Kaisa Korhonen on huomannut, että ihmiset tavoittelevat samankaltaisia asioita, vaikka heidän maailmankatsomuksensa ovat erilaisia. ”Yksi puhuu energiasta, toinen Jumalasta ja kolmas merkityksestä.”
Syntisten pöydän ottivat omakseen niin uskovat kuin uskonnosta traumatisoituneet – Vuoden musiikintekijä -palkinnon saanut Kaisa Korhonen ei kaihda pop-lyriikoissaan isoja aiheita
Kaisa Korhonen tekee hittejä huippuartisteille. Sanoituksissa pilkahtelee biisinkirjoittajan ”uskistausta”.
Kaisa Korhonen ajattelee keskeneräisiä biisejä melkein kaikkialla. Sählytreeneissä korvissa kaikuvat sävelkulut, koiralenkillä pää työstää sanojen rytmiä.
Tänä aamuna, kun Korhonen kävi pissattamassa paimenkoiransa Pitkon, hän lähetti kertosäettä koskevia ääniviestejä tutulle artistille.
Korhonen on säveltäjä ja sanoittaja, jonka Teosto palkitsi äskettäin Vuoden musiikintekijänä. Perusteissa Korhosta kehuttiin monipuoliseksi ja ahkeraksi hittibiisien kirjoittajaksi. Hän on ollut tekemässä kappaleita eturivin artisteille, kuten Elastiselle, Jenni Vartiaiselle ja Antti Tuiskulle.
Nyt Korhonen istuu ruokapöydän ääressä kotonaan Helsingin Kumpulassa. Alitajunta hyrrää koiraa ulkoiluttaessa, mutta enimmäkseen biisinteko on ryhmätyötä.
Studiolla järjestettäviin biisinkirjoitussessioihin kokoontuvat tavallisesti tuottaja, artisti ja ainakin yksi lauluntekijä. Sävellystä ja sanoitusta valmistellaan rinnakkain, ja yhden päivän aikana kappaleesta pyritään saamaan aikaan raakaversio.
Aivan aluksi kuitenkin juodaan kahvia ja rupatellaan. Silloin on uskallettava olla avoin. Esiin voi nousta aiheita, joita kaikki porukassa ovat miettineet viime aikoina, ja sellaisesta aiheesta voi syntyä biisi.
Paimenkoira Pitko on Kaisa Korhoselle tärkeä lenkkikaveri. Korhosen ulkoiluttaessa Pitkoa hänen päänsä työstää sanojen rytmiä.
Millaisten ihmisten seuraan Jeesus tänä aikana liittyisi?
Paskana. Se on Sara Siipolan kappale, joka nousi hitiksi Uuden Musiikin Kilpailusta vuonna 2024.
Jos se Kaisa Korhosesta olisi ollut kiinni, kappaleessa ei tosin olisi edes mainittu kyseistä sanaa. Korhosen ja kollegoiden voimabiisissä kertoja ihmettelee, miten junat julkeavat kulkea ja linnut lentää, vaikka hänen maailmansa on muuttunut peruttamattomasti.
Kullakin kirjoittajalla oli oma tarttumapintansa kappaleen tunteeseen. Korhonen mietti ystäväänsä, joka oli kuollut vain vähän aiemmin.
Siipola ehdotti alusta saakka kertosäkeeseen paskana-sanaa. Korhonen vastusti ehdotusta mielessään. Reaktio tuli selkäytimestä: soittaisivatko radiotkaan biisiä, jossa on ruma sana?
Mutta ensimmäiseen ajatukseen ei saa jäädä kiinni, sen Korhonen on oppinut.
– Vähän ajan päästä olinkin sitä mieltä, että ei hitto, paskana sopiikin tähän täydellisesti. Lopulta siitä tuli särmä, joka nostaa biisin uudelle tasolle.
Biisi tavoitti ihmisyydestä jotain sellaista, mikä yhdisti eikä rajannut pois.
Korhosen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluu Erika Vikmanilta vuonna 2021 ilmestynyt Syntisten pöytä. Korhosen mukaan toinen lauluntekijä Janne Rintala kuuli biisisessiossa hänen ”uskistaustastaan” ja ehdotti, että he kirjoittaisivat hengellisyyttä käsittelevän kappaleen. Korhonen kasvoi helluntailaisessa perheessä, vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Malmin Saalem-seurakunnassa ja irtautui liikkeestä aikuisena.
Rintalan työhuoneella kaksikko puhui Raamatusta ja päätyi kirjoittamaan kappaleen siitä, millaisten ihmisten seuraan Jeesus tänä aikana liittyisi.
Kappaleen vastaanotto yllätti Korhosen. Syntisten pöydän ottivat omakseen niin uskovat kuin uskonnosta traumatisoituneet.
– Biisin suurin arvo on, että se tavoitti ihmisyydestä jotain sellaista, mikä yhdisti eikä rajannut pois.
Kaisa Korhosen työn tuloksia näkyy kodin seinällä Kumpulassa.
Raamatussa on yhä ”jotain jumalallista ja viisasta”
Sanoittajana Kaisa Korhonen on mieltynyt isoihin aiheisiin. Se johtuu ainakin osittain hengellisestä taustasta.
– Tunnen Raamatun hyvin ja fiilistelen sieltä monia asioita, kuten vanhaa kieltä ja sitä, että ihminen on pieni ja elämä lyhyt. Se, että olen ollut aina tekemisissä hengellisten asioiden kanssa, on tuonut minulle perspektiiviä ihmisen elämästä ylöspäin.
Korhonen lisää, että joku toinen voi saada samanlaisen perspektiivin toisenlaisesta taustasta. Mutta hänen taustansa on helluntailaisuus, ja siinä on hyvät ja huonot puolensa, kuten kaikissa taustoissa.
Korhonen sai seurakunnasta paljon: hän kasvoi hienossa nuortenporukassa, jossa oppi tekemään biisejä ja esiintymään. Toisaalta hän omaksui ajatusmalleja, joista hän on halunnut myöhemmin ravistella itsensä irti.
Fiilistelen Raamatusta monia asioita, kuten vanhaa kieltä ja sitä, että ihminen on pieni ja elämä lyhyt.
Korhonen toteaa, että kaikissa yhteisöissä on ihmisiä, jotka ajattelevat laajasti, ja ihmisiä, jotka ajattelevat kapeasti. Omaa hengellistä ajatteluaan hän pitää luonteeltaan muuttuvana. Raamatussa on hänestä yhä ”jotain jumalallista ja viisasta”.
Suuret aiheet vetoavat ihmisiin pop-lyriikoissa ja tekijöiden taustakeskusteluissa, Korhonen tietää.
– Yksi puhuu energiasta, toinen Jumalasta ja kolmas merkityksestä. Nykyään tajutaan ehkä aiempaa paremmin, että tavoitellaan samankaltaisia asioita, vaikka maailmankatsomukset ovat erilaisia.
Idoli Maija Vilkkumaa otti yhteyttä Instagramissa
Isot teemat saattavat nousta myös nykyisestä maailmantilanteesta. Kaisa Korhonen sanoo, että moni asia on niin surullisesti, ettei se voi olla vaikuttamatta hänen kappaleisiinsa. Biiseissä hän haluaa joko tarjota kuulijalle pakohetken todellisuudesta tai katsoa sitä suoraan silmiin, kuten Jouluradion joululaulukilpailuun viime vuonna osallistuneessa Ei tuu jouluu ilman rauhaa -kappaleessa.
Myös tämän vuoden Uuden Musiikin Kilpailun finaalissa kuultu Hitaammin hautaan on Korhosen töitä. Nelli Matulan esittämä kappale kertoo hetkessä elämisen tärkeydestä: ”Juoskaa te, jotka juoksette sitä parasta aikaa. Mä jäin seurailee pilvii, eikä mua haittaa se, jos mä pääsen hitaammin hautaan.”
Korhonen kertoo maailmankuvansa olevan hyvin esillä myös Frans Harjulle tehdyssä kappaleessa Muukalainen, jossa ”jokainen on jollekin muukalainen, jokainen on jollekin kaikkein rakkain, jokainen kantaa kuin muurahainen taakkaansa mukanaan” ja Maija Vilkkumaan kappaleessa Viimeinen elämä, joka kysyy, ”eiks meidän kannattais mieluummin elää eikä pelätä, jos tää onkin viimeinen elämä”.
Yhteistyö Vilkkumaan kanssa oli yksi Korhosen uran tähänastisista kohokohdista. Se sai alkunsa, kun Vilkkumaa lähetti Korhoselle Instagramissa viestin.
– En ollut uskoa silmiäni. Maija on suuria esikuviani, ja olen kuunnellut hänen musiikkiaan lapsesta asti.
Yhteinen kappale Viimeinen elämä sai Suomen Musiikkikustantajien Vuoden biisi -palkinnon vuonna 2021.
”Biisieni isot teemat saattavat nousta myös nykyisestä maailmantilanteesta. Moni asia on niin surullisesti”, Kaisa Korhonen pohtii.
Karaokebaareissa vedettiin omia biisejä – ”Ensin hävetti”
Ennen kokopäiväistä biisinkirjoittamista Kaisa Korhonen työskenteli musiikinopettajana peruskoulussa. Opettajantyön rinnalla hän alkoi kirjoittaa kappaleita, teksti edellä, luottaen vähitellen siihen, että melodiatkin ovat kelvollisia.
Käännekohta oli ensimmäinen suuri hitti, Elastisen ja Jenni Vartiaisen Epäröimättä hetkeekään vuonna 2020. Korhonen uskalsi jäädä virkavapaille ja lopulta irtisanoutua opettajan työstään.
Alalle on vaikeaa tulla, sillä biisinkirjoittajat saavat tuloja useimmiten pelkästään tekijänoikeuksista. Merkittävästi tuottavat vain biisit, joita soitetaan radiossa tai suurilla festareilla, Korhonen sanoo.
Hän on tottunut päästämään biiseistään irti ja luovuttamaan ne artisteille. Se sopii hänelle hyvin.
Poikkeus on oma bändi Pilven Piirtäjät, joka Korhosella on ollut vuosia yhdessä Axel Ehnströmin kanssa. Ehnströmkin on biisintekijä, joka muistetaan Suomen euroviisuedustaja Paradise Oskarina vuodelta 2011. Pilven Piirtäjät on ollut Korhoselle lähinnä pienimuotoinen terapiaprojekti, mutta bändi on aktivoitumassa: viime vuonna julkaistiin levy, ja kesällä on luvassa keikka Tavastialla.
Ja tapahtuipa kerran niinkin, että Korhonen repäisi ja otti lavalla haltuun toisille tekemiään biisejä. Pari vuotta sitten hän lähti viettämään iltaa Tampereelle sanoittajakollegoidensa Saara Törmän ja Iisa Pajulan kanssa. Tavoite oli selvä: kiertää karaokebaareissa laulamassa omia kappaleita.
– Ensin hävetti. En minä nyt tätä omaa biisiä kehtaa mennä vetämään! Sitten tajuttiin, että eihän kukaan tiedä, että me ollaan tehty nämä biisit, ja vaikka tietäisikin, niin entä sitten! Ilta oli sairaan hauska.
Kuka?
Kaisa Korhonen, 36, on helsinkiläinen lauluntekijä, jolle Teosto myönsi helmikuussa Vuoden musiikintekijä -palkinnon.
Mitä?
Korhosen kappaleita suomalaisille artisteille on julkaistu noin kaksisataa. Lisäksi hän laulaa ja soittaa Pilven Piirtäjät -yhtyeessä.
Motto
Taidolla, tuurilla ja tunteella!
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ripareilla lauletaan nyt myös Samu Haberia ja Arppaa – Nuoren seurakunnan veisukirja uudistui
Ajankohtaista HengellisyysNiin sanotun Punaisen veisukirjan lauluista noin puolet vaihtui. Moni mukaan valittu kappale on saattanut tulla tutuksi myös radiosoiton ansiosta.
