null Suonpää: Turvapaikkakuulustelu on modernia inkvisitiota

Puheenvuorot

Suonpää: Turvapaikkakuulustelu on modernia inkvisitiota

Uskonnollisuutta tutkiva turvapaikkakuulustelu on inkvisition moderni muoto. Uskonnollisuuden testaaminen on mahdotonta, ja se pitää lopettaa.

”Selitä kolminaisuus”, vaatii inkvisiittori. ”Jos et osaa, tuomitsemme sinut kuolemaan.” Espanja 1400-luvulla? Ei, vaan Suomi Herran vuonna 2016. Kun turvapaikanhakija kertoo olevansa kristitty, Suomi kuulustelee häntä selvittääkseen, onko hän sitä aidosti – tai kuten viranomaiskielellä sanotaan, onko hän ”uskossa”. Virheellinen vastaus voi johtaa kielteiseen turvapaikkapäätökseen. Joillekin se on käytännössä kuolemantuomio.

”Olet ollut Suomessa alle vuoden”, korostaa virkamies irakilaiselle, joka on täällä ottanut kasteen. ”Miten voisimme uskoa, että olet näin nopeasti omaksunut uuden uskonnon?” Joskus usko löytyy nopeasti. Tämän turvapaikanhakijan tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse siitä. Hän on ollut kristitty jo vuosia, vaikka vasta Suomessa onkin uskaltautunut kasteelle. Tämän piti olla turvallinen maa.

Kuulustelu jatkuu: ”Kuka Jeesus kristinuskon mukaan on?” Mikä olisi oikea vastaus? Jumalan poika? Tie, totuus ja elämä? Ainakin on syytä välttää sanaa profeetta, jotta viranomainen ei kuvittele islamin perkeleen sittenkin piileskelevän hänen sydämessään.

”Oletko uskossa?”, kysytään afganistanilaiselta naiselta. Minä vastaisin kieltävästi. Olen kristitty, en uskossa. Maahanmuuttoviranomaisen ei tulisi edellyttää viidesläistä herätyskristillisyyttä keneltäkään. ”Kun sinut palautetaan, älä kerro, että olet kristitty. Eihän se ulospäin näy.” Miten pelastuksen ja kasteen vastaanottaneelta voitaisiin vaatia tällaista – ihmisoikeussopimusten vastaisesti? Uskonnonvapauden piti koskea kaikkia ihmisiä, ei vain niitä vitivalkoisia länsimaalaisia, jotka ovat ymmärtäneet syntyä kristittyyn maahan.

Uskonnollisuutta tutkiva turvapaikkakuulustelu on inkvisition moderni muoto. Nyt tuomioita vain jakavat virkamiehet ja tuomarit, eivät papit. Nykyaikaisessa noitavainossa heitetään epäilty Välimereen ja katsotaan kelluuko hän vai onko hän noita.

Iranista paenneet kristityt näyttävät sentään olevan Suomessa vähän paremmassa turvassa kuin irakilaiset, Iranissa kun uskonnollinen vaino on huomaavaisesti kirjattu lakiin. Lakia suomalainen byrokraattikin uskoo. Irakiin, joka on todellisuudessa paljon Irania vaarallisempi, kristittyjä palautetaan surutta, sillä uhka tulee sukulaisten ja naapurien suunnalta, ei lainsäädännöstä.

Entä jos turvapaikanhakija onkin ateisti? Se asettaa hänet monessa maassa paljon suurempaan vaaraan kuin kristinusko. Miten todistaa kuulustelijalle, ettei usko Jumalaan millään nimellä, ei suomeksi eikä farsiksi tai arabiaksi?
 

Oleellista ei ole, ymmärtääkö turvapaikanhakija, mitä on olla kristitty. Oleellista on, ymmärrämmekö me."
 

Kaikkein kipeimmässä kuulustelussa on se homoseksuaali turvapaikanhakija, joka on Suomessa löytänyt armahtavan Jumalan ja hyväksyvän seurakunnan. ”Kristinusko kieltää homoseksuaalisuuden! Miten sinä voit väittää olevasi kristitty ja homo? Valehteletko sinä?” Nuori mies on paennut uskonnollista vainoa ja seksuaalista ahdistelua kristittyyn Suomeen. Nyt hän istuu kuulusteluhuoneessa, jossa viranomainen tiukkaa häneltä uskonnollisuudesta ja seksuaalisuudesta. Kaikissa terveissä yhteiskunnissa juuri nämä henkilökohtaiset ja usein kipeät aiheet kuuluisivat yksityisyyden piiriin ja niitä suojeltaisiin.

Maahanmuuttoviranomaiset ovat sanoneet turvapaikanhakijan kääntymisen kristinuskoon olevan heille suuri haaste. Kenen tahansa kääntyminen kristityksi on meille kristityille suuri ilon aihe ja haaste sen ei pidä olla viranomaisillekaan. Viranomaisen tehtävä ei ole selvittää kenenkään uskontoa eikä seksuaalisuutta. Selvittää saa ainoastaan sen, onko hän vaarassa, onko turvapaikka tarpeen. Eivät vainoojat siellä lähtömaassakaan aio tarkasti selvittää, kuka on aidosti kristitty tai homoseksuaali. Henki lähtee, jos naapuri keksii väittää jotakuta kristityksi tai jos on ihan vain ”homon näköinen”.

Tuomiosunnuntain evankeliumitekstissä eroteltiin viime sunnuntaina vuohia ja lampaita toisistaan. Jumala voi niin tehdä, eivät maahanmuuttoviranomaiset. Sen evankeliumitekstin avain on vasta pitkän tekstin lopussa: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” Tämä määrittää kristinuskoa paljon enemmän kuin uskoontulokokemus, kyky selittää kolminaisuutta tai suhde homoseksuaalisuuteen.

Uskonnollisuuden testaaminen on mahdotonta, ja se pitää lopettaa. Oleellista ei ole, ymmärtääkö turvapaikanhakija, mitä on olla kristitty. Oleellista on, ymmärrämmekö me.

Kolumnia varten on haastateltu turvapaikanhakijoita ja kirkon työntekijöitä.

Kirjoittaja Twitterissä: @suonpaa

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.