Taiteilija maalaa suruja poikkitaiteellisessa konsertissa – epätavallisellekin surulle annetaan tilaa
Taiteilija Ulla Remes maalaa live art -konsertissa näkyviin surun värejä vuorovaikutuksessa elävän musiikin kanssa.

Taiteilija Ulla Remes maalaa live art -konsertissa näkyviin surun värejä vuorovaikutuksessa elävän musiikin kanssa.

Taiteilija maalaa suruja poikkitaiteellisessa konsertissa – epätavallisellekin surulle annetaan tilaa

”Ihminen voi murehtia sitä, että elämä ei mennyt niin kuin olisi toivonut tai sitä, että joutuu luopumaan elävistä rakkaista”, sanoo taiteilija Ulla Remes.

Surua voi surra monella tavalla, myös taiteen kautta. Live art -konsertissa kuva- ja yhteisötaiteilija Ulla Remes maalaa näkyviin surun värejä vuorovaikutuksessa elävän musiikin esitysten kanssa.

– Konsertissa luodaan avoin tila kaikenlaiselle surulle. Surua ei ole vain kuoleman suru. Murhetta voi aiheuttaa niin yksinäisyys kuin sairaus. Ihminen voi murehtia sitä, että elämä ei mennyt niin kuin olisi toivonut tai sitä, että joutuu luopumaan elävistä rakkaista: joku kääntää selkänsä, konflikti ei ratkea tai tulee ero, kuvailee Remes.

Musiikkia kynttilän valossa -sarjan avajaiskonsertissa epätavallinenkin suru tulee nähdyksi ja kuulluksi. Pienen espoolaisen Perkkaan kappelin keskelle on asetettu maalaustelineet. Niihin Remes loihtii konsertin aikana neljä maalausta sellisti-laulaja Seeli Toivion ja pianisti-urkuristi Pauliina Hyryn musiikin innoittamana.

Remes aloittaa harmonisen melankolian sinisellä. Sitten seuraa illan intensiivisin ja yllätyksellisin osuus: Seeli Toivio ja Remes heittäytyvät vuorovaikutteiseen yhteisimprovisointiin, jossa yksi hetki määrittää seuraavaa yllätyksellisellä tavalla. Siinä taiteilija maalaa valuvalla keltaisella.

Sielun siniviolettia -osuus kuvaa oikuttelevaa, arvaamatonta, yllättävää surua, joka pirskahtaa näkyviin oudoissa paikoissa ja yllättävissä yhteyksissä. Lopuksi paperille piirtyy seesteisyys, joka kasvaa varjoista vihreyteen ja kasvattaa kauniit muistot ja hiljaisen hyväksynnän.

Surun ympyrä sulkeutuu

Konsertissa sulkeutuu kahdenkymmenen vuoden ympyrä taiteilijan elämässä. Vuonna 1999 Remes piti isänsä ja syntymättömän lapsensa menetyksen jälkeen Itkemätön itku -debyyttinäyttelynsä. Näyttelyssä eräs nainen kiersi salia tavanomaiseen tapaan, mutta yhden taulun kohdalla purskahti hysteeriseen itkuun ja poistui paikalta.

– Olisin halunnut mennä juttelemaan hänen kanssaan, halata ja lohduttaa. Mutta olin yksin näyttelytilanteessa, enkä voinut poistua. Tilanne jäi vaivaamaan. Ajattelin, että asialle pitää tehdä jotain. Meillä pitää olla paikkoja, joissa voimme käsitellä yhdessä surua.

– Surun värejä on jokaisessa päivässä läsnä niin kuin ilonkin sävyjä, sanoo Ulla Remes. Hänen maalauksissaan tunteet ilmenevät värimaailmassa.

– Surun värejä on jokaisessa päivässä läsnä niin kuin ilonkin sävyjä, sanoo Ulla Remes. Hänen maalauksissaan tunteet ilmenevät värimaailmassa.

Sittemmin Remes on halunnut luoda taiteellaan yhteisiä tuntemisen ja jakamisen paikkoja. Tuntu-menetelmästä (taiteesta tukea tunneilmaisuun) tuli hänen metodinsa.

Hän on tuonut taidetta uusiin yhteyksiin: kerännyt niin ihmisten rakkaustarinoita, katumuksen kuin kiitoksenkin aiheita. Hän on työstänyt niistä yhdessä taidetta toreilla ja tapahtumissa. Vuonna 2017 Remes ja taiteilija Mari Arvinen työstivät turvapaikanhakijoiden kanssa heidän tarinansa näkyviin.

– Tavoitteeni on, että tavallinen ihminen voi saada taiteesta yhden uuden välineen oman elämänsä ja tunteidensa käsittelyyn.

Konsertti pohjautuu taitelijoiden suruihin

Musiikkia kynttilän valossa -konsertissa kuulijoilla on mahdollisuus käsitellä turvallisesti oman elämänsä pettymyksiä.

– Tässä konsertissa ei tarvitse pelätä, että paljastaa liikaa. Tilaisuudessa saa vain olla – kanssatuntijana.

Koko Live art -konsertti pohjautuu kolmen taiteilijan omakohtaisiin surun kokemuksiin ja havaintoihin. Niitä ei kuitenkaan illassa avata suullisesti.

Taiteilijoiden tarinoihin voi perehtyä tapahtuman Facebook-sivulla. Remes, Hyry ja Toivio kirjoittavat sinne ennen konserttia omia ajatuksiaan surusta, ja jokainen voi osallistua keskusteluun.

Remes uskoo, että sosiaalinen media kaipaa pinnallisten menestyksen tarinoiden rinnalle myös mollisävyjä.

– Kyllä surulle tarvitaan tilaa. Elämä on epätäydellistä, rikkinäistä ja vajavaista. Suru liittyy niin moniin prosesseihin. Nykyään puhutaan muodikkaasti irti päästämisestä. Ilman surun kokemusta ihminen ei vapaudu uuteen.

– Yhteinen sureminen on todella vapauttavaa. Toivon, että jokainen voisi lähteä konsertista piirun verran lohtua ja toivoa saaneena.

Remeksen maalaus Iltasade puutarhassa.

Remeksen maalaus Iltasade puutarhassa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi