Suonpää: Profeetta Muhammadia saa kutsua pedofiiliksi
Jumalia on lupa kritisoida, mutta vihan ja rasismin levittäminen on kiellettyä.
Profeetta Muhammadin kutsuminen pedofiiliksi ei kuulu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sananvapauden piiriin, kertoi Helsingin Sanomat viime viikolla. Suurin osa lukijoista sai sen käsityksen, että profeetta Muhammadia ei saisi kutsua pedofiiliksi. Tämä suututti monia sellaisiakin, jotka eivät ole koskaan ajatelleet, että profeettaa pitäisi pedofiiliksi nimittää. Suuttumus on ymmärrettävä. Uutisointi meni jälleen kerran pieleen ja moni lukija sai sen käsityksen, että Eurooppa on nyt kieltänyt profeetan pilkan.
Sosiaalisessa mediassa uutisen kommentointi löysi nopeasti rasismia ja ennakkoluuloja lietsovan sävyn. Nopeasti alettiin kuvitella, että Eurooppa on nyt islamisoitumassa, kun profeetta Muhammadia suojellaan pilkalta enemmän kuin Jeesusta. Älyllisten nyrjähdysten seuratessa toisiaan saivat pahimmat väärinymmärtäjät muljautettua aivonsa uskomaan jopa senkin, että 1 400 vuotta sitten kuolleen miehen mahdollista seksisuhdetta lapseen ei saisi kritisoida.
Islamista on helppo uskoa mitä tahansa ilkeää ja eurooppalaisista instituutioista mitä tahansa tyhmää. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisussa ilkeys ja tyhmyys yhdistyivät vastenmielisimpään muotoonsa, typeryydeksi.
Oleellisin ensiksi. Mitään uusia rajoituksia sananvapauteen ei viime viikolla tullut. Profeetta Muhammadia saa Euroopassa jatkossakin pilkata ihan siinä missä aiemminkin. EIT ei kieltänyt meiltä yhtään mitään eikä voisikaan kieltää, kuten Sakari Timonen nopeasti ehti selittää. Itsenäiset valtiot saavat jatkossakin päättää sananvapauden rajoituksista, mutta mitään velvoitetta suojella uskontoja ei ole. Siksi saamme myös Suomessa itse päättää, onko uskonrauhaa suojattava lainsäädännöllä vai ei.
Joidenkin uskonnollisten tekstien mukaan profeetta oli mennyt naimisiin kuusivuotiaan Aishan kanssa ja avioliitto oli pantu täytäntöön, eli oli pantu, kun lapsi oli yhdeksänvuotias.
Toinen ja vielä oleellisempi väärinkäsitys uutisoinnissa liittyi siihen, mistä tuomio tuli. Kyse ei ollut siitä, että nainen arveli profeetta Muhammadin olleen pedofiili. Joidenkin uskonnollisten tekstien mukaan profeetta oli mennyt naimisiin kuusivuotiaan Aishan kanssa ja avioliitto oli pantu täytäntöön, eli oli pantu, kun lapsi oli yhdeksänvuotias. Sen saa jatkossakin tuomita. Ja kyllä, luennolla saa arvioida myös profeetta Muhammadin olleen pedofiili, jos tällainen arvio nyt asialliselta ja tarpeelliselta tuntuu. Kyse yksinkertaisesti ei ollut tästä. Kyse oli Itävallassakin siitä, minkä verran sallimme lietsottavan vihaa. Kyse oli tosiasiassa rasismista, ei uskontokritiikistä.
Luennon, jos nyt haluamme kutsua mitä tahansa propagandaa luennoksi, aiheena Itävallassa oli islam ja erityisesti se, miten vaarallista on, kun Itävaltaankin tulee muslimeja. Luennoitsija ei syyllistänyt pedofiliasta ensisijaisesti profeetta Muhammadia vaan kaikkia muslimeja.
Vapaasti suomennettuna luennoitsija opetti näin: "Muslimimiesten on imitoitava Muhammadia, elettävä elämänsä Muhammadin esimerkin mukaisesti. Muhammad tykkäsi ’tehdä sitä’ lasten kanssa. [...] Miksi me sitä kutsumme, jos ei pedofiliaksi? Piste. Ja sitä tehdään edelleen. Sitä ei pidä hyväksyä. He kaikki luovat oman todellisuutensa." Luennoitsijan mukaan ”muslimit ovat jatkuvassa konfliktissa demokratian ja meidän arvojemme kanssa.” Profeetta jäi tässä vihanpurkauksessa sivustakatsojaksi.
Oikeuden mukaan ”luennoitsija” vääristeli. Luennon tarkoitus ei ollut jakaa informaatiota islamista vaan vakuuttaa kuulijat siitä, että Muhammadin palvonta on väärin. Syytetty ei oikeuden mukaan asettanut esittämäänsä neutraaliin historialliseen kontekstiin eikä mahdollistanut mitään järkevää debattia. Luennolla ei ollut kyse tiedosta vaan ennakkoluuloista. Se ei ollut sen enempää islamin kuin profeetta Muhammadinkaan kritisoimista, vaan vihanlietsontaa Itävallan muslimivähemmistöä kohtaan. Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan Itävalta saa kieltää vihanlietsonnan jatkossakin.
Profeetta Muhammadia saa siis pilkata, mutta olisi hyvä kysyä, mitä hyötyä toisten pyhinä pitämien asioiden, ihmisten tai jumalten pilkkaamisesta on. Onko tarkoitus antaa tietoa tai uutta näkökulmaa vai onko kyse vain vihasta?
Jumalanpilkassa ei kuitenkaan yleensä ole todellisuudessa kyse Jumalan pilkkaamisesta. Pelkurit naamioivat usein ihmisten pilkan jumalanpilkaksi, sillä monesti on helpompaa pilkata Jumalaa kuin ihmistä, jolla on tunteet.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Tässä on näppärä haukkumasana, kun toisen tekemä moraalinen valinta ärsyttää
PuheenvuorotHyvesignaloinnista puhuvat ymmärtävät hävinneensä taistelun.
