Taivaan tähden: Jumalan valtakunnan tuleminen ei ole katastrofi

Taivaan tähden: Jumalan valtakunnan tuleminen ei ole katastrofi

Voit myös kuunnella tämän tekstin:

-:- / -:-
Kolmetoistavuotiaana säikähdin sitä ensimmäisen kerran. Olin varma, että nyt se tapahtuu: maa järkkyy, taivas repeää, kirjat avataan. En tuntenut kohtaamisen riemua saati pitkän odotuksen päättymisen onnea. Tärisin kauhusta.

Maailmanlopun saarnamiesten on aina ollut helppo saada pieni ihminen suunniltaan. Lyhtytolpassa varoitus toistuu samanlaisena vuosikymmenestä toiseen. Edes ilmoituksen fontti ei vaihdu. ”Jeesus tulee, oletko valmis?” tolpassa lukee.

Pelottelijan kertomuksessa maailmanloppu on uhka, ei mahdollisuus. Pelottelija jakaa kuoleman merkkejä. Kun aika päättyy, päättyy armo.

Jeesus on toista mieltä. Nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, hän sanoo. Teidän vapautuksenne on lähellä. Sisäisesti meissä rakentuva Jumalan valtakunta on oikeudenmukaisuutta ja rauhaa, kuin viikunapuun puhkeaminen lehteen.

Ilmestyskirjan viimeinen taistelu on käyty niin monessa sodassa ja niin monessa elokuvassa, että alan osata veriset virrat, pasuunat ja raatelevan pedon ulkoa. Hyvä ottaa siinä taistelussa mittaa pahasta ja kysyy: Vaikenetko, kun pitäisi huutaa? Tartutko väärään kaksin käsin vai käännätkö hienotunteisesti katseen?

Olen täällä rakentaakseni unelmaa, en uhkakuvaa. Jumalan valtakunnan tuleminen ei ole katastrofi, räjähdys eikä loppu. Se on kevään valo pitkän pimeän jälkeen, oikeus, joka vihdoin korjaa vääryyden, parasta, mitä voi olla.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi