Sarah Safdar on ensimmäinen kristitty nainen, joka eteni yliopiston professoriksi Pakistanissa. Nyt hän toimii Peshawarin hiippakuntasihteerinä. Hän vieraili Helsingissä Suomen Lähetysseuran kutsumana.
Kristitty vähemmistö joutuu elämään varuillaan Pakistanissa – koulutus on avain vähemmistöjen ja naisten aseman parantamiseen
Pakistanin yhdistyneen kirkon Peshawarin hiippakunnan hiippakuntasihteeri Sarah Safdar oli ensimmäinen kristitty nainen, josta tuli yliopiston professori.
Millaista on elää kristittynä Pakistanissa ja vieläpä Afganistanin rajalla olevassa maakunnassa, jossa Taliban ja nyt myös Isis toimivat aktiivisesti? Se ei ole helppoa, mutta alueella kuitenkin elää kristillinen vähemmistö, ja kirkko toimii aktiivisesti koko yhteisön hyväksi.
Pakistanin yhdistyneen kirkon hiippakuntasihteeri Sarah Safdar on paitsi kristitty, myös nainen miesten hallitsemassa maassa. Näistä asioista huolimatta hän on tehnyt vaikuttavan uran yliopiston tutkijana ja saanut arvostusta valtiovallalta. Hän on ensimmäinen nainen, joka on kutsuttu maakuntahallinnon julkisten palveluiden komission jäseneksi.
– Pakistanissa vain alle kaksi prosenttia väestöstä on kristittyjä. Itsenäisyystaistelussa meillä oli tärkeä rooli. Silloin meille vakuutettiin, että saamme tasavertaiset oikeudet, mutta valitettavasti ajan kuluessa tilanne muuttui, kertoo Safdar.
Kristityt ovat Pakistanin kansalaisia ja perustuslain suojaamia. Heillä ei kuitenkaan ole oikeutta tulla valituksi korkeimpiin poliittisiin tehtäviin, kuten presidentiksi tai pääministeriksi.
Kristittyjen tilannetta on vaikeuttanut myös 1980-luvulla säädetty jumalanpilkkalaki, jonka varjolla nostetaan herkästi syytteitä vähemmistöjä vastaan. Oikeudessa syytteitä vastaan voidaan kamppailla, mutta ihmisiä on myös tapettu ennen oikeutta.
Safdar ei tätä asiaa sen enempää kommentoi, mutta toteaa, että kristittyjen pitää olla hyvin tarkkoja sanoistaan niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Kirkkoihin on tehty terrori-iskuja
Peshawarin hiippakunta sijaitsee rajamaakunnassa, johon kuuluvat myös Afganistanin rajalla olevat niin sanotut heimoalueet. Siellä islamistisilla liikkeillä on vankka asema. Pakistanin kristityt ja kirkot sekä muut maan uskonnolliset vähemmistöt ovat joutuneet terrori-iskujen kohteeksi.
Esimerkiksi Safdarin omaan kotikirkkoon All Saints -kirkkoon Peshawarissa tehtiin vuonna 2013 terrori-isku, jossa kuoli 85 ihmistä ja yli 100 loukkaantui. Safdar kertoo, että yksi iskussa haavoittuneista tytöistä opiskelee nykyisin teologiaa.
– Uhkia on kaikkialla. Pelkoa on, mutta olemme myös sitoutuneet maahamme ja kirkkoon. Minulla on Yhdysvaltain kunniakansalaisuus ja voisin asua myös Britanniassa, mutta olen päättänyt jäädä Pakistaniin ja tehdä jotain, jotta asiat muuttuisivat. On muitakin korkean koulutuksen saaneita ihmisiä, jotka toimivat samoin, Safdar kertoo.
Uhkia on kaikkialla. Pelkoa on, mutta olemme myös sitoutuneet maahamme ja kirkkoon.
Hän kertoo, että valtio pyrkii suojelemaan kristittyjä iskuilta ja on esimerkiksi auttanut rakentamaan uudestaan toisen, väkijoukon tuhopolttaman kirkon. Valtiovalta on myös asettanut vartijoita kirkkojen oville suojelemaan siellä käyviä. Kirkoilla on tämän lisäksi omat vartijansa.
– Kirkoissa seurakunnan jäsenet tuntevat vartijat seisovat portilla ja tarkistavat sisääntulijat. Kirkkojen lisäksi vartijat päivystävät hiippakunnan toimiston ovilla.
Varovaisuus koskee paitsi kristittyjä, myös esimerkiksi viranomaisia, jotka voivat joutua iskujen kohteeksi. Varautuminen on arkea, ihmisten jokapäiväistä elämää.
Elämää kolmen säädöstön alla
Khyber Pahktunkhwan maakunnan asukkaista 17 miljoonaa on pataaneja eli pashtuja, vuoristoheimolaisia, joita on myös enemmistö naapurimaa Afganistanin asukkaista.
Kristittyjä alueen väestöstä on 165 000, joista 55 prosenttia kuuluu Pakistanin yhdistyneeseen kirkkoon. 40 prosenttia on katolilaisia ja viisi prosenttia kuuluu helluntailaisiin ja muihin protestanttisiin yhteisöihin.
Maakunnan alueella vaikuttaa kolme lakia. Ensimmäinen on Pakistanin kansallinen laki, toinen on kulttuuriin liittyvät koodistot ja kolmas heimoalueen omat, paikalliset tavat. Ne koskevat kaikkia, myös kristittyjä ja niihin liittyy asioita, jotka vaikeuttavat esimerkiksi naisten asemaa.
Safdar on sosiologian ja sosiaalityön tutkija, joka jäi eläkkeelle sosiaalitieteiden dekaanin virasta vuonna 2011. Hän on akateemisen uransa aikana tutkinut Pakistanin naisten asemaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa erityisesti pataanien parissa. Lisäksi Safdar on tutkinut myös lasten ja nuorten asemaa ja lapsityövoiman käyttöä, muun muassa roskia kerääviä lapsia.
– Naisiin kohdistuu sekä fyysistä että psyykkistä väkivaltaa, neljän seinän sisällä pitämistä, jopa aliravitsemusta. Heillä ei ole ollut oikeutta osallistua päätöksentekoon, paitsi rutiiniasioissa perheen sisällä. Mutta muutosta on tapahtumassa, väkivaltaa on vähemmän. Naiset ovat tulleet tietoisemmiksi oikeuksistaan, mikä on koulutuksen ansiota.
Muutokset tapahtuvat Safdarin mukaan kulttuurisissa rajoissa. Tämä tarkoittaa sitä, että aviomiehen pitää tietää, missä vaimo liikkuu ja perheen kunniaa ja uskontoa pitää vaalia.
Malala Yousafzai on esimerkki monille
Yksi airut muutoksen takana on Malala Yousafzai, rauhannobelilla palkittu nuori nainen. Hän on kotoisin samasta maakunnasta kuin Safdar ja joutui vuonna 2012 talibanin terrori-iskun kohteeksi koulumatkalla, koska oli puhunut tyttöjen oikeuksien ja koulunkäynnin puolesta.
– En ole tavannut häntä, mutta hän on urhea nuori nainen. Hänellä on selviytymisensä jälkeen ollut vahva missio tehdä työtä naisten puolesta ja hän on esikuva monelle.
Safdarin mukaan Yousafzai sai koulunkäyntiin ja toimintaansa vahvan tuen perheeltään. Se on hänen mukaansa erittäin tärkeää – oli myös hänelle itselleen.
– Äitini oli vahva nainen. Hän oli Intiassa koulutuksensa saanut farmaseutti. Myös isäni oli saanut yliopistokoulutuksen. Kodilla oli iso vaikutus omaan uraani.
Kristitty vähemmistö elää Pakistanissa yhteiskunnan alimmalla tasolla. He ovat huonosti koulutettuja, työskentelevät usein ammateissa, joita arvosteta ja monet heistä ovat siksi köyhiä. Sosiaalista nousua tapahtuu, mutta hyvin harvoin ja se on kovan työn takana.
– Koulutus on avainasemassa. Sitä kautta muutos, vaikka hidas, on mahdollinen.
Kirkko auttaa kaikkia
Kirkko on aktiivinen niin koulutuksessa kuin terveydenhuollossa, ja sitä arvostetaan senkin vuoksi. Kirkolla on kaksi sairaalaa, terveysklinikoita ja kouluja. Se ei myöskään syrji työhönotossa, vaan esimerkiksi sairaaloissa ja kouluissa on työssä sekä kristittyjä että muslimeja.
Pakistanin yhdistynyt kirkko toimii aktiivisesti myös uskontodialogissa, jota tarvitaan eri uskontokuntiin kuuluvien keskinäisen ymmärryksen lisäämiseksi.
Naiset ovat tulleet tietoisemmiksi oikeuksistaan, mikä on koulutuksen ansiota.
Hiippakunnan aloitteesta Peshawarissa vuonna 2004 perustettuun Faith Friends eli Uskon Ystävät -ryhmään kuuluu uskonnollisia johtajia muslimeista, kristityistä, hinduista ja sikheistä. Jäseninä on sekä sunneja että shiioja, ja samoin eri kristillisten kirkkojen edustajia.
– Järjestämme seminaareja, kuuntelemme ja opimme toinen toisiltamme. Keskustelemme opillisista asioista. Sosiaaliset asiat ovat yhteisiä kaikille. Haluamme kaikki parantaa alueen ihmisten elämää. Puhumme myös konfliktien ratkaisusta, kertoo Safdar.
Muutama vuosi sitten toiminta laajeni myös nais- ja nuorisotyöhön.
– Johtajien tapaaminen on tärkeää, mutta vie aikaa ennen kuin toiminta juurtuu ruohonjuuritasolle. Sitä kuitenkin tarvitaan. Rauhan saavuttaminen ei ole yhden ihmisen tai vain johtajien asia, siihen tarvitaan mukaan laajempi yhteisö, pohtii Safdar.
Kristityt tekevät yhteisten asioiden eteen työtä ennen kaikkea esimerkillään, eivät niinkään sanoilla, mikä olisikin Pakistanissa vaikeaa. Kun jossain tarvitaan apua, kirkko on ensimmäisenä paikalla. Niin se oli myös Pakistanin maanjäristyksessä.
Kirkon tukea on tarvittu myös pakolaisten auttamisessa. Pakistanissa on miljoona maan sisäistä ja 1,5 miljoonaa Afganistanista tullutta pakolaista.
Suomen Lähetysseura tukee Pakistanin kirkkoa
Intian kyljessä sijaitseva Pakistan on noin 201 miljoonan asukkaan islamilainen valtio, jossa Suomen Lähetysseura on tehnyt työtä vuodesta 1960. Pakistanin väestöstä yli 96 prosenttia on muslimeja. Kristittyjä ja hinduja on kumpiakin noin 1,6 prosenttia väestöstä.
Lähetysseuran tärkein paikallinen kumppani on Pakistanin kirkon Peshawarin hiippakunta. Tohtori Sarah Safdar oli Suomessa Lähetysseuran vieraana.
Pakistanin yhdistyneellä kirkolla on kahdeksan hiippakuntaa, jotka edustavat kirkollisilta perinteiltään anglikaanista, metodistista, presbyteeristä ja luterilaista kirkkoa. Kirkko perustettiin 1970 ja sillä on noin 800 000 jäsentä.
Lähetysseuran työ Pakistanissa keskittyy koulutukseen, kristilliseen kasvatukseen sekä terveydenhuoltoon, jossa järjestö tukee Peshawarin hiippakunnan alueella sijaitsevaa Tankin sairaalaa ja Risalpurin terveyskeskusta.
Lähetysseura tukee paikallisia kristillisiä järjestöjä sekä tekee yhteistyötä Peshawarin raamattukirjekurssikeskuksen ja avoimen teologisen seminaarin kanssa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lähetysseura tukee kotinsa menettäneitä Pakistanin kristittyjä – epäily Koraanin halventamisesta johti tuhopolttoihin
AjankohtaistaLähetysseura tukee kotinsa menettäneitä perheitä 20 000 eurolla katastrofirahastostaan.
