– Pidin kynsin ja hampain kiinni siitä miehestä, johon olin rakastunut ja jonka kanssa olin mennyt naimisiin, jonka olin valinnut lapseni isäksi ja jonka kanssa halusin elää, mutta häntä ei enää ollut, Suvi Laru kertoo.
Suvi Laru koki puolisonsa kanssa rakkauden, pitkäaikaissairauden ja jäähyväiset: ”Meidän tarinamme on kaunis, vaikka siihen kuuluu myös tummempia sävyjä”
Suvi Laru oli luvannut pysyä yhdessä hyvinä ja pahoina päivinä. Sitten aivoleikkaus muutti hänen puolisonsa kuin eri ihmiseksi.
Parisenkymmentä vuotta sitten 25-vuotias Suvi Laru tapasi illanvietossa harteikkaan miehen, joka oli häntä viisi vuotta nuorempi. Miehellä oli punainen paita ja hyvät jutut.
Muutaman tanssin jälkeen ilta päättyi. Mies kiinnosti ja jäi vaivaamaan mieltä, mutta Laru ajatteli heidän olevan niin eri elämänvaiheissa, ettei kannattanut haaveilla enemmästä. Laru oli jo kiinni työelämässä, ja mies oli vasta aloittamassa opintojaan.
Seuraavana päivänä he tapasivat junassa. Myöhemmin selvisi, ettei se ollut sattuma, sillä miehen mieleen oli jäänyt pyörimään hänen illan aikana tapaamansa nainen. Niin kovin oli pyörinytkin, että mies oli ilmoittanut yöllä kotiin palattuaan vanhemmilleen löytäneensä prinsessan.
– Siitä se lähti. Hän oli Jukka Pekka. Meidän tarinamme on kaunis, vaikka siihen kuuluu myös tummempia sävyjä, Laru sanoo.
Laru rakastui Jukka Pekkaan, koska tämä oli emotionaalisin mies, jonka hän oli elämässään siihen mennessä tavannut. Jukka Pekka oli Larun mielestä myös hyvin karismaattinen.
– Emotionaalinen yhteytemme oli valtava. Se meidän juttumme oli sekä henkinen että fyysinen yhteys.
Kotiin palasi erilainen puoliso
Pariskunta oli ehtinyt olla yhdessä kymmenen vuotta, kun Jukka Pekka sai yhtäkkiä rajun päänsärkykohtauksen. Hänet vietiin kiireesti ambulanssilla sairaalaan.
Viikon sisällä hänelle tehtiin kaksi isoa aivoleikkausta. Jukka Pekan aivoista löytyi hyvälaatuinen ja iso kasvain. Mitään ennakkomerkkejä siitä ei ollut aiemmin ollut.
– Saimme kuulla, että se oli hitaasti kasvava kasvain. Aivokasvaimia on monenlaisia, mutta tämä oli sellainen, joka ei lähtisi koskaan pois. Hoidon tarkoituksena oli yrittää vähentää kasvua, Suvi Laru kertoo.
Aivoleikkausten jälkeen kotiin palasi erilainen Jukka Pekka. Hän ei enää ollut oma itsensä, vaan vaikutti siltä kuin hänen persoonallisuutensa olisi muuttunut.
Lääkärit tähdensivät Larulle, että aivoleikkauksen jälkeen persoonallisuus ei oikeastaan muutu. Mutta kun aivojen toimintaympäristö muuttuu, se vaikuttaa siihen, miten ihminen toimii ja käyttäytyy.
Käytännössä Larusta silti tuntui, että hänen miehensä persoonallisuus oli muuttunut, koska tämä oli täysin päinvastainen kuin ennen.
– Jukka Pekka ei aiemmin vähästä hätkähtänyt. Leikkausten jälkeen hänestä oli tullut asioihin mustavalkoisesti suhtautuva ja ääniherkkä, vaikka musiikki oli ollut meillä aiemmin paljon läsnä. Mutta ongelmana oli erityisesti se, että hänen tunnemuistinsa minua kohtaan oli kadonnut.
Jukka Pekka tunnisti vaimonsa, mutta hänellä ei ollut muistikuvaa heidän suhteestaan. Hän muisti tapahtumia, mutta ei tunnetta.
Sairausloman jälkeen Jukka Pekka jatkoi menestyneesti työtään. Työelämässä ja muissa kontakteissa hänen muuttumisensa ei näkynyt yhtä paljon kuin parisuhteessa, eivätkä isän tunteet hänen kaksivuotiasta lastaan kohtaan olleet kadonneet. Tunnemuutos näkyi ainoastaan puolisoiden välisessä vuorovaikutuksessa.
– Elämäni meni uusiksi. Jouduin oppimaan tai sain oppia ensin sietämään vieraaksi muuttunutta ihmistä, sitten tutustumaan ja ystävystymään häneen ja loppupeleissä rakastumaan uudelleen ihmiseen, jonka kanssa olin mennyt naimisiin, Laru kertoo.
Suvi Laru työskentelee Parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtajana.
Menneestä piti päästää kokonaan irti
Tutun vieraan miehen kanssa uuden suhteen luominen ei ollut itsestään selvää eikä helppoa. Langan päitä etsiessä meni pitkään. Alussa Suvi Laru kertoi puolisolleen usein, millainen mies tämä oli ennen ollut, ja ihmetteli, kuinka erilainen tämä oli nyt.
– Pidin kynsin ja hampain kiinni siitä miehestä, johon olin rakastunut ja jonka kanssa olin mennyt naimisiin, jonka olin valinnut lapseni isäksi ja jonka kanssa halusin elää, mutta häntä ei enää ollut. Sitä Jukka Pekkaa ei ollut olemassakaan.
