Tämä kolahti: Putkinotko muistuttaa, että kuplissa on eletty ennenkin

Tommi Eronen näyttelee Teatteri Jurkan Putkinotkossa kaikki roolit. Kesäpäivä synkkenee iltaa kohti.

21.03.2018 13:20
Kaisa Halonen
Marko Mäkinen

Joel Lehtosen Putkinotko on klassikko, yli 400-sivuinen romaani, jonka tapahtumat sijoittuvat yhteen kauniiseen elokuiseen päivään. Nyt Teatteri Jurkassa se on tiivistetty esitykseksi, joka väliaikoineenkin kestää alle kaksi tuntia. Lehtosen henkilögalleriaa on karsittu ja näyttelijämäärä on minimissään: kaikissa rooleissa on Tommi Eronen. Kuulostaa tuhoontuomitulta idealta, mutta toimiikin yllättävän hyvin. Henkilöt erottuvat toisistaan eikä kukaan jää pelkäksi karikatyyriksi.

Tuomo Rämön dramatisoimassa ja ohjaamassa esityksessä tarina jännittyy kolmen keskeisen henkilön ympärille. Kannatteleva voima on Rosina Käkriäinen, joka voimiensa äärirajoilla ja kekseliäisyydellään huolehtii kymmenestä lapsestaan sekä tilan ja talon töistä. Hänen miehestään, saamattomasta ja sutkista Juutas Käkriäisestä tuntuu olevan pikemminkin haittaa kuin apua.

Ja sitten on kirjakauppias Muttinen, joka tulee viettämään lomaansa huvilalleen Putkinotkoon eikä voi sulkea silmiään – tai nenäänsäkään – vuokraviljelijänsä ja tämän perheen elämäntavalta ja laiminlyönneiltä. Hyväntahtoinen, omassa liberaalissa kuplassaan elävä kauppias on kuin karikatyyri siirtomaaherrasta, joka rantautuu alkuasukkaiden pariin. Yhteistä kieltä ei tunnu löytyvän, vastassa on epäluulo ja vaivoin verhottu aggressiivisuus. Idealisti pettyy ja loukkaantuu.

Pinnalta Putkinotko on komediaa, mutta pinnan alla kytee jotakin pahaenteistä. Kesätaivaalle kerääntyy mustia pilviä. Köyhien Käkriäisten katkeruus ja monelta taholta tallottu ylpeys tulevat pikkuhiljaa näkyviin. Käkriäisten lapset haluavat elämältään jotain ihan muuta.