null Tämä kolahti: Nick Cave laulaa rakkaudesta, joka satuttaa

Nick Cavella on karismaattisen saarnamiehen taito saada yleisönsä hurmokseen.

Nick Cavella on karismaattisen saarnamiehen taito saada yleisönsä hurmokseen.

Tämä kolahti: Nick Cave laulaa rakkaudesta, joka satuttaa

Nick Caven jumala on arvaamattomuudessaan ja kiehtovuudessaan sukua Vanhan testamentin Jumalalle.

Tänäkin kesänä lukemattomissa häissä puhutaan apostoli Paavalin sanoin rakkaudesta, joka on kärsivällinen ja lempeä, ei käyttäydy sopimattomasti, ei katkeroidu tai muistele kärsimäänsä pahaa.

Se rakkaus, josta Nick Cave lauluissaan saarnaa, on usein jotain niin toisenlaista kuin Paavalin kauniit sanat, että moni ei mielellään edes kutsuisi sitä rakkaudeksi: tunnejatkumo, jonka toisessa päässä on ihmetys ja antautuminen ja toisessa taas jopa väkivallaksi roihahtava pakkomielle.

Toista video

Kun Cave laulaa rakkaudesta, hän laulaa myös Jumalasta. Jumala on rakkaus tai ehkä Rakkaus on jumala: arvaamaton, kostonhimoinen, omistushaluinen, kiehtova, hengenvaarallinen ja ihmeellinen, välillä mykkä ja poissaoleva. Herra, joka antaa ja ottaa.

Tällaisen Jumalan oikut, tuomio, suosio ja johdatus ovat silkkaa Vanhaa testamenttia. Se ei ole sattumaa: Cave on kertonut löytäneensä Vanhan testamentin parikymppisenä ja huomanneensa sen olevan loppumaton inspiraation lähde. Hänen rakkauslaulunsa muistuttavatkin hurjuudessaan psalmeja. Niissä huudetaan ja kuiskataan kaipuuta, ylistystä, surua, syytöstä ja hätää.

Toista video

Antamissaan haastatteluissa Nick Cave on sanoutunut irti kirkoista ja kristinuskosta, ihmisten rakentamista instituutioista ja opeista. Dogmit tai moraalisäännöt eivät häntä puhuttele, tarinat ja runous kyllä. Hän tuntee Raamattunsa, mutta paljon muutakin. 1980-luvun alussa Berliinissä kuvatussa dokumentinpätkässä Cave esittelee vanhaan uskonnolliseen taiteeseen keskittynyttä postikortti- ja painokuvakokoelmaansa. Hän on harrastanut espanjalaisia mystikoita ja pyhimyselämäkertoja.

Yhtymäkohtia Caven raastavien rakkauslaulujen, taiteessa ja legendoissa kuvattujen runneltujen pyhimysten ja Ávilan Teresan tuskaisan hurmion välillä ei ole vaikea nähdä. Suuri rakkaus tekee alttiiksi ja valmiiksi kärsimykselle.

Toisaalta Nick Caven laulujen Jumala on tietysti Caven itsensä omaan kuvitteelliseen maailmaansa luoma hahmo. Siksi en oikein tiedä, pitäisikö sana jumala kirjoittaa tässä yhteydessä isolla vai pienellä alkukirjaimella tai olisiko parempi käyttää tällaisesta jumalasta pronominia hän vai se. Caven jumala ei ole iltarukouksiin vastaavaa tai hyvillä teoilla miellytettävää tyyppiä vaan enemmänkin kuin hallitsematon luonnonvoima. Jumalan tahto on ihmiselle arvoitus. Vain hölmö kuvittelee hallitsevansa elämäänsä tai omistavansa Jumalan.

Toista video

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi