Suonpää: Journalismi on mahdollisesti totuudenmukaista
Toimittaja valitsee faktoja ja luo siten merkityksiä. Siksi voi näyttää siltä, että kirkosta erotaan, koska Jaakko Heinimäki valittiin Kirkko ja kaupungin päätoimittajaksi.
Sen jälkeen, kun Jaakko Heinimäki aloitti Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittajana, on kirkosta eronnut lähes 30 000 ihmistä. Vähäisintä kirkon jäsenyys on Helsingissä, jossa Heinimäen luotsaamalla lehdellä on eniten lukijoita. Heinimäen päätoimittajuus on ehkä vaikuttanut lehden linjaan ja mahdollisesti kirkosta eroamisiinkin. Olen keskustellut päätoimittaja Heinimäestä monen hänet tuntevan henkilön kanssa ja osa on ollut hyvinkin kriittisiä. Voi pohtia, onko Heinimäki lainkaan tehtäviensä tasalla.
Halutessani kertoa lukijalle, että päätoimittaja Jaakko Heinimäessä on jotakin epäilyttävää, minun ei tarvitse väittää hänestä mitään sellaista, mikä ei pitäisi paikkaansa. Faktat pitävät ja puhuvat puolestaan. Lukijalle syntyy mielikuva Heinimäestä huonona päätoimittajana, vaikka kolumnisti ei sitä sanokaan. Onneksi totuus löytyy rivien välistä. Ylläolevassa, varsin harhaanjohtavassa kappaleessa ei ole yhtään faktavirhettä. Se ei ole totta, mutta mitään oikaistavaa siinä ei ole.
”Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen”, sanotaan journalistin ohjeiden kahdeksannessa kohdassa. Moni toimittaja tulkitsee sen tarkoittavan vain sitä, että kaikkien esitettyjen väitteiden tulee olla totta. ”Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä”, alkaa 20. kohta. Asiavirheitä tämän kolumnin alussa ei ollut. Näin journalismi toimii.
Sen lisäksi, että toimittaja päättää, mikä on tärkeää, hän päättää, mitkä asiat liittyvät toisiinsa.
Yksi Yle-kohun kiinnostavampia sivujuonteita oli potkut saaneen päätoimittajan Atte Jääskeläisen näkemys siitä, että journalismissa ei saisi synnyttää vääriä mielikuvia. Yhdessä pääministeri Juha Sipilään ja Terrafame-yhtiöön liittyvistä, Yleisradion julkaisemista jutuista, oli mukana uutisgrafiikka, jonka päätoimittaja jutun julkaisun jälkeen poisti. Jutussa ei varsinaisesti syytetty Sipilää mistään. Jääskeläisen mukaan grafiikka oli kuitenkin ”osoitteleva”. Grafiikassa ”valtion rahaa virtasi” Sipilän sukulaisille ja Jääskeläisen mielestä syntyi sellainen mielikuva, että ”asiaan liittyisi jotakin moitittavaa”. Jutussa ei siis ollut mitään virhettä, mutta grafiikka poistettiin, sillä sen perusteella lukijalle syntyi väärä mielikuva.
En tiedä, ylireagoiko Jääskeläinen grafiikan suhteen, mutta mielikuvien osalta hän oli oikeassa. Journalismissa luodaan mielikuvia ja juuri mielikuvilla on merkitystä. Toimittaja, joka kuvittelee olevansa objektiivinen ja raportoivansa vain faktoja, ei ymmärrä journalismista mitään. Ei pelkkä faktojen raportointi edes olisi hyvää journalismia. Se ei lisäisi lukijan ymmärrystä yhtään mistään. Faktat ovat tylsiä, merkitykset syntyvät faktojen suhteesta toisiinsa. Enemmän kuin mikään muu, journalistin ammattitaitoa on ymmärtää faktojen merkitys ja välittää tämä ymmärrys lukijoilleen, valita faktat. Sen lisäksi, että toimittaja päättää, mikä on tärkeää, hän päättää, mitkä asiat liittyvät toisiinsa.
Osa toimittajista muistuttaa tässä, että valistuneen lukijan tulisi osata erottaa faktat ja vetää omat johtopäätökset. Tähän on aivan turha vedota. Valistunut lukija varmaan osaakin, mutta kenellä meistä, muka, on vain valistuneita lukijoita? Sen palautteen perusteella, mitä minä kolumneistani saan, melkoinen osa lukijoista on kaikkea muuta kuin valistuneita.
On totta, että Jaakko Heinimäki on aloittanut tämän vuoden alussa lehden päätoimittajana. Samoin on totta, että kirkosta on tänä vuonna eronnut lähes 30 000 ihmistä ja että Helsingissä kirkkoon kuuluvien osuus väestöstä on matalampi kuin muualla. Kun nämä asiat esitetään yhdessä, samalla luodaan kuva siitä, että asiat liittyisivät toisiinsa. Kun kerron lukijalle, kuulleeni ”kriittisiä arvioita” Heinimäestä, kerron samalla pitäväni niitä merkittävinä, vaikken näin sanoisikaan. Lukijalla on nimittäin lupa olettaa, että journalisti kertoo asioita, joilla on merkitystä. Mikään määrä sanoja ”ehkä”, ”mahdollisesti” tai ”saattaa” ei vapauta toimittajaa moraalisesta vastuusta, vaikka niillä rikostuomioilta ja oikaisuilta voikin välttyä.
Toimittajat ovat yleensä aika rehellisiä. He haluavat kertoa lukijalle faktojen lisäksi, miten asia on. Silloin kun totuus piilotetaan rivien väliin, on syytä epäillä, onko kyse totuudesta vai mielipiteestä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Media ei ole tuomioistuin – sen ei tarvitse odottaa syylliseksi julistamista
PuheenvuorotMedian tehtävä on kertoa tosiasioita eikä pelkästään sitä, mikä kyetään oikeudessa todistamaan. Medialta ei pidä vaatia syyttömyysolettaman kunnioittamista.
