Suonpää: Laura Huhtasaaren lyttääminen ei ole hyvää journalismia

Suonpää: Laura Huhtasaaren lyttääminen ei ole hyvää journalismia

Presidenttiehdokkaan haastattelu jakoi mielipiteitä sen mukaan, mitä kukin ajattele Huhtasaaresta. Mitä se kertoo kyvystämme arvioida journalismia?

”Parasta journalismia ikinä”, julisti koko somekuplani eilen katsoessaan, kun presidenttiehdokas Laura Huhtasaarta (ps) hiillostettiin TV1:n presidenttitentissä. Tyylilaji oli selvästi erilainen kuin presidenttiehdokkaita tentattaessa yleensä. Toimittaja Kirsi Heikel oli selvästi tehnyt hyvän pohjatyön haastatteluun valmistautuessaan – ja osasi olla kriittinen vierasta kohtaan. Moni muukin kiinnitti huomiota hyviin jatkokysymyksiin. Toisin kuin usein, tällä kertaa ehdokas ei saanut puhua mitä sattui, vaan toimittaja teki kuulijoille selväksi, kun ehdokkaan lausunto oli puuta heinää – tai asian vierestä. En ole koskaan kuullut toimittajan yhtä montaa kertaa sanovan haastateltavalle, ettei tämä vastannut kysymykseen.

Nautin haastattelusta. Olen yksi niistä, joiden mielestä Laura Huhtasaarta pitääkin hiillostaa. Huhtasaari on väärä ihminen presidentiksi ja väärää mieltä kaikesta, mikä on minulle tärkeää. Hänen puolueensa vasta väärä onkin. Kun toimittaja sanoo Huhtasaaren olevan väärässä, se tuntuu myös minusta lähtökohtaisesti erinomaiselta journalismilta. Vasta tänään pysähdyin hetkeksi pohtimaan, mitä haastattelussa oli tapahtunut.

Huhtasaarelta kysyttiin muun muassa sitä, miksi hän hymyilee niin paljon. En muista, että mieheltä olisi tavattu tällaista kysyä, vaikka Kokoomuksen entiseltä puheenjohtajalta ja pääministeriltä Alexander Stubbilta ehkä olisi voinutkin. Sen sijaan muistan usein raivostuneeni, kun mediassa on kommentoitu jonkun naisen ulkonäköä, hymyä tai hymyn puutetta. Elina Lepomäki on kuulemma liian kylmä ja hänen pitäisi hymyillä enemmän. Myös Li Anderssonissa on ollut jotakin vikaa, en nyt muista mitä, mutta jollakin tavalla hänenkin ulkonäkönsä on ollut poliittinen kysymys. Huhtasaareen tässä on kuitenkin iso ero. Minä pidän sekä Lepomäestä että Anderssonista.

Onko sisällöllä ja toimittajan ammattitaidolla mitään merkitystä, jos journalismia arvioidaan puhtaasti sen perusteella, millaisen kuvan se antaa suosikistamme tai inhokistamme?



Huhtasaari puhui haastattelussa myös siitä, miten hän presidenttinä asettaisi Suomen ykköseksi ja edistäisi vientiä. Jos ymmärsin oikein, toimittajan mielestä tämäkin oli väärin, sillä vienninedistäminen ei kuulu presidentin tehtäviin – eli tässäkin Huhtasaari oli väärässä. Saammekohan kuulla presidentti Niinistöä haastateltaessa kysymyksen siitä, miksi hän on käynyt vienninedistämismatkoilla? Aamulehden mukaan Niinistö on edistänyt suomalaista vientiä Norjassa, Saksassa, Venäjällä, Tanskassa, Kiinassa, Kazakstanissa, Liettuassa, Latviassa, Sveitsissä, Kanadassa, Puolassa, Arabiemiraateissa, Meksikossa, Turkissa, Indonesiassa, Japanissa, Iranissa ja Kazakstanissa. Eikö presidentti Niinistökään tiedä, ettei viennin edistäminen kuulu presidentin tehtäviin?

Luin tänään somekommentteja uudelleen. En löytänyt yhtäkään sellaista, jossa Huhtasaaren kannattaja olisi pitänyt haastattelua hyvänä journalismina. En toki sellaisiakaan, joissa Huhtasaarta vastustava olisi nähnyt haastattelussa mitään vikaa. Onko sisällöllä ja toimittajan ammattitaidolla mitään merkitystä, jos journalismia arvioidaan puhtaasti sen perusteella, millaisen kuvan se antaa suosikistamme tai inhokistamme?

Hyvä haastattelu se oli. Kriittisiä jatkokysymyksiä pitäisi toimittajien tehdä muutenkin enemmän. Mutta aika pitkä matka on vielä siihen, että kannustan toimittajaa silloinkin, kun hän kritisoi minun suosikkiani. Ja vielä pidempi matka on siihen, että voisin hyväksyä inhokkini vastausta, oli se sitten kuinka hyvä tahansa.

Odotan poliitikkoja haastattelevilta toimittajilta ammattitaitoa tulevaisuudessakin, mutta samalla minunkin on skarpattava yleisössä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi