Taivaan tähden: Hyvää yötä ja huomenta

Taivaan tähden: Hyvää yötä ja huomenta

Menetämme paljon siksi, että mielemme torkkuu juuri silloin kun pitäisi valvoa.

Uudessa testamentissa on kaksi merkittävää nukahtamista. Viimeisin tapahtui päivää ennen Jeesuksen kuolemaa. Hän pyysi opetuslapset kanssaan rukoilemaan. He nukahtivat.

Toinen nukahtaminen tapahtui kolme vuotta aikaisemmin. Jeesus oli vasta rekrytoinut opetuslapsensa ja nämä tuskin ymmärsivät, ketä olivat lähteneet seuraamaan. Niin Jeesus vei johtoryhmänsä Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin vuorelle rukoilemaan. Vuori on Raamatussa rukouksen ja valaistumisen paikka. Mutta opetuslapset vaipuivat syvään uneen.

Nukkuminen sopivaan aikaan merkitsee välttämätöntä ja tarpeellista regressiota – aikaa luopua vastuista ja töistä voimien keräämiseksi. Mutta yhtä tarpeellinen on oikea-aikainen herääminen.

Onneksi vuorikertomuksen trio heräsi, sillä havahtuessaan he näkivät Jeesuksen muuttuneen. Hän oli merkillisen kirkas ja hänen ympärillään oli Israelin historian kaksi suurinta patrioottia, Mooses ja Elia. Samassa pilvi peitti heidät varjoonsa. Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, valittuni. Kuulkaa häntä!”

Tätä kutsutaan Kristuksen kirkastumiseksi. Opetuslapset tajusivat, ketä olivat lähteneet seuraamaan.

Ihmisillä ja kulttuureilla on taipumus nukahtaa juuri silloin, kun pitäisi valvoa. Menetämme paljon vain siksi, että mielemme torkkuu. Miksi? Ehkä ennakkoluulojemme takia. Ehkä henkisen velttouden takia, rakkaudesta helppouteen ja keveyteen. Vanhat jutut tuntuvat mukavammilta kuin se, että vääntää itsensä uuteen asentoon.

Huomenta kristityt! Nyt on aika nousta vuoteesta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi