Namibialaisen Himba-heimon väkeä kuvattuna perinteisissä asuissa. Kuva Edwin Tan / Getty Images.
Suomalaiset suhtautuvat turvapaikanhakijoihin kuin lähetyssaarnaajat eksoottisiin kansoihin 1800-luvulla, väittää tutkija Olli Löytty
Apulaisprofessori Olli Löytty puhuu Lähetystyö ja valta -symposiumissa Tikkurilan kirkolla rasismista lähetystyön piirissä.
Nykypuhe turvapaikanhakijoista muistuttaa suomalaisten lähetystyöntekijöiden tapaa kertoa Ambomaan asukkaista 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.
Näin väittää Turun yliopiston apulaisprofessori Olli Löytty. Hän puhuu torstaina 18.1. Tikkurilan kirkolla Vantaalla järjestettävässä symposiumissa, joka käsittelee lähetystyötä ja valtaa.
– Tarkastelen puheenvuorossani muun muassa sitä, miten rasismi ilmenee lähetystyön piirissä ja syvällä kulttuurissamme, Löytty sanoo.
Löytyn ala on kotimainen kirjallisuus. Lähetystyöstä hän puhuu, koska käsitteli parikymmentä vuotta sitten väitöskirjassaan sitä, miten Pohjois-Namibiasta kerrottiin suomalaisten lähetystyöntekijöiden kirjoissa.
Löytty on myös lähetystyöntekijöiden lapsi, ja lyhyen aikaa hän toimi lähetystyössä itsekin.
Olli Löytty syntyi vuonna 1966 nykyisen Namibian alueella, missä hänen vanhempansa olivat lähetystyössä. Kuva Uzi Varon.
Toiseuteen suhtaudutaan kauhistellen ja ihannoiden
Suomalainen lähetystyö Ambomaalla, nykyisen Pohjois-Namibian alueella, alkoi vuonna 1870. Työ ei lähtenyt liikkeelle kovinkaan sutjakasti, ja kotimaisille lähetyskannattajille piti perustella, miksi lähettäjiä tarvitaan. Heille kerrottiin pimeästä pakanuudesta, Olli Löytty kertoo.
1920-luvulla nykyisen Pohjois-Namibian alueella syntyi isoja herätyksiä, ja suomalainen kerronta muuttui. Paikallisia seurakuntia alettiin ihannoida ja kuvata alkuseurakunnan kaltaisina idylleinä. Niissä veisattiin suomalaisia virsiä, ja marttyyrikristityt kääntyivät uuteen uskoon sukunsa tahtoa vastaan.
Lähetystyöntekijöiden kuvauksissa toiseus oli siis kaksijakoista, Olli Löytty toteaa.
– Eksoottiset ja primitiiviset kansat vetivät puoleensa. Toisaalta heistä oli karsittava pakanuus.
Löytyn mukaan puhetavat ovat tuttuja myös nykyään.
– Turvapaikanhakijoista puhumista koskee sama kahtiajako: toiset demonisoivat heitä, toisille he ovat suojeltavia, viattomia olentoja. Ehkä nämä ovat yleisinhimilliset tavat suhtautua vierauteen.
Ondongan seurakunnan vanhin jäsen Sakeus (Akapundja) perheineen vuonna 1903. Kuva August Penttinen / Museovirasto.
”Vallasta ei niin vain pääse eroon”
Olli Löytty huomauttaa, että menneiden vuosisatojen lähetystyöhön liittyy omaleimaisia rasistisia piirteitä, jotka poikkeavat yleisistä siirtomaavallan aikaisista asenteista.
– Kristinuskoon kuuluu kaikkien täydellinen identtisyys Jumalan lapsina. Kun meistä katsoen erilainen pakana kääntyy kristityksi, meissä ei pitäisi olla häneen mitään eroa, mutta kuitenkin ajattelemme helposti, että meissä on, Löytty sanoo.
Hän jatkaa, että lähetystyössä puhutaan nyt eri puolilla maailmaa sijaitsevista tasaveroisista kumppanikirkoista.
– Mutta kuinka yhdenvertaisia kirkot todellisuudessa ovat keskenään? Vallasta ei niin vain pääse eroon.
Olli Löytty syntyi vuonna 1966 nykyisen Namibian alueella, missä hänen vanhempansa olivat lähetystyössä. Perhe palasi Suomeen pian Olli-kuopuksen syntymän jälkeen, mutta Afrikan mantereelle Löytty muutti vielä kahdesti: 1980-luvun puolivälissä vanhempiensa kanssa Tansaniaan ja vuosiksi 1998–2000 isännäksi suomalaisten lähetystyöntekijöiden lasten oppilaskotiin Namibiaan.
Löytty sanoo, ettei tiedä, millaista olisi elää ilman toisen maanosan tuottamaa näkökulmaa. Eniten se on vaikuttanut hänen Suomi-kuvaansa.
– Leikkiminen sillä ajatuksella, että omaa kulttuuria voisi katsoa toisin silmin, sai minut sittemmin kiinnostumaan suomalaisuudesta ja sen tutkimisesta.
Lähetystyö ja valta -aiheinen teologinen symposiumi järjestetään Tikkurilan kirkolla, Asematie 12 a, torstaina 18.1. kello 13–18.45. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille. Symposiumin ohjelmaan voi tutustua täällä. Osa ohjelmasta suoratoistetaan verkossa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Valkoisen pelastajan stereotypiasta on hankala päästä eroon” – vielä 1900-luvulla suomalainen lähetystyöntekijä puhui poppamiesten hokkuspokkuksista
AjankohtaistaLähetystyöntekijöiden kertomukset ovat monen suomalaisen Afrikka-mielikuvien takana. Varsinkin 1900-luvulla radiosta ja koulusaleissa kuullut tarinat olivat ikkuna vieraisiin kulttuureihin.
