Suntiolla ei ole kahta samanlaista päivää – ”Tässä työssä pitää olla pelisilmää”, kertoo monenlaisia tilanteita ratkonut Teija Pikkarainen
Espoon tuomiokirkon suntio Teija Pikkarainen ei voisi kuvitella itselleen mieluisampaa työpaikkaa.
Teija Pikkaraisen työpäivän piti alkaa kello 9, mutta tänä tiistaina hän aloittikin työt jo puoli tuntia aiemmin, sillä tehtävää oli paljon ja laitoshuoltaja on lomalla. Aamu alkoi pyykkien hoitamisella pesulaan sekä sähköposteihin ja puheluihin vastaamisella, hautaustoimiston tuoman arkun vastaanottamisella ja alttarikynttilöiden sytyttämisellä. Pitopalvelun soitettua suntio lähti avaamaan heille toimituskappelin ovet.
– Vaikka meillä käy laitoshuoltajan sijainen kolme kertaa viikossa, minulla ei kestä kantti katsella, jos näen jotakin siivottavaa. Hoidan asian välittömästi kuntoon, koska tämä on hiippakunnan ykköskirkko ja paikkojen on oltava aina kunnossa. Täällä myös tarvitaan erityistä palvelualttiutta, Pikkarainen sanoo.
Aamuun sisältyy myös paloturvallisuusjärjestelmän testaaminen. Jos siinä olisi ilmennyt ongelmia, hän olisi tehnyt siitä korjausilmoituksen ja varmistanut, että korjaukset tehdään.
– Työpäiväni voivat olla kiireisiä, mutta välillä on hiljaisempaakin. Vaikka minulla olisi kiire, en anna asiakkaiden nähdä sitä.
Kesken kiireen joku voi tulla kyselemään kirkon historiasta.
– Kerron siitä rauhallisesti, vaikka ehtoollispikarit odottaisivat tiskausta ja kuivausta pian alkavaa messua varten. Lyhyen selostukseni jälkeen pyydän soittamaan, jos kysyjät haluavat lisää tietoja. Sitten kiirehdin tiskaamaan, Pikkarainen kertoo.
Paikat kuntoon siunaustilaisuutta varten
Tänä tiistaina on edessä kaksi kirkollista tilaisuutta, siunaustilaisuus ja tuhkauurnan hautaan laskeminen. Siunaustilaisuus alkaa kirkossa kello 11. Hautaustoimisto on kuljettanut arkun paikalle. Teija Pikkarainen on tuonut arkun alle sijoitettavan katafalkin jo aiemmin, ja myöhemmin hän laittaa arkun kummallekin puolelle kukkatelineet.
Tilaisuuden lauluesitystä varten Pikkarainen siirtää kanttori Elisa Murtoperän kanssa flyygelin sopivaan paikkaan ja poistaa sen päältä suojakankaan. Hän hakee kaksi sylillistä virsikirjoja ja asettelee ne tasavälein ensimmäisille penkkiriveille sekä tarkistaa, että ne ovat suorassa linjassa.
Sakastin vaatekaapissa jokaisella papilla on oma alba. Hautaan siunaamisen toimittava pappi Ari Kunnamo hakee sieltä omansa. Pikkarainen auttaa alban ja stolan hänen ylleen ja kiinnittää langattoman mikrofonin rintapieleen.
– Yksikään pappi ei lähde täältä sakastista kirkkosaliin stola roikkuen. Meillä on tapana, että suntio auttaa pappia pukeutumisessa ja varmistaa, että kaikki on kunnossa, Pikkarainen sanoo.
Normaalisti suntio soittaisi kirkonkelloja nappia painamalla ennen siunaustilaisuuden alkua, mutta nyt sitä ei voi tehdä, koska kellot ovat remontissa.
Teija Pikkarainen auttaa alban pastori Ari Kunnamon ylle.
Siunaustilaisuus on päättynyt ja arkku on siirretty ruumisautoon.
Siunaustilaisuuden päätyttyä Teija Pikkarainen sammuttaa kynttilät ja siirtää kaikki tavarat takaisin odottamaan seuraavaa tilaisuutta.
Alttaritekstiilistä puuttui alatanko, joka pitää tekstiilin suorassa. Teija Pikkarainen korjaa asian heti virheen huomattuaan.
Teija Pikkaraiselle on kunnia-asia pitää Espoon tuomiokirkko koko ajan priimakunnossa.
Hautaan siunaamisen aikana suntio seuraa sakastissa tilaisuuden etenemistä useista kirkkoon ja pihalle sijoitetuista valvontakameroista. Kun arkku on siirretty autoon ja saattoväki poistunut kirkosta, suntio sammuttaa kynttilät, siirtää pois katafalkin, kukka-alustat ja hiekka-astian sekä kerää virsikirjat pois. Myös flyygeli siirretään takaisin seinustalle ja peitetään kankaalla.
Yhtäkkiä Teija Pikkarainen huomaa, että alttaripöydän etuosassa oleva kirkkotekstiilin alaosa ei ole täysin suora. Siitä puuttuu alatanko. Hän korjaa puutteen.
Yksikään pappi ei lähde täältä sakastista kirkkosaliin stola roikkuen.
Arkun siirtäminen kirkosta pihalla odottavaan hautaustoimiston autoon tapahtuu suntion johdolla. Ennen siirtymistään kirkkosaliin ohjeistamaan arkunkantajia Teija Pikkarainen on pukenut ylleen mustan pitkän talvitakin ja mustan baskerin, koska luvassa on ulkona olemista. Ulkovaatteita on turha riisua pois, sillä tunnin kuluttua on edessä uurnanlasku haudalla. Ennen sitä hän kävelee haudalle varmistamaan, että kaikki on kunnossa.
– Katson hautausmaan kartasta, missä kyseinen hauta sijaitsee ja mikä on suorin reitti sinne. Varmistan myös, että paikalle pääsee pyörätuolilla ja rollaattorilla, Pikkarainen sanoo.
Seurakunnan erityisammattimiehet ovat jo kaivaneet uurnahaudan valmiiksi. Koska lunta on nyt paljon, he auraavat kulkuväylän hautapaikoille.
Suntio kävelee työssään paljon
Kirkon hautausmaan laidalla sijaitsevalla uurnahaudalla Teija Pikkarainen nostaa vihreän suojakannen kuopan päältä ja varmistaa, ettei reilun puolen metrin syvyisessä kolossa ole mitään ylimääräistä, kuten hiiriä, jotka joskus voivat livahtaa sinne.
– Suntion työ sisältää paljon liikkumista paikasta toiseen. Työpäivän aikana kävelen reilusta kolmesta kilometristä kuuteen kilometriin.
Silloin kun on hiljaisempi työpäivä, suntiolla on aikaa laittaa paikkoja kuntoon, huolehtia kirkkotekstiileistä, tarkastaa laskuja, katsastaa albojen kunto sekä tilata alttarikukkia, kynttilöitä ja tavaraa laitoshuoltajalle. Silloin ehtii myös poistaa lähetyskynttelikköön valunutta steariinia ja tehdä monia muitakin töitä.
Suntion työhön kuuluu paljon asiakaspalvelua. Elämänkokemus ja aiemmat työpaikat ovat antaneet Pikkaraiselle hyvät valmiudet kohdata hankalatkin tilanteet. Suntion toimenkuvaan sisältyvät myös järjestyksenvalvojan tehtävät ja tilaisuuksien turvallisuudesta vastaaminen.
– Parasta työssäni ovat ihmiset. Tässä kirkossa kohtaan koko ihmisen elämänkaaren ristiäisistä hautaan siunaamiseen. Onpa tilaisuus ja tilanne mikä hyvänsä, kohtaan ihmiset sellaisina kuin he ovat, Pikkarainen sanoo.
– Joskus kirkkosalissa tulee ongelmatilanteita, esimerkiksi kerran joku rupesi huutamaan kesken papin saarnan.
Pikkarainen ohjasi kyseisen henkilön pihalle juttelemaan ja sanoi, että kun kirkossa puhuu pappi, silloin muut ovat hiljaa. Jos saarnan sisällöstä on eri mieltä, sen voi kertoa papille kirkkokahvilla.
"Tässä kirkossa kohtaan koko ihmisen elämänkaaren ristiäisistä hautaan siunaamiseen", Teija Pikkarainen sanoo.
Ongelmatilanteita on joskus ollut myös humalaisten ja rippikoululaisten kanssa. Vain kerran Teija Pikkarainen on joutunut tilaamaan vartijan paikalle yli 20-vuotisen työsuhteensa aikana. Muut tilanteet ovat selvinneet puhumalla.
Morsian itki kirkon pääovella
Suntion työssä tarvitaan Teija Pikkaraisen mukaan hyvää pelisilmää. Tilanteisiin pitää puuttua jo ennen kuin niistä tulee ongelma.
– Kaikenlaisia viime hetken muutoksia sattuu. Esimerkiksi kerran kampaajan virheen takia vihkiminen myöhästyi lähes puoli tuntia ja morsian itki kirkon pääovella. Lohdutin häntä, että ei hätää, emme aloita ennen kuin kaikki ovat paikalla.
Joskus Pikkarainen on joutunut huomauttamaan sakastiin kokoontuneelle hääparille, kaasoille ja bestmaneille, että kirkossa saa nauttia alkoholia vain ehtoollisella. Hän on myös tarttunut neulaan ja lankaan ja korjannut hääpuvun ratkenneen olkasauman hetkeä ennen vihkimistä.
Konfirmaatiotilaisuuksissa täpötäydessä kirkossa on tapahtunut pyörtymisiä. Suntio seuraa tilanteita sakastin kameroista ja menee tarvittaessa auttamaan. Jos hän huomaa jonkun poistuvan pihalle kesken tilaisuuden, hän menee kysymään vointia ja tarjoaa lasillisen vettä sekä mahdollisesti pientä syötävää.
Pikkarainen ei voisi toivoa itselleen parempaa työpaikkaa.
– Kun palaan lomalta töihin ja astelen kirkkosaliin, sydäntäni lämmittää aina yhtä paljon.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helsinkiläinen suntio Joonas Pajari, 31, laulaa kavereidensa kanssa tietokonepelitunnareita gregoriaanisten munkkien tyyliin, ja sadattuhannet katsovat – ”Haaveilemme luostarista saaressa”
HengellisyysMunx Gregoriana esittää Youtube-videoillaan World of Warcraftin ja Halon pelimusiikkia sekä vanhoja kristillisiä hymnejä. ”Meiltä kysellään, olemmeko oikeita munkkeja.”
