Suonpää: Piispojen usko ei kiinnosta – paitsi silloin kun se muuttuu ajankohtaiseksi

Suonpää: Piispojen usko ei kiinnosta – paitsi silloin kun se muuttuu ajankohtaiseksi

Miksi piispat eivät puhu uskosta? Koska siitä ei kysytä.

”Milloinkahan näkisi jutun, jossa joku nykyinen evlut piispa puhuisi jotakin uskosta, jonka varaan kirkko on syntynyt?”, pohdiskeli Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Timo Haapala Twitterissä viime viikolla. Haapalaa kismitti, sillä kirkko oli taas eksynyt erikoistoimittajan erikoisalueelle, politiikkaan. Helsingin Tuomiokirkon kellarissa kun oli sanottu ääneen, että metsät ovat hyvä ja ilmastonmuutos paha. Semmoiseen ei kirkon pitäisi lähteä ollenkaan. Etenkin piispojen pitäisi pitää turpansa kiinni ja jättää puheet ilmastonmuutoksesta politiikan erikoistoimittajille.

Haapalan heitto oli vain kömpelö piikki, mutta kysymys itsessään on kiinnostava. Haapala on nimittäin aivan oikeassa, piispojen usko ei juuri mediassa näy. Vähän täytyy kuitenkin kollegiaalisen kunnioituksen hengessä setäselittää journalismin perusteita.

Ainakin minun jutuissani haastateltavat puhuvat juuri siitä, mistä minä toimittajana heidän haluankin puhuvan. Jos toimittaja haluaa kuulla piispan puhuvan uskosta, toimittajan pitää kysyä piispalta uskosta. Itse asiassa piispat yleisesti ottaen puhuisivat paljon mieluummin uskosta kuin kirkkopolitiikasta, kirkon avioliittokäsityksestä tai luottokorttikuiteista ja normaaleista ruokajuomista. Aiheen valinta on aina toimittajan tehtävä, ei haastateltavan. Näin se ainakin tavallisten toimittajien työssä menee, erikoistoimittamisesta en niin tiedä.

Sellaisesta uskosta kannattaa puhua, jolla on merkitystä.

Olen haastatellut arkkipiispa Tapio Luomaa tänä vuonna varmaankin puolisen tusinaa kertaa enkä kyllä itsekään muista, että hän olisi kovin paljon puhunut henkilökohtaisesta uskostaan. En ole kysynyt, sillä piispan usko ei minua toimittajana sanottavasti kiinnosta. Se ei ole uutinen, että piispa uskoo. Kyse on monituhatvuotisesta uskon perinteestä, eikä kristinuskossa itsessään ole mitään ajankohtaista, ellei siitä erikseen ajankohtaista tehdä. Itseensä käpertynyt usko, puhe uskosta uskon vuoksi, on kuollutta ja niin tylsää, ettei siitä kertovia juttuja jaksaisi lukea kukaan.

Ajankohtaiseksi usko muuttuu, kun sillä on jotain merkitystä muuallakin kuin uskovan päänsisäisessä maailmassa.

Ajankohtaista usko on silloin, kun kirkossa sanotaan Jumalan asettaneen ihmisen viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa, joten metsiä pitäisi hakata maltilla. Ajankohtaista usko on, kun piispat Seppo Häkkinen ja Jari Jolkkonen asettuvat samaan raamatunkohtaan vedoten vastustamaan Heinäveden grafiittikaivoshanketta. Ylipäänsä usko on ajankohtaista silloin, kun se kukoistaa kirkkosalin ulkopuolellakin ja liittyy niihin ajankohtaisiin kysymyksiin, jotka mediassa muutenkin kiinnostavat. Juuri se ajankohtainen usko ei erikoistoimittajalle kelpaa.

Sellaisesta uskosta kannattaa puhua, jolla on merkitystä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi