Taivaan tähden: Sitten kun -elämää

Taivaan tähden: Sitten kun -elämää

Ikuisen elämän salaisuus on suuri mutta ristiriitainen. Kuoleman majesteetin edessä kristityn koti-ikävä hyytyy.

Kukaan ei ole tullut kertomaan, millaista kuoleman rajan tuolla puolen on. Edes Jeesus, jonka uskomme voittaneen kuoleman, ei pitänyt tärkeänä kertoa, mitä oli kuoleman maassa nähnyt.

Jumalan kansa on maailmassa vain käymässä. Sen kotimaa on toisaalla. Sinne on vaivattujen matka ja sinne väsyneet sielut ikävöivät.

Virsien viimeiset säkeistöt tähyävät taivaanrannan taa. Kuolema on uuden elämän ensimmäinen syntymäpäivä.

Ikuisen elämän salaisuus on suuri mutta ristiriitainen. Ikävöity ja odotettu on kohdatessa pelottava.

Sairas kulkee paranemisen toivossa pyhiinvaelluksen pitkät kilometrit ja sytyttää esirukouksen kynttilän, vaikka terveenä kaipasi taivaaseen. Väkevinkin uskovainen järkyttyy, kun kuulee kohta kuolevansa.

Erikoinen tilanne: Kuoleman majesteetin edessä kristityn muukalaisuus katoaa ja koti-ikävä hyytyy. Silmänsä tuonpuoleiseen kääntänyt on hetken kuin kuka tahansa.

Kuoleman edessä on vaikea uskoa, ettei kuolemaa ole. Taivasta tutumpi on elämä täällä.

Taivasikävä onkin yhdenlaista sitten kun -elämää. Elämän murheen jaksaa paremmin, kun uneksii, että jonakin päivänä kaikki on toisin. Huono kääntyy hyväksi, vääryydet oikaistaan, saan levätä.

Tulevaan haikailemisen sijaan minulla on Jeesuksen valtuutus toimia. Minulla on vastuuni maailmasta, jossa elän. Yhdessä muiden kanssa tehtäväni on rakentaa taivas, joka on totta juuri nyt.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi