Suonpää: Sedät puhuvat abortista
Keskustelu abortista on täynnä loukkaavaa kieltä. Me miehet osallistumme keskusteluun usein ulkopuolelta ja ylempää.
”Turvalliset abortit ja ehkäisyvälineet ovat hyviä lahjoja naisille”, kirjoitti Helsingin Sanomien Annamari Sipilä kolumnissaan ja rakkaustohtori Jason Lepojärvi twiittasi olevansa eri mieltä.
Siinä tuli yhdessä twiitissä nimitettyä aborttia tappamiseksi ja syytettyä feminismiä epäjohdonmukaisuudesta. Kun sana on hallussa, 140 merkkiin mahtuu yllättävän paljon.
Moni oli eri mieltä Lepojärven kanssa – ja sanoi sen suoraan. Rakkaustohtoria loukattiin. Oli ilmeisen vaikea ymmärtää, miksi osa keskustelijoista kiihtyi, miksi käytettiin ilkeiltä tuntuvia sanoja ja mentiin henkilökohtaisuuksiin. Useampi kuin yksi moitti setäilystä.
Tässä on ehkä miesselittämisen paikka.
Kun aborttia on ensin nimitetty murhaksi, on heti tehty väkivaltaa suurelle joukolle ihmisiä, hiljennetty ne, joiden osallistuminen keskusteluun olisi kaikkein tärkeintä. Se, että käytetään murhan sijaan sanaa surma, ei varsinaisesti paranna asiaa vaan on oikeastaan vielä loukkaavampaa. Murhan ja surman keskeisin ero on siinä, että murha tehdään harkiten. Kun abortti on lapsensurma, esitetään nainen tappajan lisäksi vielä vähän yksinkertainena tai impulsiivisenakin. Aivan kuin naiset eivät kykenisi harkitsemaan asiaa. Koska ovat naisia? Abortti ei ole niin yksinkertainen ja nopea toimenpide, että kukaan ehtisi Suomessa tehdä sellaista pikaistuksissaan.
Kun aborttia on ensin nimitetty murhaksi, on heti tehty väkivaltaa suurelle joukolle ihmisiä, hiljennetty ne, joiden osallistuminen keskusteluun olisi kaikkein tärkeintä.
Siinä me siis keskustelimme abortista ilman niitä, joita asia eniten koskettaa. Ensin suljettiin suut naisilta ja sitten me keski-ikäiset miehet päästelimme menemään, kilpailimme filosofisilla perusteluilla ja vertailimme näppäryyttämme. Aborttikeskustelusta tuli väittely, verbaalinen kuka-pissii-pisimmälle -leikki. Keskustelu ”poikain kesken” pysyi kiehtovan teoreettisena, kun naiset eivät olleet häiritsemässä tunteineen, kyynelineen ja kohtuineen. Puhumme ulkopuolelta ja ylempää. Se juuri oli setäilyä – meidän molempien kohdalla. Ja siitä meille sanottiin.
Seuraavaan päivään mennessä oli sitten jo käynyt ilmi, että varomaton kielenkäyttö aborttikeskustelussa loukkaa – meitä miehiä.
No ei, Antti. Annapas kun setä miesselittää vähän sinullekin. Abortti tosiaan on vaikea kysymys ja aborttikeskustelu täynnä loukkaavaa kieltä, suoranaista vihaakin. Keskusteluamme seuraa ja siihen joskus yrittää osallistua moni sellainen, joka on itse kokenut abortin tai painii kysymyksen kanssa juuri nyt. Keskustelussa syyllistetään usein naisia ensinnä raskaaksi hankkiutumisesta ja sen jälkeen vielä pahemmin, kun aborttia nimitetään murhaksi, ihmisalkiota lapseksi. Se, miten kipeästi käytetyt sanat miehiä loukkaavat, ei nyt ole keskeisimpiä ongelmia. Sanat satuttavat ja ahdistavat todella pahasti, mutta me miehet emme varsinaisesti ole tässä uhreja.
Rakkaustohtori sai monia kommentteja, jotka tuntuivat hänestä kurjilta ja henkilökohtaisilta. Syntyi ehkä kuva siitä, että ilkeilyn kohteeksi joutuu, jos on väärä mielipide.
Miesselitän vielä vähän lisää. Se, että pidät aborttia ongelmana, ei tässä ole keskeistä. Niin totta puhuen minäkin. Abortti tuskin koskaan on erityisen iloinen asia. Kyse ei ole siitä, että mielipiteesi olisi väärä vaan siitä, kuka olet. Tämä voi tuntua kurjalta, kenties ad hominem –argumentilta.
Jason, me keski-ikäiset, koulutetut valkoiset heteromiehet olemme tässä yhteiskunnassa etuoikeutettuja aivan käsittämättömän monella tavalla. Me hallitsemme julkista keskustelua, julkinen tila on meidän. Meitä kuunnellaan ja minä voin käyttää jopa tätä lehteä viestini välittämiseen. Siksi meidän sanavalintoihimme kohdistuu enemmän vaatimuksia kuin monien muiden, sorretumpien. Juuri meille maailma näyttäytyy habermasilaisen asiallisena julkisen debatin areenana. Meidän parhaat argumenttimme voittavat, aina. On syytä antaa tilaa niillekin, jotka eivät näistä etuoikeuksista nauti.
Feminismin tärkeimpiä oivalluksia on, että me emme ole samalla viivalla. Sen suurin lahja keskustelukulttuurille on ymmärrys siitä, että meitä itse asiassa tulee kohdella keskustelussa eri tavoin kuin toisia. Yritetään tulla sen kanssa toimeen.
On myönteisiäkin tapoja ajaa aborttien vähentämistä. Kun Raumalla kuusi vuotta sitten alettiin tarjota ilmaista ehkäisyä alle 20-vuotiaille tytöille, niin teiniraskauksien kuin aborttienkin määrä kääntyi nopeaan laskuun. Näin voitaisiin tehdä muuallakin. Myös Helsingissä ja monissa muissa kunnissa kerätään nimiä kuntalaisaloitteisiin ilmaisesta ehkäisystä nuorille. Sen voimme tehdä ketään syyllistämättäkin.
Jos me keski-ikäiset miehet haluamme vähentää abortteja, tukekaamme nuorten naisten oikeutta ilmaiseen ehkäisyyn. Tähän ryhtyessämme saamme välittömästi tukea myös kaikilta niiltä, joille keskustelumme muuten näyttäytyi setäilynä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Abortissa tärkeää ovat miesten tunteet ja Raamattu
PuheenvuorotAborttia vastustavat kristityt vetoavat Raamattuun. Se on kuitenkin vaikeaa, koska Raamattu ei sano abortista mitään.
