"Sinä ja minä nimittäin olemme sen rauhan ja reilun pelin rakennuspuut, jota myös Jumalan valtakunnan tekemiseksi kutsutaan."
Taivaan tähden: Luottotyyppi
Usko ei ole suoritus vaan avara tila.
Ihmiset punnitsevat tavan takaa itseään. ”En ole uskonnollinen”, he määrittävät. Tai: ”Uskon kyllä, mutta en ole uskovainen.” Ja vertailun väsyttäminä: ”Minulla ei ole oikeanlaista uskoa.”
Tällainen puhe on pahasti ristiriidassa sen kanssa, mitä kirkko uskosta opettaa. Kirkon mukaan usko on nimittäin lahja. Se saadaan. Sitä ei tarvitse tuottaa itse. Näin ajatellen usko on ennemmin kallistuva kannu kuin syvyyttään sondeeraava kuppi.
Välillä tuntuu, ettei itsestä ole mihinkään tai että Jumala on pelkkä kaukainen muisto. Kriisin keskellä ahdistuu, kun ei osaa rukoilla. Kristillisen ymmärryksen mukaan sellaista ei tarvitse hätkähtää. Se on inhimillistä.
Usko taas on jumalallista. Se on, vaikka tuntuisi miltä. Uskominen ei ole minun pääni tai tahtoni suorite eikä edes rinta-alan puristuksesta päästävä tunne. Usko on avara tila, johon Jumala avaa minulle oven. Vaikka minä sanoisin ei, hän sanoo kyllä.
Kristuksen virkana tässä uskomiseni mikrokosmoksessa ei ole pudistella päätään ja nostaa heristellen sormeaan vaan uskoa minuun ja sinuun. Sinä ja minä nimittäin olemme sen rauhan ja reilun pelin rakennuspuut, jota myös Jumalan valtakunnan tekemiseksi kutsutaan. Kun äänekäs yliminäni esittää loputtomia vaatimuksiaan, Kristus katsoo minua hyväksyvästi. Olen hänen luottotyyppinsä. Kylläisenä lähden taas työmaalle.
Kirkon kalenterissa sunnuntain 22.10. aihe on Usko ja epäusko.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taivaan tähden: Suojamuuri
Hengellisyys
