Taivaan tähden: Katsominen on huolenpitoa

Taivaan tähden: Katsominen on huolenpitoa

Nähdyksi tuleminen on pienen ja ison ihmisen perustarve.

Raamatun ensimmäisessä luvussa Jumala luo maailman. Luomistyö kuvataan yksityiskohtaisesti. Melkein jokaisessa jakeessa toistuu yksi virke: "Jumala näki, että niin oli hyvä". Lopuksi todetaan: ”Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.” Sitten hän lepäsi.

Kun puhumme Jumalan huolenpidosta, on hyvä alkaa luomisesta. Ja Jumalan katseesta. Huolenpito näkyy hänen katseessaan. Jumalan katse on tärkeintä, mitä ihminen tarvitsee.

Toiseksi tärkeintä on se, että me katsomme toisiamme.

Sain näkemisen merkityksestä hyvän muistutuksen tänä kesänä. Meidän taloyhtiössämme on pikkuruikkuinen uima-allas, josta tuli melkoinen hitti lasteni lapsille. He tulivat monta kertaa viikossa meille. Uimaan. Näyttivät ufoilta uimanaamareissaan.

”Kato Funfaari, mä sukellan”, huutaa 10-vuotias. ”Kato, mä osaan kellua”, huutaa seitsemänvuotias. Itse asiassa kaikki neljä huutavat, he oikeasti huutavat. Ja viesti on tunnin ajan yksi ja sama: ”Katso!”

Osani oli aika helppo. En minä saa lasta sukeltamaan, hän tekee sen itse. Mutta hänelle riittää, että olen läsnä valmiina auttamaan. Ja kiittämään hyvästä suorituksesta.

Nähdyksi tuleminen on ihmisen perustarve. Vauva syttyy, kun äiti tulee lähelle ja katsoo häntä. Yksinäisyyden peruskirous on, että kukaan ei näe.

Herran siunauksessa me rukoilemme: "Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan."

Me olemme hänen luomiaan. Hän katsoo meitä ja näkee, että näin on hyvä. Hän ei opeta meitä uimaan, mutta valvoo. Ja kannustaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi