Taivaan tähden: Riittävän kirkas

Taivaan tähden: Riittävän kirkas

Miten olla sopivasti maustava suola ja tietä näyttävä valo?

Te olette maan suola, sanoo Jeesus.

Se on tapana tulkita niin, että missä syyllistävä moite tai yksioikoinen yhteiskuntakritiikki eivät pakota ihmistä selkä seinää vasten, siellä suola on käynyt mauttomaksi. Pitää siis julistaa väkevästi ja muistuttaa toisille, että he tarvitsevat vanhurskauden vaatteen ja pelastuksen kypärän päästäkseen kadotuksen kidasta.

Ihan kuin suola olisi jokin erityisvoimakas chili, joka kirvelee tuntikausia osuessaan varomattomaan limakalvoon ja tekee sopasta niin tulisen, että vain harva kestää maistaa. Totta puhuen suolaa tarvitaan tekemään ruuasta maukasta. Siis ei sellaista, että se saa kakomaan ja vuotamaan hikeä, vaan sellaista, että sitä tekee mieli syödä.

Te olette maailman valo, sanoo Jeesus.

Se on tapana tulkita niin, että meistä kristityistä kannattaa ottaa mallia. Että osaamme olla korostamatta itseämme juuri niin, että vaatimattomuutemme nousee esikuvaksi. Vaikka totta puhuen valo on oikeasti se, joka paljastaa, ettei näennäisvaatimattomuudessamme ole sen enempää kehumista kuin peitellyssä itsetyytyväisyydessämme. Valo ei osoita jalustalle nostettuja vaan näyttää tietä.

Tänään mietin tätä: Miten voisin olla se, joka tekee yhteisestä elämästämme niin maukasta, että kaikki haluavat sitä maistaa ja syödä samasta kattilasta? Missä asennossa lamppuni himmennin antaa riittävästi valoa mutta ei häikäise kenenkään silmää?

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi