”Minua ärsytti hirveästi jako vuohiin ja lampaisiin” – Puolison punakynä kasvatti Jaakko Löytystä ripariveisujen sanoittajan
Jaakko Löytyn ensimmäinen levy ilmestyi viisikymmentä vuotta sitten. Siitä alkoi hipin matka kirkolliseksi vaikuttajaksi, jonka laulut ovat kasvattaneet jo monta riparilaisten sukupolvea.
Levyä kuvattiin vallankumoukselliseksi. Ensimmäistä kertaa hengellinen musiikki sai nuoren kristityn aidon, ”maallisen hengellisen” äänen. Se teki 19-vuotiaasta Jaakko Löytystä kirkon kenttään uudenlaisen nuorisoidolin, Taivaan isän hipin. Tuon levyn laulut kuten Ilouutinen, Matkamies ja Kala-Pekka ovat tulleet tutuiksi jo useille sukupolville.
– Yritin protestoida sitä vastaan, ettei kirkossa voi elää maallista elämää ja maallisessa olla hengellistä ulottuvuutta. Mukana oli toisaalta arkipäivän elämää ja lapsenomaista iloa, toisaalta hakeutumista Jumalan ja hengellisten asioiden ääreen. Kannanotot olivat toki aika lapsenomaisia, sillä suuriin kysymyksiin ei vielä ollut kompetenssia, Löytty muistelee.
– Häpesin myöhemmin tuota levyä vuosien ajan, mutta nyt suhtaudun siihen jo lempeydellä.
Kitara liitti oman sukupolven jengiin
Lapsuutensa Namibiassa viettänyt Jaakko Löytty tunsi 12-vuotiaana Suomeen palatessaan itsensä ulkopuoliseksi.
– Olen pienestä pitäen halunnut luoda jotakin. Lapsena piirsin ja maalasin intohimoisesti, mutta Suomessa sitä ei tehnyt kukaan ikätovereistani, vaan kaikki kuuntelivat musiikkia, rokkia. Tarttumalla kitaraan liityin oman sukupolveni jengiin.
Keskeistä oli valtava halu kehittyä.
– Plarasin nuotteja, selvitin, miten muut tekevät. Esimerkiksi Nyt syksy on -lauluun nappasin yhden sävelkulun jostain Rolling Stonesin kappaleesta.
En usko pelastusvarmuuteen, mutta minulla on hukkumisvarmuus.
Lapsuuden Namibiasta mieleen olivat jääneet soimaan negrospirituaalit, joita mustat olivat laulaneet hieman varuillaan: hengellisistä sanoista huolimatta ne olivat vaarallisia vapauslauluja. Ehkä protestilaulajan sielu, halu parantaa maailmaa, oli syntynyt jo siellä.
16-vuotiaana Löytty hahmotteli tekstiä lippuja kantavista ihmisjoukoista. Lauluraakile, jossa yhdistyivät Jeesus ja Che Guevara, sai lopullisen muotonsa Valaiskoon-laulussa.
– Yhdistin rock- ja folkmusiikin negrospirituaalien maailmaan. Se oli sekoitus nuorisoidentiteettiä ja lapsuuden ymmärrystä musiikin tehtävästä.
Kompastuskivestä tuli läheisin ilmaisumuoto
Ensimmäisten omien laulujen suurin kompastuskivi olivat sanat. Apua Jaakko Löytty pyysi silloiselta tyttöystävältään Kaija Pispalta, joka suostui, koska ”jotkut tekstit olivat niin hirveitä”.
– On hänen ansiotaan, että minusta tuli sanoittaja, jopa niin, että sanoitusten tekeminen on minulle nyt kaikkein läheisin ilmaisumuoto, Löytty kiittelee nykyistä vaimoaan.
Pariskunta on pitänyt yhtä yli viisikymmentä vuotta.
– Kaijasta muodostui minulle auktoriteetti, jolle aina näytin, että tällaista olen tekemässä. Hän huomaa tosi nopeasti, mikä toimii, ja sanoo kaunistelematta, mitä ajattelee. Hän käy tekstiä punakynän kanssa läpi, ja minä menen kiltisti tekemään sen uudestaan. Se on ollut minulle korvaamatonta oppia, Löytty sanoo
– Olen myös ollut vähän ”puolikielinen” itseni ja tunteideni ilmaisussa. Kaijan kanssa eläessä olen kehittynyt siinäkin.
Gospelin kuppikuntaisuus tuntui väärältä
Lähetystyötä Jaakko Löytty piti pitkään kulttuuri-imperialismina. 1980-luvulla osin lapsuuden traumoihin pohjautunut lähetystyöhön liittynyt katkeruus alkoi vaihtua lähetystyörakkaudeksi, haluksi toimia itse.
Löytty oli muusikkona mukana Suomen Lähetysseuran 125-vuotisjuhlien järjestelyissä. Hän teki Laulu yhteisestä leivästä -konserttikokonaisuutta. Kyseessä oli paitsi kansainvälisen lähetystyön juhlinta myös yritys yhdistää kotimaan eripuraisia hengellisiä kuppikuntia.
– Minua ärsytti hirveästi gospelkentän jako vuohiin ja lampaisiin: Pro Fide oli pyhä ja minä paha. Ehdotin Raamattuopistolle yhteistyötä, mutta siitä kieltäydyttiin.
Kolmivuotisessa terapiassa jotain loksahti paikoilleen.
Sen jälkeen Löytty kysyi projektiin Jukka Leppilampea ja Outi Terhoa, ja he lähtivät siihen mukaan.
– Heidän pyytämisensä yhteistyöhön oli minun yritykseni luoda yhteyttä, Löytty sanoo.
Onnistuneessa kokonaisuudessa oli jännitteitäkin.
– Totesin eräässä haastattelussa, etten usko pelastusvarmuuteen, mutta minulla on hukkumisvarmuus – ja on edelleenkin. Jukka pahoitti siitä mielensä.
Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1987, Jaakko Löytty ja Kaija Pispa lähtivät lähetystyöntekijöiksi Senegaliin, jossa koko perhe asui kuusi vuotta.
Veisuu vei sittenkin mukanaan
Muuttunut on myös Jaakko Löytyn suhde virsiin. Murrosikäisenä hän kysyi kerran laulutunnilla, veisataanko taivaassakin virsiä. Opettajan myöntävään vastaukseen hän totesi: ”Siinä tapauksessa minä en sinne halua.”
Sittemmin virret ja veisaaminen ovat tulleet läheisiksi. Vuonna 1994 ilmestynyt Jaakko Löytyn virsikirja oli ”näpäytys” siitä, että virsikirjauudistukseen päätyi Löytyltä vain hänen suomentamansa laulu Siunaa koko maailmaa. Senegalissa työskennellessään hän laati sereeninkielisen virsikirjan.
Veisaaminen alkoi, kun Löytty löysi ”sisällään piileskelleen körtin”.
– Virsiperinteeseen oli helppo liittyä. Palasin seuroissa lapsuuteni Namibiaan, jossa seurakunta veisasi näitä samoja sävelmiä käännösteksteillä. Ymmärsin myös laulujeni yhteydet körttien Siionin virsiin. Niissä on samaa pienuuden kokemusta, epäilyksiä, epävarmuutta ja ikävöintiä.
Herättäjä-Yhdistyksen aluesihteerinä työskennellessään Löytty pääsi mukaan Siionin virsien uudistustyöhön.
– Yhdeksässä vuodessa opin valtavasti lauluntekemisestä, kiteyttämisestä ja tarkasta sanomisesta, Löytyy kertoo.
– Veisuu vei minut mukanaan niin, että jopa kitaransoitto jäi sen jalkoihin. Lauluäänikin madaltui, ja sain siihen uudenlaista sointia aiemman kireän huutamisen sijaan.
Iloinen poika löytyi masennusvaiheiden jälkeen
Afrikan-vuodet ovat jättäneet Jaakko Löyttyyn jälkensä. Kahden maan kansalaisen sielu on ainakin osittain jäänyt seilaamaan jonnekin ”välille Helsinki ja Dakar”.