Pariskunta mietti tosissaan, voivatko he enää olla yhdessä, koska he eivät enää tunteneet toisiaan.
– Jukka Pekka olisi tarvinnut rauhallisen naisen, ja minä olen tällainen pinkki höpöttäjä. Jouduimme pohtimaan suhdettamme ja eroa monta kertaa, koska tunnustimme, että nyt olemme toisillemme täysin vääränlaiset puolisot.
Parisuhteen tunneyhteyden löytymisessä ei tapahtunut edistystä, ennen kuin Laru ymmärsi päästää kokonaan irti menneestä.
– Oleellista oli, että hyväksyin, millainen uusi Jukka Pekka oli. Minun puoleltani oli ollut väkivaltaista vääntää hänelle koko ajan menneestä, sillä ei hän tahallaan tehnyt asioita eri tavalla kuin ennen.
Kumpikin halusi jatkaa yhdessä ja oppia taas olemaan toiselle läsnä. He halusivat luoda yhteyden toisiinsa ja antaa suhteelle aikaa rakentua uudestaan, eivätkä antaneet periksi, vaikka oli vaikeaa ja tuli tehtyä virheitä.
– Kun vihdoin pystyimme olemaan taas toisillemme läsnä, se oli erilaista kuin ennen, mutta pystyimme siihen. Viimeiset kaksi ja puoli vuotta olivat hyviä, vaikka ne olivat pääasiassa korona-aikaa ja loppuajan Jukka Pekka oli saattohoidossa Terhokodissa.
Vuosien aikana Jukka Pekan sairaus muuttui aivosyöväksi. Sitä hoidettiin säde- ja sytostaattihoidoilla, ja hänelle tehtiin kolmas aivoleikkaus. Jo miehensä sairastumisen alussa Suvi sai tietää, että heillä olisi jäljellä yhteistä aikaa noin seitsemän vuotta. He saivat kymmenen. Jukka Pekka kuoli kesäkuussa 2022.
Läheisten pitää hakea apua myös itselleen
Puolison sairastaessa ja muuttuessa Suvi Laru koki ristiriitaisia tunteita, mutta psykologina hän tiesi, että ne kuuluvat asiaan. Niin kuin sekin, ettei vakava sairaus ole vain yksilön henkilökohtainen asia, vaan se vaikuttaa paitsi puolisoon myös lapsiin, muihin läheisiin ja verkostoihin.
Omat tunteensa Laru joutui käsittelemään niin kuin kuka tahansa.
– Ammattilaisuus ei yleensä auta tilanteessa, jossa oma läheinen sairastuu vakavasti. Minua ammattilaisuus auttoi vain siinä, että tiesin, ettemme voi jäädä tilanteeseen yksin, vaan meidän pitää hakea apua. Hain kaiken avun, mitä pystyimme saamaan.
– Lääkärien ja hoitajien avun lisäksi saimme vertaistukea, läheisten ja ystävien tukea arjessa sekä terapiaa yhdessä, erikseen ja perheenä. Minä kävin myös sopeutumisvalmennuskurssilla.
Laru toimii Parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtajana. Siksi, mutta myös oman kokemuksensa pohjalta, hän haluaa puhua vakavasta sairastumisesta ja sen vaikutuksesta parisuhteeseen.
– Olen nykyään työssäni paitsi asiantuntija myös kokemustoimija, sillä elin elämää pitkäaikaissairaan kanssa.
Hän toivoo, että vakavasti sairastuneen kumppanit ymmärtäisivät hakea apua itselleen, sillä jos pitkäaikaisesti sairastuneen kumppani ei saa ulkopuolista psykososiaalista tukea, hänen riskinsä sairastua on suuri.
Kun ihminen sairastuu vakavasti, sekä sairastuneen että hänen kumppaninsa työpaikalla on tarvittaessa tärkeä miettiä, mitä tilanne vaikuttaa työtehtävien hoitamiseen.
– Kun taistelee vuosikausia sairauden kanssa, työn tekeminen – jos se vain on mahdollista – on usein pelastus niin kumppanille kuin sairastuneellekin. Työ tuo raamit. Työssä voi ajatella edes hetken jotain muuta kuin sairautta. Olen kiitollinen siitä, että minun ja mieheni työpaikoilla suhtautuminen tilanteeseemme oli aivan mahtavaa.
Surun ja epäoikeudenmukaisuuden tunteiden keskellä Laru on saanut voimaa ajatuksesta, että elämässä asiat menevät niin kuin niiden on tarkoitettu menevän.
– Tietenkään en olisi halunnut, että meille käy näin. Mutta tässä on ollut mukana joku suurempi, josta minä en tiedä. Jukka Pekan tarina oli määritelty näin.
Suvi Laru – Johanna Elomaa: Lupasin sinulle rakastaa. Koskettava tositarina rakkaudesta, tappavasta sairaudesta ja toivosta. (WSOY 2024)
Parisuhdekeskus Kataja tukee pareja ja kouluttaa vapaaehtoisia ja ammattilaisia. Lisätietoja: parisuhdekeskus.fi.
Syöpäjärjestöt ja Suomen Syöpäpotilaat -yhdistys tukevat syöpäpotilaita ja heidän läheisiään. Lisätietoja: syopajarjestot.fi ja syopapotilaat.fi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Sattuuko kuoleminen? – Kuoleman asiantuntijat vastaavat kysymyksiin, joita ihmiset miettivät elämän lopussa
Hyvä elämä Hengellisyys”Jos ihmisellä on oikein paha kuolemanpelko, vapaaehtoiset voivat valvoa yötä päivää hänen vierellään”, sairaalapappi Maarit Nissinen kertoo.
