Taivaan tähden: Sumutorvi

Taivaan tähden: Sumutorvi

Voit myös kuunnella tekstin:

-:- / -:-
Suuren osan elämääni olen elänyt keskellä kristillistä puheenpartta, jossa jokin kirkastuu. Milloin Kristus, milloin synti, milloin armo. Puheella on tarkoitettu sumean muuttumista selkeäksi. Ihanina ovat mielessä kangastelleet myös kirkastusvuorikokemukset, ne, joissa ohikiitävän hetken tiedän ja näen esteettä, ainaisen arpomisen ja epävarmuuden sijaan.

Saada nähdä Jumalan kirkkaus. Koskettaa täydellistä rakkautta minkään estämättä. Voiko väkevämpää olla?

Kun kristityn todellisuutta ovat korpeen eksyminen, aavikon hiekassa tarpominen ja matkan vaivoissa väsyminen, tuntuvat tietäminen, ymmärtäminen ja perille pääseminen tavoiteltavilta päämääriltä. Elämästä on tulevinaan helpompaa, kun osaa tarkkaan määrittää, mitä Jumala mistäkin on mieltä ja miten mikäkin asia on ratkaistava. Selvänäkijöitä ei olisi joka korttelissa, jos ihminen ei haluaisi niin epätoivoisesti ennalta tietää.

Vasta kokemus opettaa, miten autuasta on tietämättömyyden sumu.

Kun en ymmärrä, minun on pakko luottaa. Kun en tiedä, minun on pakko hyväksyä likiarvo. Kun en näe, muut aistini ovat herkimmillään. Kuulen sumutorven kutsuvan äänen. Aprikoin suuntaa uteliaana, hätäilemättä. Jalkapohjani tunnistaa tien.

Missä pensas palaa, siellä se sanoo: Älä tule lähemmäksi. Anna sinua suuremman kaartua todellisuutesi yli vapaana ja vangitsematta. Riisu sinä kengät ja ole ihminen, kokoisesi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi