Taivaan tähden: Valvova syli
On tärkeää tunnistaa, missä olen ja keiden kanssa.
Jeesus hyvä, ajattelin kirjoittaa sinulle näin valvomisen sunnuntain alla. Olen aina ihmetellyt, tarkoititko tosiaan, että kokonainen pyhäpäivä omistettaisiin oman paremmuuden ja toisen huonommuuden asialle. Toivon, ettet sentään osallistunut niiden Raamatun tekstien valintaan, joita tänä vuohien ja lampaiden, viisaiden ja tyhmien ja vanhurskaiden ja jumalattomien erottelupäivänä luemme.
Yhtä hyvin olisit voinut ehdottaa pyhän otsikoksi nöyryyttämisen sunnuntaita.
Tärkeää on pysyä hereillä, kyllä. Tunnistaa, missä juuri nyt olen ja keiden kanssa. Vapautua sovinnaisuuden mukavuudesta ja pysyä tuoreena. Tunnistaa ihmisen paikka. Taistella hyvän ja oikean puolesta.
Mutta miksi pitää niin osoitellen näyttää, kuka on hyvä ja kuka paha? Koirakin oppii kiittämällä paremmin kuin moittimalla. Paremmuuteensa on paljon helpompi paatua kuin huonouteensa, joka pitää jatkuvaa epäonnistumisten ja väärien valintojen kalinaa.
Minulla on teoria. Et ehkä sattunut paikalle, kun tätä loppuvan öljyn ja keskellä yötä kotiin tulevan isännän sunnuntaita suunniteltiin. Jos olisit, olisit heti ehdottanut sitä valvomisen kertomusta, missä Faraon tytär löytää vauvan kaislikosta, ja sitä, missä kolkuttavalle avataan, ja sitä, missä siunaat pakeillesi pyrkivät lapset.
Koska valvominen ei ole oman kilpensä kiillottamista, eikö niin, vaan kulkemista silmät ja syli auki, ihan niin kuin sinä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taivaan tähden: Luottotyyppi
Hengellisyys