Suonpää: Voi minua sorrettua kristittyä
Eduskunnan puhemies Paula Risikon mukaan Suomessa on juuri nyt vaikeaa olla kristitty. Siinä tapauksessa kyse ei ole minkään mitättömän vähemmistön ongelmasta.
Tällä viikolla opin, että minua sorretaan. Olen kristitty, oikein sellainen aivopesunkestävä uskovainen. Laulan virsiä, luen Raamattua ja rukoilen. Leipää ja viiniä vetäessäni uskon niiden olevan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri, meidän puolestamme annettu ja vuodatettu. Tällä viikolla minulle kerrottiin, että uskonnonvapauteni on uhattuna ja minut aiotaan tunkea kaappiin.
Aina valpas eduskunnan puhemies Paula Risikko havahtui sunnuntaina kristittyjen ahdinkoon Suomessa. Sunnuntai olikin hyvä päivä tähän havahtua, sillä sunnuntaina joukko sorrettuja suomalaisia kristittyjä juhli, ahdingostaan piittaamatta ja Herralta rohkeutta saaneina, Seinäjoella Vapaaseurakunnan konferenssikeskuksen käyttöönottoa. Niin sorretussa asemassa suomalaiset uskovat ovat, että jopa pienen vähemmistökirkkokunnan konferenssikeskuksen avajaisia saapui valvomaan puhemies.
Puhemies Risikon mukaan Suomessa on juuri nyt vaikeaa olla kristitty. Se kuulostaa hälyttävältä, kyse kun ei ole minkään mitättömän vähemmistön ongelmasta. Sellaiset olisi aina paljon helpompi ohittaa. Nyt puhutaan yli neljästä miljoonasta suomalaisesta, kansamme kristitystä enemmistöstä. Ahdistavaa ajatellakin, että maassamme on miljoonia uskonsa vuoksi sorrettuja, ja minä en ole huomannut mitään.
Kristittyjen ahdinkoa helpottaa sekin, että koko suomalaisen yhteiskunnan vuodenkierto pyörii nimenomaan meidän uskontomme juhlien ympärillä.
Ihan tavanomaisesta uskonnollisesta vainosta tässä ei ole kyse. Suomessahan valtiovalta ei ole sotajalalla kristinuskoa vastaan vaan päinvastoin naimisissa sen kanssa. Maassa on näennäisesti itsenäinen kansankirkko, jonka papit palvelevat niin valtiota kuin kansalaisiakin puolustusvoimissa, vankiloissa, sairaaloissa ja jopa poliisissa. Väkivaltakoneisto ei ole meitä kristittyjä vastaan vaan meidän puolellamme.
Myöskään maamme lainsäädäntövaltaa en osaa kristittyjen viholliseksi laskea, ainakaan niin kauan kun maassa järjestetään valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksia ja eduskuntadebateissa säännöllisesti perustellaan lainsäädäntöä Raamatulla. Jopa yliopistot aloittavat lukuvuotensa avajaisjumalanpalveluksilla. Jonkun verran meidän kristittyjen ahdinkoa helpottaa sekin, että koko suomalaisen yhteiskunnan vuodenkierto pyörii nimenomaan meidän uskontomme juhlien ympärillä. Meidän ei tarvitse paljon työpaikalla selitellä, jos haluaisimme pitää muutaman vapaapäivän muistellaksemme Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta.
Risikon huoli kiinnittyi uskonnonvapauden ohella sananvapauteen. Hänen mukaansa nykyisin tuntuu, “ettei uskosta saa enää puhua”. Merkillinen ongelma maassa, jossa valtaosalle koululaisista puhutaan uskosta uskonnontunneilla, joissakin kouluissa järjestetään aamuhartauksia ja valtiollinen yleisradioyhtiö välittää joka ikinen päivä hartausohjelmia ja sunnuntaisin jumalanpalvelukset. Millä tavalla se käytännössä mahtaa ilmetä, ettei uskosta saa puhua?
On lopulta suorastaan absurdia ajatella, että kristinuskon asema tässä läpikotaisin luterilaisessa maassa olisi erityisen pahasti uhattuna. Ei puhemies sitä todellisuudessa tarkoittanutkaan. Kun puhemies kysyi, oliko ennen “helpompi olla uskovainen”, hän tarkoitti oikeita uskovaisia eli sellaista vapaakirkkoväkeä, jolle hän puheensa osoitti. Eikä puhemies tainnut lopulta myöskään tarkoittaa, että puhetta uskosta kovasti rajoitettaisiin – se nimittäin ei yksinkertaisesti olisi totta. Sen sijaan ryhmäpaine alkaa vähitellen viedä tilaa uskonnollisten tuomioiden jakamiselta ja hengelliseltä väkivallalta. Sellainen uskonnollinen retoriikka, jolla on viime aikoinakin hakattu sekä homoja että naisia, mahtuu entistä harvemmalle työpaikalle.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Yhteistyö päiväkotien ja koulujen kanssa osoittaa, että uskonnottomat ovat kirkolle pakanakansa
PuheenvuorotPäiväkodin Jeesus-tuokiossa vaikutti menevän pieleen suurin piirtein kaikki. Valitettavasti se ei taida olla yksittäistapaus.
