Puheenvuorot

Suonpää: Abortissa tärkeää ovat miesten tunteet ja Raamattu

Aborttia vastustavat kristityt vetoavat Raamattuun. Se on kuitenkin vaikeaa, koska Raamattu ei sano abortista mitään.

30.05.2018 14:25
Samuli Suonpää

Irlanti päätti viikonloppuna abortista, ja aborttikeskustelu palasi taas Suomeenkin. Tällä kertaa keskiössä ovat miesten tunteet. Ulkoministeri Soinikin oli saanut Irlannista terveisiä joltakulta murtuneelta mieheltä, jonka oikeuksia naisten oikeus turvalliseen aborttiin nähtävästi loukkaa. Meillä miehilläkin on tunteet ja mielipiteitä abortista. Nyt on viimein aika kuunnella meitäkin.

Aborttikeskustelussa nousevat esille miesten tunteet ja Raamattu. Moderni feminismi on korostanut sitä, että aborttikeskustelussa pitäisi antaa enemmän tilaa niille, joilla on kohtu. Se on ihan ymmärrettävä vaatimus, raskaus ja raskauden keskeyttäminenhän kieltämättä koskettavat heitä läheisemmin ja sisäisemmin kuin meitä, joille ihmiselämän synnyttämisessä jää muutaman minuutin starttivaiheen jälkeen vierelläkulkijan rooli. Tilan antaminen naisille vie kuitenkin väistämättä tilaa miehiltä, joten feminismi tuntuu tässäkin helposti ahdistavalta ja miesten oikeuksia polkevalta. Siksi on taas tärkeää, että miesten ja naisten tunteiden lisäksi keskusteluun otetaan myös Jumalan tunteet eli Raamattu, se kun käytännöllisesti tuntuu aina myötäilevän miesten näkökulmaa.

Miehet ovat aina säädelleet aborttia ja miehet ovat usein jopa päättäneet abortista. Nyt on miesten vuoro kuunnella.

Raamattuun vetoaminen on abortin suhteen kuitenkin kovin vaikeaa, Raamattu kun ei sano abortista mitään. Se ei kiellä aborttia eikä tuomitse aborttia tai näytä edes huomaavan, että raskaus on mahdollista tarkoituksellisesti keskeyttää. Lähimmäksi kysymystä abortista Raamatussa menee rikoslaki 2. Mooseksen kirjan 21. luvussa:

”Jos ihmiset tappelevat keskenään ja samalla töytäisevät raskaana olevaa naista, niin että hän saa keskenmenon mutta hänelle ei aiheudu muuta vahinkoa, lyöjä maksakoon sakkoa sen mukaan, mitä naisen aviomies vaatii tai miten asia oikeudessa ratkaistaan. Mutta jos muuta vahinkoa tapahtuu, annettakoon henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta, palovamma palovammasta, haava haavasta, ruhje ruhjeesta.”

Mooseksen laki antaa harvinaisen hyvän kuvan Raamatun ajan miesten suhteesta raskauteen. Sikiö, jota nainen kantaa, ei tässä selvästikään ole ihminen, toisin kuin moni moderni kristitty uskoo. Sikiöllä ei Raamatussa ole ihmisoikeuksia, oikeutta elää. Jos naiselle aiheutetaan keskenmeno, siitä pitää maksaa korvausta naisen aviomiehelle. Se on siis aviomies, joka kärsii vahingon, kun naisen raskaus keskeytetään. Ihmisen vahingoittamisesta rangaistaisiin kovemmin.

Säädös tuntuu nykylukijan mielessä kammottavalta, kuuluipa hän sitten aborttioikeuden kannattajiin tai vastustajiin. Tästä abortin säätelyssä on kuitenkin läpi historian ollut kyse: miehen oikeudesta saada nainen synnyttämään miehelle lapsi.

Kyse ei ole ainoastaan Raamatun ihmiskuvasta vaan antiikista yleisemminkin. Vanhin tunnettu aborttiin liittyvä oikeudenkäynti on Ateenasta, viitisensataa vuotta ennen ajanlaskun alkua. Antigenes haastoi oikeuteen vaimonsa tämän tehtyä luvatta abortin. Me emme tiedä vaimon nimeä, sillä naisen henkilöllisyys ei tässä ole yhtään kiinnostavampi asia kuin naisen oikeudetkaan. Kyse ei myöskään ollut sikiön oikeudesta elää vaan siitä, että vaimo oli tehnyt abortin ilman miehensä lupaa. Tässä loukattiin Antigeneen oikeutta päättää, mitä hänen vaimonsa kehossa tapahtuu. Jotakin saman kaltaista on myös Platonin kuningasideasta määrätä abortti kaikille yli nelikymppisille naisille, paitsi silloin, kun Ateenan väkiluku on alle 5040 perhettä.

Ei nyt ole miesten vuoro puhua abortista. Miehet ovat aina puhuneet abortista. Miehet ovat aina säädelleet aborttia ja miehet ovat usein jopa päättäneet abortista. Nyt on miesten vuoro kuunnella.