Suonpää: Kirjamessuilla kirkon ja piispankin pitäisi olla kiinnostavia
Piispuudessa itsessään ei ole mitään kiinnostavaa. Tai olisi, jos heidän nähtäisiin johtavan kirkkoa ja kristittyjä, ei hallintokoneistoa.
Ei viikkoa ilman uutista, jonka mukaan joku on jostakin syystä pahoittanut mielensä. Useimmiten aivan turhaan. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin tavanomaista merkittävämmästä loukkaantujasta, sillä Helsingin Sanomien mukaan mielensä oli nyt pahoittanut kokonainen kirkko. Sen mukaan Helsingin Kirjamessut hylkäsi piispat, joten ”kirkko pahoitti mielensä”. Luontevampaa olisi minusta ollut lukea uutinen, jossa pahasta mielestä kärsisivät piispat, heidäthän tässä oli hylätty, ei kirkkoa tai kristinuskoa.
Tänään alkoivat kahdennettoista Helsingin Kirjamessut täsmälleen saman näköisinä kuin kaikkina aiempinakin vuosina. Vain kirkossa huomattiin pienen pieni ero. Muutamana vuonna yksi ohjelmanumeroista ovat olleet piispat, jotka ovat kukin saaneet haastatella yhden kirjailijan. Nyt, kun Kirjamessujen uusi ohjelmajohtaja teki työtään ja vaihtoi tilalle jotakin kiinnostavampaa, jotkut kirkossa kokivat itsensä, piispansa ja kirkkonsa joutuneen vääryyden kohteeksi. Kirkossa nelivuotinen perinne oli jo muuttunut ikiaikaiseksi traditioksi ja kirkossa traditioihin ei niin vaan sovi kajota.
Ensimmäisenä heräsi kirkollinen media ja siksi narratiivi muuallakin oli perin kirkollinen. Kotimaan mukaan piispat ”siivottiin” Kirjamessuilta. Kirjamessut ovat ”kulttuurisesti merkittävä tapahtuma” ja koska kirkko on ”merkittävä osa kulttuuria”, pitäisi sen näkyä messuilla enemmän. Harva pysähtyi miettimään, mikä piispojen kirjailijahaastatteluissa on niin erityisen kiinnostavaa.
Myös Espoon piispanvaalin ehdokkaat ehtivät astua harhaan, omaa tulevaa piispanrooliaan korostaessaan. Kaisamari Hintikan mielestä Kirjamessujen päätös osoittaa ”surullista historian ymmärtämättömyyttä” ja Juhani Holmastakin on huolestuttavaa, että ”tällainen ulosheittäminen pääsee tapahtumaan noin laajana”. Holman mielestä ”piispojen hoitama haastattelu on ollut hyvä formaatti koko kirjamessujen laajuudessa”. Kirjamessujen ohjelmajohtaja Ronja Salmi näyttäytyy tässä samanaikaisesti sekä uskontovastaisena että ammattitaidottomana.
Kirjamessujen päätös ei kerro mitään messujen suhteesta kristinuskoon. Se kertoo suomalaisten suhteesta kirkkoon.
Kirkossa ilmeisesti ihan tosissaan kuvitellaan, että tieto siitä, mikä on kiinnostavaa, on nimenomaan täällä meillä. Ajatus siitä, että jonkun sanomiset kiinnostaisivat ketään vain sen takia, että hän sattuu olemaan piispa, on pielessä. Piispuudessa itsessään ei ole mitään kiinnostavaa. Piispat kiinnostaisivat, jos he puhuisivat merkittävistä asioista ymmärrettävästi, mutta tällä hetkellä piispakunta näyttäytyy mediassa ensisijaisesti mietintöjä laativana osana kirkon valtavaa hallintokoneistoa.
Piispat kiinnostaisivat, jos heidän nähtäisiin johtavan kirkkoa ja kristittyjä, ei vain hiippakuntahallintoa. Jopa uskontoon keskittyneen toimittajan näkökulmasta keskivertopiispa on kiinnostavuudessaan puoluesihteeritasoa. Puoluesihteerin tunnistavat ulkonäöltä vain politiikan toimittajat ja vain osa oman puolueen aktiiveista muistaa puoluesihteerin nimeltä. Puheistaan ei puoluesihteeriä tunnista kukaan ja jos heidät kaikki kerättäisiin yhteen huoneeseen, ei ole ollenkaan selvää, olisiko heitä helpompi erottaa toisistaan saati sitten tapetista. Piispojen suhteen alkaa olla samoin.
Kirjamessujen päätös ei kerro mitään messujen suhteesta kristinuskoon. Se kertoo suomalaisten suhteesta kirkkoon. Me kirkossa olemme täysin hukanneet kosketuksen siihen, mikä suomalaisia kiinnostaa. Uskonto kiinnostaa kuten aikaisemminkin, mutta koska me emme useinkaan osaa puhua siitä ymmärrettävästi, emme tästä kiinnostuksesta pääse nauttimaan. Instituutiot kiinnostavat ihmisiä vähemmän kuin ilmiöt ja instituutiona kirkko ei ole mistään näkökulmasta erityisen kiinnostava, vaikka usko tai uskonto kiinnostaisivatkin.
Eikä tässä kirkkoa edes pois siivottu, se vain ohjattiin omalle paikalleen, omalle messuosastolleen. Nyt kirkko saa näkyvyyttä juuri sen verran kuin se on ostanut. Jos kristinuskolle halutaan tulevilla Kirjamessuilla enemmän ilmaista näkyvyyttä, jonkun pitää kirjoittaa kristinuskosta jotakin kiinnostavaa. Vaikkapa kirja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Piispojen usko ei kiinnosta – paitsi silloin kun se muuttuu ajankohtaiseksi
PuheenvuorotMiksi piispat eivät puhu uskosta? Koska siitä ei kysytä.
