Suonpää: Trump? Miksi jumalauta?
Kun Samuli Suonpää hyppäsi tänään aamulla taksiin, hän huomasi hypänneensä somekuplansa ulkopuolelle.
Kohta kolmetoista vuotta sitten otin vastasyntyneen tyttäreni syliin ja lupasin hänen syntyneen parempaan maailmaan. Hyvyys oli voittamassa ja ihmiskunta viisastuisi. Lupasin, että hän kasvaa maailmassa, jossa tytöllä olisi yhtä hyvät mahdollisuudet kuin pojallakin ja jossa väärä syntyperä ei oikeuta syrjintään. Lupasin, että toisin kuin isänsä lapsena, hän ei näkisi painajaisia, joissa suurvallat uhkaavat koko maailmaa ydintuholla.
Se oli ensimmäinen ajatukseni tänään aamuyöstä, kun avasin television ja näin Trumpin olevan voitolla. Minun pitäisi kertoa tyttärelleni, että isä oli väärässä.
Hypätessäni aamulla taksiin huomasin samalla hypänneeni oman somekuplani ulkopuolelle. Kuskilla oli päässään Amerikka-lippis ja naamallaan mairea hymy. Olin lähes sanaton, kykenin vain kysymään: ”Miksi jumalauta?” Se selvästi nauratti kuskia. ”En minä muuten politiikkaa seuraa, mutta oli tämä ihan oikein sille akalle.” Supervalta on juuri valinnut historiallisen vaarallisen presidentin, koska ”se on oikein sille akalle”. Näin kaukana ovat kahden suomalaisen maailmankuvat toisistaan, minun ja turkulaisen taksikuskin.
Aamun uskottavimman analyysin luin kristillisdemokraattisten nuorten puheenjohtajan Jiska Gröhnin blogista: ”Ääni Trumpille oli ei-ääni pitkälle viedylle feminismille, massamaahanmuutolle ja globalisaatiolle – asioille, joita itsekin vastustan.” Ei äänestetty Donald Trumpin puolesta vaan naisten ja vähemmistöjen oikeuksia vastaan. Miksi jumalauta? Se on ihan oikein niille feministeille ja maahanmuuttajille?
Missä maailmassa näyttää nyt siltä, että tasa-arvoa on liikaa? Näin kaukana ovat kahden kristityn, pappeuteen tähtäävän teologian opiskelijan maailmankuvat toisistaan, minun ja Jiska Gröhnin.
Evankeliumien pääsiäiskertomuksessa Pilatus tarjoaa Jeesusta vapautettavaksi, mutta kansanjoukko vaatii ristiinnaulitsemaan miehen, joka aterioi syrjittyjen kanssa ja käski tehdä hyvää. ”Anna meille Barabbas!” kaikui huuto Amerikan vaaliuurnillakin, ja olen aivan varma, että käsiään pestessään Pilatuskin mutisi mielessään samaa kysymystä: ”Miksi jumalauta?” Hillary Clintonista ei olisi ollut messiaaksi, mutta tuskin Barabbaskaan oli yhtä vaarallinen mies kuin presidentti Trump.
Trump voisi voittaa täälläkin. Gröhn, jonka kristillisdemokraattiset nuoret marraskuun alussa valitsivat puheenjohtajakseen yksimielisesti eli ilman vastaehdokasta, toivoo nyt kansallista heräämistä:
”On aika herätä. Kaupunkilainen liberalismi, feminismi ja internationalismi eivät maistu kaikille. Nopea muutos saa aikaan rajuja vastareaktioita. Nationalismi elää yhä voimakkaina, etenkin maaseudulla. Sitä pitäisi osata käyttää länsimaissa voimavarana.”
Missä maailmassa naisilla ja maahanmuuttajilla on ihmisille kuuluvia oikeuksia niin paljon liikaa, että ne selittävät vastareaktion ja oikeuttavat uuden sorron?
Kolumnin lopussa tulisi tarjota ratkaisua ongelmaan. Sitä minulla ei ole. Voin vain rukoilla ja kysyä: ”Miksi? Jumala auta.” Nationalismista ei ole kristitylle voimavaraksi. Ehkä rukouksesta on.
Kirjoittaja Twitterissä: @suonpaa
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Tragedia, josta Ilta-Sanomat ei twiitannut
Puheenvuorot
