaan ja sotaan. Ääripäitä voidaan nähdä kaksi. 1930-luvulla Saksan kristittyjen enemmistö piti Hitleriä Jumalan lahjana. Toisessa ääripäässä on totaalikieltäytyminen aseista.
Adolf Hitler – Jumalan uusi ilmoitus Saksan kansalle
Kun reformaatio tuli Ruotsi-Suomeen 1527, kuningas Kustaa Vaasa valoi kirkonkelloista tykkejä. Reformaation synnyinmaassa Saksassa ei kuitenkaan ole koskaan ollut valtionkirkkojärjestelmää. Vielä 1930-luvulla Saksan evankelisilta kirkoilta puuttui varsinainen yhteenliittymä. Luterilaiset ja reformoidut muodostivat paikallisia maakirkkoja, joita ensimmäisen maailmansodan loppuun asti hallitsivat maalliset ruhtinaat.
– Kruunun ja alttarin liitto oli ollut osa kirkkojen itseymmärrystä. Evankelisen puolen esivaltasuhdetta leimasi uskollisuus ja kritiikittömyys, sanoo kirkkojen natsisuhteita tutkinut teologian tohtori Minnamari Helaseppä.
Hänen mukaansa roomalaiskatolisen kirkon globaali luonne auttoi siinä, etteivät Saksan katolilaiset olleet yhtä kritiikittömiä kuin luterilaiset tai reformoidut, joiden suhde sotaan ja väkivaltaan myötäili maallisen vallankäytön suhdanteita. Kun Hitler pääsi valtaan, kristittyjen suuren enemmistön suhtautuminen Führeriin oli palvova.
– Historioitsija Markku Jokisipilä
– Evankelisella puolella kirkon johtotehtäviin päässeet natsimieliset kristityt pyrkivät ulottamaan natsi-ideologian osaksi kirkon julistusta. Äärimmillään tämä merkitsi, että Hitlerille vaadittiin eräänlaista messiaanista roolia ja uskottiin ikään kuin hänen kauttaan tulevaan uuteen Jumalan ilmoitukseen Saksan kansalle, Helaseppä sanoo.
Monet papit olivat kuitenkin kokeneet maailmansodan kauhut, eivätkä he erityisesti toivoneet uutta sotaa. Mutta kun sota alkoi, se koettiin Helasepän mukaan välttämättömäksi ponnistukseksi.
– Monissa kristillisissä puheissa ja muissa dokumenteissa näkyy läpi koko natsiajan ajatus taistelusta ja elintilan hankkimisesta ylivertaiselle arjalaiselle rodulle, jota Messias Hitler johtaa, Helaseppä sanoo.
Evankelisten maakirkkojen sisällä syntyi Hitlerin valtaannousun myötä Tunnustuskirkoksi nimetty rintama, joka asettui poikkiteloin. Se ei kuitenkaan vastustanut juutalaisten kohtelua eikä sotaa.
– Kirkkotaistelu ei ollut poliittista vastarintaa, vaikka monet varsinkin sodan jälkeen mielellään näin ajattelivat, ja tekivät Tunnustuskirkon papeista sankareita. Varsinainen vastarinta kirkkojen sisällä oli hyvin vähäistä ja lähinnä yksittäisten henkilöiden toimeliaisuuden varassa, Helaseppä sanoo.
Sodan jälkeen kaikki entiset natsimieliset kirkonjohtajat syrjäytettiin ja heidän tilalleen nostettiin Tunnustuskirkon ja kirkollisen keskustan edustajia.
Natsikortti voi toimia sodanlietsomisena.
Totaalikieltäytyminen voi olla itsetuhoista
Viime viikkoina uutiset ovat täyttyneet Itä-Aleppon hädästä. On kuin katsoisi ihmiskunnan kauheinta panttivankidraamaa. Iranilaislähteiden mukaan sunnijihadistit, kuten al-Qaida-järjestö, ovat käyttäneet Aleppon siviilejä ihmiskilpinä. Jihadistimagneetiksi kutsutussa Syyriassa on vaikea erottaa kapinallista ja maltillista kapinallista. Nyt on pelätty, että Irakin Mosulista tulee toinen Aleppo.
Ja kun Syyriaan kyllästytään, kameroita viedään ehkä Jemeniin. Ja taas kerran televisioruudussa vilkkuvat avustusjärjestöjen tilinumerot. Jemenissä tuhansia šiialaisia siviilejä tappanut Saudi-Arabia on tärkeässä roolissa YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenenä.
Kierre tuntuu loputtomalta. Inhimillisesti katsoen aseistariisunta on ainoa vaihtoehto. Tätä kantaa edustaa vuonna 1948 perustettu Kirkkojen Maailmanneuvosto (KMN). Se on 349 protestanttisen ja ortodoksisen jäsenkirkon muodostama ekumeeninen järjestö, jonka toiminnan painopiste on poliittisessa lobbaamisessa.
– KMN:n käsitys rauhasta perustuu heprealaiseen sanaan shalom, joka tarkoittaa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja eheyttä. Tähän rauhanohjelmaan sisältyy näky lopunajallisesta eli eskatologisesta täyttymyksestä, jossa yhteiskunnalliset epäkohdat on korjattu, sanoo Kirkkojen Maailmanneuvoston rauhanteologiasta väitellyt teologian tohtori Tapani Saarinen.
Hänen mukaansa sodan ja väkivallan syynä KMN:n asiakirjoissa on synti. Se vaikuttaa yksilöissä, yhteiskunnissa ja valtioiden välisissä suhteissa.
– Sotien ja väkivaltaisten konfliktien ratkaisuksi KMN tarjoaa rauhantyötä, joka tarkoittaa suhteiden korjaamista ja synnin sovittamista. Synti sodan syynä on sitä, että toinen nähdään vihollisena, Saarinen sanoo.
Valtioiden täytyy ainoastaan luopua viholliskuvasta. KMN:n etiikassa sota ei missään oloissa ole oikeutettu. Vihollisen hyökätessä itsenäisen valtion rajojen yli KMN esittää ratkaisuksi YK:n alaisen kansainvälisen poliisin perustamista. KMN:n tavoitteena on Saarisen mukaan oikeudenmukaiseen rauhaan perustuva uusi maailmanjärjestys, jossa ihmiskunta synnin todellisuudesta huolimatta eläisi todeksi eskatologista Jumalan Valtakuntaa. Tähän päämäärään KMN suosittelee poliittisen vallan suurempaa keskittämistä YK:lle.
– KMN johtaa kannanottonsa kristillisestä opetuksesta, mutta käytännössä KMN:n tavoitteet vastaavat YK:n tavoitteita. Tilannetta selkeyttäisi, jos KMN myös avoimesti ilmoittaisi toteuttavansa YK:n päämääriä. Yhteistyössä nämä kaksi voisivat olla jonkinlainen Batman ja Robin -kaksikko, Saarinen sanoo.
– KMN:n piirissä on kristittyjä, jotka korostavat Jumalan valtakunnan vallankumouksellista voimaa muuttaa poliittista todellisuutta. Esimerkiksi Etelä-Koreassa jotkut kristityt vaativat Yhdysvaltain sotilastukikohtien lakkauttamista. He ovat valmiita kärsimään vankeusrangaistuksen vakaumuksensa takia. Kansainvälisen politiikan teorioiden näkökulmasta tukikohtien lakkauttamisella voisi kuitenkin olla vaaralliset seuraukset.
Uutta Hitleriä ei ole näköpiirissä
Euroopassa sodat ovat olleet usein nationalistisia aikoinaan myös hyvin uskonnollisia. Ääritilanteessa nationalismia ja uskontoa on vaikea erottaa. Hitleriä jumaloitiin. On luonnollista, että nationalismin uusi tuleminen huolestuttaa. Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja, historioitsija Markku Jokisipilä toppuuttelee. Hänen mukaansa emme ole lähelläkään uutta 1930-lukua.
– Natsikortin heiluttelu osoittaa ennen kaikkea suhteellisuudentajun puutetta. Koko maailmanhistoriassa on aika vähän sellaisia toimijoita, joita vakavissaan voisi verrata Hitlerin Saksaan. Pitäisi ymmärtää myös se, että kun nykyaikana varsinkin EU-Euroopassa demokratia sekä ihmisoikeuksien ja laillisuuden kunnioittaminen ovat perusnormeja ja arvopohjan kivijalka, 1920- ja 1930-luvuilla maa toisensa jälkeen luopui demokratiasta, muokkasi perustuslakia poliittisin tarkoituksenmukaisuusmotiivein ja polki ihmisoikeuksia, Jokisipilä sanoo.
– Sotilaspastori Sanna Timonen.
Hänen mukaansa Hitlerin valtaannousu oli monen asian summa. Siinä vain kävi niin.
– Voimakkaimmat natsien valtaannousun syyt olivat taloudellisia. Vuonna 1929 alkanut kansainvälinen talouslama romahdutti Weimarin tasavallan kestokyvyn, ja työttömyys nousi kuuteen miljoonaan. Nykyhetken talousvaikeudet eivät ole samaa luokkaa kuin 1920–1930-luvuilla, jolloin alempi keskiluokka monissa maissa koki lähes täydellisen konkurssin, Jokisipilä sanoo.
Lisäksi usko demokratiaan horjui, sillä parlamentin puolueet olivat niin pieniä ja monenkirjavia, että toimivan enemmistöhallituksen muodostaminen oli mahdotonta.
– Vuoden 1929 jälkeen lakien säätäminen oli mahdollista vain presidentin antamilla poikkeustilasäädöksillä.
Tässä poikkeustilassa kummitteli kommunismin uhka. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Weimarin tasavaltaan syntyi Euroopan suurin kommunistipuolue.
– Kansleri Franz von Papenin johdolla konservatiivinen oikeisto katsoi, että hallitsemisesta ei tulisi mitään ilman heinäkuun 1932 vaaleissa parlamentin suurimmaksi ryhmäksi kohonneita kansallissosialisteja. Maltilliset puolueet eivät pystyneet yhteistyöhön, jolla natsien nousu kenties olisi ollut pysäytettävissä, Jokispilä sanoo.
Puolustussota on suuremman pahan torjumista
Twitter tuo sodan raakuudet sensuroimattomina suoraan kenen tahansa nähtäviksi vaikka hampurilaisravintolassa. Kun parikymppinen alokas saa käteensä rynnäkkökiväärin, hän on jo nähnyt värikuvista, millaista jälkeä sota saa aikaan. Herää ajatuksia, joita käsitellään sotilaspastorin kanssa.
– Varusmiesten kysymyksissä näkyy median vaikutus. Uutisoinnin vuoksi varusmiehet tuntevat sodan kuvaa ja osaavat esittää hyvinkin ajankohtaisia kysymyksiä liittyen terrorismiin tai ajankohtaisiin konflikteihin, sanoo Karjalan prikaatin sotilaspastori Sanna Timonen.
Sotilaspapin pitämät oppitunnit ovat varusmiesten toimintakyvyn koulutusta. Sen perustana on kylmä tosiasia, että maailmassa ei ole rauhaa. Yhtä kylmä tosiasia on, että joskus rauha saadaan vain sotimalla.
– Opetuksessa korostetaan puolustautumista, heikompien suojaamista, suuremman pahan torjumista pienemmällä sekä laillisen esivallan asemaa, Timonen luettelee.
– Puolustusvoimat ja asevelvollisuus ovat takaamassa maamme turvallisuutta. Se tehdään viime kädessä tarvittaessa voimakeinoin, mikäli aseellinen hyökkäys tai vastaava kohdistuu Suomeen, eivätkä rauhanomaiset keinot tehoa. Voimakeinojen käytössä noudatetaan kansainvälisiä sopimuksia ja velvoitteita, Timonen sanoo.
Historia ei monista itseään samanlaisena. Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Silti nyt ei ole 1930-luku vaan lokakuun loppu 2016.
Elielinaukion kynttilä- ja kukkameri on yli kuukauden ajan kertonut tarinaa ihmisistä, jotka välittävät.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hilkka: Epäpyhimmät sodat käydään pyhimmillä mailla
PuheenvuorotEn ole koskaan nähnyt sellaista vihaa kuin Israelissa ja Palestiinassa. Pyhä viha on vihoista perkeleellisin.
