null Taivaan tähden: Joulun kosketus

Taivaan tähden: Joulun kosketus

Jouluyönä kohtaavat toisensa tämä maailma ja toinen maailma, joka jotain enemmän.

Jouluyön yksi ”must” on meidän perheessä aina ollut Pietarinkirkosta televisioitava paavin messu. Näin se aikoinaan meni: Jouluateria oli syöty, lahjat jaettu. Nuoriso oli mennyt Torpparinmäen legendaariseen Roy Beaniin tapaamaan kavereitaan. Sieltä ne yöllä tulivat, nuoremme kavereineen, meille seuraamaan jouluyön messua. Tulivat sen jälkeenkin, kun omamme olivat jo muuttaneet kotoa.

Yhä on vaikea kuvitella jouluyötä ilman paavin messua. Viimeistään siinä sydän avautuu joulun ytimelle. Kristus syntyy, kiittäkää.

Sydän on Raamatussa muuta kuin fysiologiaa. Sana esiintyy toista tuhatta kertaa, ja sillä tarkoitetaan ihmisen syvintä olemusta. Sydän on itsen ja minuuden metafora. Uskonnollisen kokemuksen ytimessä on suljetun sydämen avautuminen Jumalalle ja hänen todellisuudelleen. Moni kantaa syvällä sisimmässään – ehkä tajuamattaan – kokemusta: muistoja paikasta tai hetkestä jolloin jokin Jumalan maailmassa kosketti.

Joulu on tätä. Pyhää kosketusta.

Trappistimunkki Thomas Merton puhuu ohuista paikoista ja kannustaa etsimään sellaisia. Ohuissa paikoissa kaksi todellisuuden tasoa kohtaa toisensa: tämä maailma ja maailma, joka on jotain enemmän. Vuoden kierrossa on kaksi ajankohtaa, joissa ohuet paikat ovat harvinaisen selvästi kaikkien tavoitettavissa: jouluyö ja pääsiäisyö.

Jouluyö on silmänräpäys, jolloin suomalaisen sydän on harvinaisen avoin mysteerille.


24.12. on jouluyö.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi