Bruse Springsteenin ura on jatkunut yli 50 vuoden ajan.
Tämä kolahti: Bruce Springsteenin uusi albumi katsoo menneeseen ja raottaa tietä taivaaseen
The E Street Band jyrää kuin livekeikalla. Bruce Springsteenin sanoituksissa näkyy katolilainen tausta.
Kun hyllyssä on paria liveäänitystä lukuun ottamatta kaikki Bruce Springsteenin albumit ja kaksi häntä käsittelevää kirjaa ja omaelämäkerta, on pakko tunnustaa: olen fani.
Fanilla oli totta kai suuret odotukset, kun Pomo ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen teki levyn legendaarisen The E Street Bandin kanssa. Enkä niissä odotuksissa pettynyt.
Springsteenille hyvin poikkeuksellisesti vain viidessä päivässä livenä äänitetty Letter to You kuulostaa korviini paremmalta kuin edellinen High Hopes, vaikka sekin oli hieno. Itse asiassa muutamassa biisissä tuntuu siltä kuin olisi keikalla.
Pari kuukautta sitten tapasin baarimikon, joka kertoi olleensa kymmenillä Springsteenin keikoilla. Kuuntelin häntä lievästi sanoen kateellisena. Itselleni kaksi Helsingin keikkaa ovat olleet likipitäen ylimaallisia kokemuksia, ei vähiten Springsteenin oman käsittämättömän energian vuoksi.
Vaikka monet 71-vuotiasta Springsteeniä vanhemmatkin muusikot yhä kiertävät keikoilla, voi olla, että mahdollisesti koronan jälkeen toteutuva kiertue jää The E Street Bandin viimeiseksi. Tai sitten ei: Springsteen jaksaa yllättää.
Bändin muusikoista kaksi on jo poissa: saksofonisti Clarence “The Big Man” Clemons ja urkujen ja harmonikan taituri Danny Federici. Kummatkin ovat silti hengessä läsnä levyllä, samoin kuin Springsteenin ensimmäisen bändin The Castillesin edesmenneet soittajat. Heistä George Theiss kuoli joulukuussa 2018.
Uudella levyllä on useita kappaleita, jotka käsittelevät kuolemaa ja surua, mutta tavalla, jossa on elämänvoimaa ja toivoa. Kappale The Last Man Standing liittyy juuri The Castilesiin. Heistä Springsteen on viimeisenä elossa.
The Ghost on kunnianosoitus edesmenneille rock-sankareille. He ovat läsnä, kun liideri laskee bändinsä irti niin hurjaan soittoon, että ”by the end of the set we leave no one alive”. Siltä se juuri Springsteenin keikalla parhaimmillaan tuntuu. Ghostissa Springsteen toteaa kohtaavansa veljet ja siskot vielä kerran rajan toisella puolella. Springsteen on sanonut, ettei hän tiedä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, mutta hänen taiteensa ei anna hänen elää niin monitulkintaisesti.
Uudella levyllään Bruce Springsteen käsittelee surua ja ikävää, mutta myös ilo ja elämänvoima ovat läsnä. Hänen katolilainen taustansa näkyy sanoituksissa.
Bruce Springsteen on kotoisin irlantilais-italialaisesta perheestä ja käynyt koulua, jossa opettajina toimivat nunnat. Kirjassaan Born to Run (Otava 2016) hän kertoo, kuinka katolilaisuus ulottui hänen lapsuudessaan luuytimiin asti. Hän toimi alttaripoikana, heräsi neljältä ”pyhässä pimeydessä” ja suoritti rituaalin ”Jumalan henkilökohtaisella maankamaralla.”
Ei siis ihme, että kahdeksannella luokalla hän käänsi välillä selkänsä kirkolle – vain huomatakseen, ettei juuristaan mihinkään pääse. ”Tajusin, että katolilaiseksi kasvatettu on aina oleva katolilainen. En usein harjoita uskontoani, mutta tiedän, että jossain syvällä sisimmässäni… olen edelleen joukkueessa”, Springsteen kirjoittaa omaelämäkerrassaan.
Bruce Springsteen ei epäröi ottaa myöskään yhteiskunnallista kantaa. Sen hän tekee useimmiten kertomalla tarinoita ihmisistä, joiden tarinat jäisivät muuten kertomatta.
