Suonpää: Tervetuloa unisex-vessat ja uudet lomakkeet!
Jos sukupuolisensitiivisyys saa yhdenkin miehen, naisen tai muun kohtelemaan minua ensisijaisesti yksilönä eikä vain miehenä, se on tervetullutta.
”4 asiaa, mitä miehenä toivon naisilta”, lupasi Hidasta elämää -blogi kertoa. Luin kirjoituksen heti, olenhan mies ja haluan toki tietää, mitä me miehet toivomme.
Opin, ettei mies ole ”pelkästään ympäristönsä tulos” ja että ”uskomukset ja odotukset määrittävät paljon sitä mitä miehen tulisi olla”. Tärkeitä huomioita, kuten myös se, että ”miehen tarpeet ja halut vaihtelevat”.
Merkittäviä salaisuuksiakin kirjoitus paljasti, esimerkiksi että ”miehet janoavat arvostusta sekä miehiltä että naisilta”. Tätä ei kuulemma ennen ”ole välttämättä sanottu suoraan”.
Tässä kohtaa havahdun pohtimaan, että jos nämä asiat tosiaan ovat erityisen miehisiä piirteitä, sellaisia, joista naisia tulee valistaa kun ovat niin erilaisia, niin kylläpä tosiaan ovat miehet Marsista ja naiset jostakin todella kaukaa muualta.
”Mikäli mies kokee, että häntä ei arvosteta, hän vetäytyy.” Tarkkanäköinen huomio. Minä olisin tosin kuvitellut tämän koskevan kaikkia ihmisiä, niin miehiä ja naisia kuin muitakin. Mies kaipaa ”omaa aikaa”. Tätä pitää näköjään naisille oikein erikseen teroittaa. Mitähän naiset sitten kaipaavat?
Luettuani koko kirjoituksen korvasin mielessäni sanat ”mies” ja ”nainen” tekstissä sanalla ”ihminen”. Vaikka ihmissuhdeopastajan ajattelu lähtikin siitä, että miehet ja naiset ovat erilaisia eivätkä siksi ymmärrä toisiaan, ei ohjeista näin muokattuna tullut ainakaan huonompia.
Miehet ja naiset ovat erilaisia, se on varmasti totta. Ovat erilaisia keskenään siis, ihmiset ylipäänsä ovat. Naisia en ole ymmärtänyt oikein koskaan, mutta ihmisistä sentään tiedän jotakin. Kun on sillä tiedolla pakko pärjätä, tulee välillä väkisinkin kohdelleeksi naisia ihmisinä.
Ehkei keskeisintä kuitenkaan ole, millaisia miehet ja naiset ovat, vaan millaisia ihmiset ovat. Sukupuolesta riippumatta ja sitä yksilöiden erilaisuutta korostaen. Tuskinpa homoseksuaalienkaan ihmissuhteet kovasti tämän konstikkaampia ovat. Jokin merkillinen pakko näyttää silti ajavan meitä kohtelemaan toisiamme ensisijaisesti miehinä ja naisina – ja tämä siisti maailmanjärjestys on nyt menossa sekaisin, kun jotkut meistä julkeavat sanoa ääneen, etteivät koe kumpaakaan sukupuolista omakseen.
Ruotsissa ei enää sanota ”han eller hon vaan hen”. Tämän takia ”lapsiparat eivät hädissään tiedä mistä ovesta mennä, vaan toivovat transtoiletteja".
Ihan uudenlaisia ongelmiahan tämä tietysti tuo tullessaan.
Pääkaupunkiseudulla voi nyt kirjastokorttia hakiessaan ilmoittautua myös muunsukupuoliseksi ja ainakin Aito avioliitto -väeltä sekosivat pasmat välittömästi. He tiedustelivat jo omalla sivullaan, olenko varautunut tällaiseen muutokseen ja miten mahtaisin reagoida, jos minun kirjastooni nyt tulee tämä mahdollisuus. Hämmentävä kysymys. En tosiaan ole varautunut, mutta en nyt asiaa pohdittuanikaan oikein osaa sanoa, miten se oikein kirjastokokemukseeni vaikuttaisi.
Seurakuntalainen-lehdessä lääkäri Pekka Reinikainen puolestaan valittaa, miten Ruotsissa ei enää sanota ”han eller hon vaan hen”. Tämän takia ”lapsiparat eivät hädissään tiedä mistä ovesta mennä, vaan toivovat transtoiletteja.” Enpä muista, että minun lapsillani olisi koskaan tällaista ongelmaa ollut, vaikka heitä on molempia, niin tyttöä kuin poikaakin, syntymästään asti kutsuttu sukupuolineutraalisti pronominillä ”hän”.
Muutama vuosi sitten kirkon kasvatus- ja perheasioiden toiminnassa otettiin yhdeksi tavoitteista sukupuolisensitiivisyyden vahvistaminen. Tästä päästiin kirkolliskokouksessakin näppärästi keskusteluun – se sukupuolisensitiivisyys kun kuulemma ”tarkoittaa sitä, että ei enää ole naisten ja miesten vessoja, Ruotsissa ei kai enää ole, ja se on sukupuolisensitiivisyyttä.”
Jos sukupuolisensitiivisyys saa yhdenkin miehen, naisen tai muun kohtelemaan minua ensisijaisesti yksilönä eikä vain miehenä, tervetuloa uudet lomakkeet ja yhteisvessat!
Kuvassa alla on vessan ovi työpaikaltani Kirkkohallituksesta. Seurakuntalaisille ja kirkolliskokousedustajille tiedoksi: emme täällä ihan vähästä hämmenny vaan hyvin on pärjätty unisex-vessankin kanssa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Turvapaikkakuulustelu on modernia inkvisitiota
PuheenvuorotUskonnollisuutta tutkiva turvapaikkakuulustelu on inkvisition moderni muoto. Uskonnollisuuden testaaminen on mahdotonta, ja se pitää lopettaa.
Suonpää: Hukkaammeko otteen avioliitosta?
Puheenvuorot