Suonpää: Päivän Kärnä
Sieltä se eilen taas tuli, päivän Kärnä. Tällä kertaa kansanedustaja oli pahoittanut mielensä, koska kirkoissa luetaan ääneen kielteisiä turvapaikkapäätöksiä.
Politiikantoimittajaystäväni opetti minulle uuden termin: päivän Kärnä. Se tarkoittaa lehdistötiedotetta tai someviestiä, jollaisen kansanedustaja Mikko Kärnä lähettää, kun on saanut ajatuksen tai pöyristynyt jostakin kansallisesti merkittävästä kysymyksestä. Niitä tulee toimituksiin ja sosiaaliseen mediaan yhtenään, sillä kansanedustaja Mikko Kärnä ajattelee paljon – ja närkästyy usein. Kovin kuvaavalta se kuulosti, sana kärnä nimittäin tarkoitti jo Lönnrotin sanakirjassa (1874) äreää ja riitaisaa.
Tänä vuonna edustaja Kärnä on esimerkiksi ehtinyt kantaa huolta ”vihreän politiikan houkuttelemina” pääkaupunkiseudulle ilmestyneistä susilaumoista ja tukkia eduskunnan sähköpostilistan keskustelulla työpaikkalounaansa kotimaisuusasteesta. Ihmisoikeuskysymyksiinkin kansanedustajalla oli aikaa, hän kun ymmärsi hiukan väärin ja luuli Euroopan Unionin kieltävän saunapalvikinkun. Tämä olisi Kärnän saunapalvitiedotteen mukaan ollut ”kulttuurinen murha”.
Ja sieltä se eilen taas tuli, päivän Kärnä. Tällä kertaa kansanedustaja oli pahoittanut mielensä kirkolle, kuultuaan useiden seurakuntien aikovan lukea jumalanpalveluksessa ääneen kielteisiä turvapaikkapäätöksiä.
Edustaja Kärnä siis vertasi näitä turvapaikkapäätöksiä rikostuomioihin. Kansanedustaja on toki tässäkin ymmärtänyt hiukan väärin. Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus, ei rikos – eikä turvapaikkapäätös ole rikostuomio. Kuolemantuomio saattaa joskus olla. Turvapaikanhakijoiden lähettäminen tapettavaksi on ihmisoikeusrikkomus, paljon pahempi kuin saunapalvikinkun syöpävaarallisuuteen puuttuminen.
Mikä tässä oikeastaan sai edustajan kärnäämään? Kärnä kokee, että kirkko tuomitsee maahanmuuttoviranomaiset, nämä ahkerat ja hyvää tarkoittavat virkamiehet, jotka turvapaikkapäätöksiä tehdessään vain noudattavat määräyksiä. Tässä Nürnberg-puolustuksessa se Kärnän närkästyksen avain onkin. Määräykset, joiden noudattaminen rikkoo ihmisoikeuksia, ovat eduskunnan säätämiä.
Päätösten lukeminen ääneen tekee politiikan seuraukset näkyviksi. Se kertoo politiikasta ja sen vaikutuksista puolen, jota kansanedustajat eivät mielellään esittele, inhimillisen hädän. Tätä politiikkaa kansanedustaja Kärnäkin oli tekemässä, kun ulkomaalaislakia kiristettiin.
Kielteiset turvapaikkapäätökset ovat koskettavia tekstejä. Ne sopivat niin esirukousaiheiksi kuin saarnaksikin. Päätökset ovat synnintunnustus, sillä meidän kollektiivisesta synnistämmehän tässä on lopulta kyse. Syyllisiä eivät ole maahanmuuttoviraston työntekijät vaan me kaikki, seurakuntalaiset ja äänestäjät. Siksi niitä pitää lukea kirkossa.
Diktatuureissa ihmisoikeusloukkauksista ja kansanmurhista voidaan lopulta asettaa vastuuseen hirmuhallitsija. Meillä, länsimaisessa demokratiassa, on toisin. Meillä turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksia loukkaa juuri nyt Suomen kansa, edustajiensa, kuten Mikko Kärnän, välityksellä.
Kielteisiä turvapaikkapäätöksiä luetaan kirkoissa 2. huhtikuuta, kärsimyksen sunnuntaina, syvimmän paaston ja katumuksen aikana. Se on oikea hetki. Kärsimyksen sunnuntaita seuraava pyhä on jo palmusunnuntai. Silloin Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin ja opetuslapset, joista myöhemmin muodostui kirkko, huutavat Jeesuksen sanomaa. Sitä sanomaa kirkon pitääkin huutaa, vaikka fariseukset ja kansanedustajat tästä kärnäävätkin. Sillä, kuten Jeesus sanoi, ”jos nämä olisivat vaiti, kivet huutaisivat.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Sisäministeriö käy propagandasotaa
PuheenvuorotSisäministeriö tiedottaa, että valtaosa suomalaisista haluaisi viranomaisten palauttavan ne paperittomat, jotka eivät lähde vapaaehtoisesti. Sitä ministeriö ei kerro, että laki ei aina salli sitä.
Suonpää: Homot eivät ole enää heitä vaan meitä
Puheenvuorot