Hän jatkaa, että niin hassulta kuin se kuulostaakin, hänellä on henkilökohtainen suhde Jeesukseen. ”Hän on edelleen yksi minun isistäni, joskin hänen kohdallaan on kuten oman isäni kohdalla: en enää usko hänen jumalalliseen voimaansa. Minä uskon hartaasti hänen kykyynsä pelastaa, mutta ei tuomita … sitä on jo muutenkin tarpeeksi.”
Kristinusko on kulkenut hänen mukanaan koko elämän ajan ja sen vaikutus näkyy monissa hänen teksteistään myös Letter to You -levyllä. Albumin päätöskappaleessa I´ll See You in My Dreams välähtää kaipuu siihen, että jossain rajan takana sittenkin on jotakin. Ystävyys jatkuu unelmissa eikä pääty kuolemaan: for the death is not the end.
Letter to You on kuuteen vuoteen ensimmäinen levy legendaarisen The E Street Bandin kanssa.
Levyllä on kolme ennen julkaisematonta kappaletta 1970-luvulta. Ne löytävät hyvin paikkansa muiden joukossa ja saavat nyt varmasti rokkaavamman käsittelyn kuin ne olisivat saaneet Pomon ensimmäisellä levyllä Greetings from Ashbury Park. Kappaleiden sanoituksista näkee, että Bob Dylan teki nuoreen rokkariin suuren vaikutuksen. Ne ovat kertomuksia ja tajunnanvirtaa, joissa on viittauksia esimerkiksi lännenelokuvien maailmaan, Yhdysvaltain historiaan, populaarikulttuuriin ja Raamatun henkilöihin. Kappaleessa If I Was The Priest Jeesus on sheriffi ja Maria pitää Holy Grail -saluunaa.
Seksuaalisuus ja rakkaus ovat tuttuun tapaan vahvasti läsnä myös tällä levyllä, etenkin hienosti rullaavassa Burning Train -biisissä. Kappaleessa The Power of Prayer rakkaus kurkottaa taivaaseen ja sitä verrataan rukouksen voimaan. Nimibiisissä Letter to You kertoja polvistuu, tarttuu kynään ja kirjoittaa elämäntarinansa kirjeeseen.
Bruce Springsteen ei epäröi ottaa myöskään yhteiskunnallista kantaa. Sen hän tekee useimmiten kertomalla tarinoita ihmisistä, joiden tarinat jäisivät muuten kertomatta. Jotkut kappaleet ovat suoria kannanottoja, kuten aikanaan usein väärinymmärretty Born in The USA, joka on Vietnamin sodassa taistelleen ”sotilaan blues”, kuten Springsteen elämäkerrassaan kirjoittaa.
Uusimmalla levyllä Pomon yhteiskunnallista puolta edustaa kappale Rainmaker eli Sateentekijä. The Irish Timesin haastattelussa Springsteen kertoo kirjoittaneensa kappaleen, kun George W. Bush oli presidentti. Hänen mukaansa se sopii paremmin kuvaamaan Donald Trumpia, koska kappale kertoo kansankiihottajasta. Tämä sanoo, että musta on valkoista, yö on päivä ja päivä on yö ja lupaa tehdä ihmeitä, kun ihmiset kaipaavat jotakin, mihin uskoa. Todellisuus, mitä tästä seuraa, onkin sitten toinen juttu.
Bruce Springsteen on kaikesta menestyksestään huolimatta koko uransa ajan ollut uskollinen työväenluokkaiselle taustalleen. Vaikka hän ei itse ole tehnyt ruumiillista työtä, tuhansilla keikoilla vuodatetut hikikarpalot ja vuosien varrella kohdatut ihmiset tekevät hänestä rocktyöläisen, joka haluaa tehdä mistään tinkimättä sen, mitä tekee.
Toimittajan fiilikset:
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jyrki 69 laulaa lavalla paholaisista ja vampyyreistä, mutta sunnuntaiaamuna hän kuuntelee radiosta jumalanpalvelusta – ”Siitä tulee turvallinen olo”
HengellisyysThe 69 Eyesin laulajan mielestä koti, uskonto ja isänmaa ovat kauniita asioita. Toinen hyvä trio on usko, toivo ja rakkaus.