Ensimmäisen kerran Löytty kärsi jonkinasteisesta masennuksesta murrosikäisenä perheen palattua Namibiasta Suomeen. Siviilipalvelusaika Jämsän sairaalassa vainajia huoltamassa vei jälleen voimat.
– Olin kyyninen ja väsynyt. Mutta ilman tuota elämänvaihetta Martti Luther Kingin laulua ei varmaankaan olisi syntynyt. Tai monia muita Toisen päivän iltana -levyn lauluja.
Kuluttavaa oli myös matkaveisaajan työ Herättäjä-Yhdistyksen leivissä: Löytty kiersi eri puolilla Suomea ajamassa sisään uusia Siionin virsiä ja teki omiakin keikkoja. Tuli lisää masennusvaiheita ja sairauslomia.
– Kun aloitin matkaveisaajan pestini vuonna 2001, olin mielestäni nuori mies. Jäädessäni siitä eläkkeelle vuonna 2018, koin olevani vanha. Muutamaan vuoteen ei syntynyt uusia lauluja.
– Kolmivuotisessa terapiassa jotain loksahti paikoilleen. Minusta tuli taas iloinen poika, jollainen olin äidin päiväkirjojen mukaan lapsuudessa ollut.
Vuonna 2020 ilmestyi levy Vihdoinkin vapaa.
Seurakuntanuoruus toteutuu vanhemmalla iällä
Jaakko Löytty on nyt 69-vuotias. Hän laskeskelee tehneensä elämänsä aikana 800–900 laulua. Monista niistä on tullut rakastettuja klassikoita.
Tulevaisuutta hän katselee toiveikkaana.
– Kunhan ensi vuodesta selvitään, hän sanoo naurahtaen.
Siihen on suunnitteilla paljon: avioparin yhteinen elämäkerta, uusi levy, duokeikkoja Sami Aspin kanssa, dokumenttikin, jos rahoitusta löytyy. Sen jälkeen keikkoja on tarkoitus vähentää.
– Laulaminen ja esiintyminen ovat minulle tärkeitä asioita, mutta asiat pitää mitoittaa oikein.
Moneen muuhunkin tekee vielä mieli tarttua, kuten sanoitusten tekemiseen toisille, tällä hetkellä muun muassa Petri Laaksoselle.
– Se on mukavaa eläkevaarin hommaa, jota voi tehdä kotoa käsin.
Yhdessä Kaijan kanssa he ovat löytäneet myös seurakuntalaisuuden.
– Seurakuntanuorikausi jäi minulla aikanaan väliin, joten ehkä se toteutuu nyt vanhempana, toteaa entinen nuorisomuusikko hymyillen.
– Emme me jumalanpalveluksiin useinkaan jaksa lähteä, mutta käymme säännöllisesti viikolla pidettävissä seurakunnan tilaisuuksissa ja tykkäämme ottaa niissä vähän vastuutakin vaikkapa keskustelun avaajina. Se on mukavaa. Siinä tutustuu muihin seurakuntalaisiin ja saa jakaa elämää.
Kuka?
Muusikko Jaakko Löytty, 69, asuu Tampereella vaimonsa Kaija Pispan kanssa. Heillä on kaksi lasta ja viisi lastenlasta.
Mitä?
Ensilevy Asioita, joista vaietaan ilmestyi 50 vuotta sitten. Uusi levy ilmestyy alkuvuodesta 2025.
Motto
Kaikki on hyvin, vaikkei sitä heti huomaakaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Vielä suurempi kuin valtava” – Näillä sanoilla suomigospelin tarinan kirjoittanut Ariel Neulaniemi kuvaa sen merkitystä evankeliumin asialle
Hyvä elämä HengellisyysVaikka rokki ja sähkökitarat herättivät pahennusta, suomigospelista tuli kiinteä osa suomalaista hengellisyyttä. Missä saarna ei koskettanut, musiikki puhui.