Mika Myllyaho pitää yllä autonasentajataitojaan korjaamalla vapaa-ajalla Triumph Spitfire -urheiluautoaan.
Mika Myllyahon tie kulki rasvamontun kautta teatterin eturiviin
Uutuusnäytelmä Korjaamo sai alkunsa Kansallisteatterin johtajan omista nuoruuden kokemuksista.
Kansallisteatterin pääjohtajan Mika Myllyahon aika on kortilla. On tes-neuvottelut, työntekijöitä riivaava flunssa-aalto ja teatterin remontin suunnittelu, ja lisäksi pitäisi vetää oman uuden näytelmän, Korjaamon, harjoitukset.
Korjaamo on ensimmäinen näytelmä, jonka Myllyaho on kirjoittanut Kansallisteatterille.
– Idea näytelmään lähti siitä, että opiskelin nuoruudessani autonasentajaksi ja olin töissä rekkakorjaamossa. Korjaamo tuntui hyvältä paikalta senkin takia, että tykkään realistisista esityksistä, joissa käsitellään yksittäisten ihmisten ongelmia.
Myllyaho on asettanut vastakkain eri maailmoista tulevat miehet, autokorjaamoyrittäjä Jallun ja tämän työntekijän Olan, jonka oli jätettävä rehtorintyönsä burn outin vuoksi. Jallua näyttelee Jukka-Pekka Palo ja Olaa Seppo Pääkkönen.
Ola ja Jallu ovat lapsuudenystäviä, mutta heillä on täysin erilaiset perhe- ja koulutustaustat.
– Kun Jallu ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin, miehet aloittavat yhteisen matkan, taistelun korjaamon puolesta. Se yhdistää heitä mutta aiheuttaa myös ristiriitoja. Miehet kiistelevät muun muassa luokkajaosta, ja kun he ryhtyvät Jallun vaimon ehdotuksesta tubettajiksi, tulee riitaa videoiden tekemisestä.
Nuoria miehiä, jotka ovat vaarassa syrjäytyä, pitäisi ohjata teatterin pariin. Taiteen kautta he pystyisivät kertomaan tunteistaan ja saamaan elämälleen tarkoituksen.
Mikä on ihmisen arvo?
Näytelmässä on Myllyahon mukaan kyse ennen kaikkea omanarvontunnosta. Jallu arvostaa omaa osaamistaan, ja vaikka hän on toiminut koko ikänsä yrittäjänä, hän tuntee olevansa duunari, käsityöläinen. Entisen rehtorin tilanne taas on hieman toisenlainen, onhan hän kokenut pahan epäonnistumisen.
– Näytelmässä kysytään, mikä on ihmisen arvo ja tehtävä, mitä on hyvä elämä. Mitä tuntee henkilö, jonka yritystä uhkaa konkurssi? Miten pystyy luopumaan jostain tärkeästä ja olemaan silti onnellinen?
Myllyaho pohti näytelmää rakentaessaan paljon oman itsetuntonsa ja työuransa kehitystä.
– Opiskelin lopulta itselleni taideammatin ja päädyin johtamaan Kansallisteatteria. En olisi voinut nuorena kuvitella, että olen jonain päivänä tällaisessa asemassa ja että käyn esimerkiksi eduskunnassa puhumassa teatterini puolesta.
Toinen elämä teatterissa
Mika Myllyaho sanoo eläneensä tavallaan kaksi erilaista elämää. Hänen Pohjanmaalta Keravalle 1960-luvulla muuttaneet vanhempansa pitivät tärkeänä, että poika hankkii ammatin ja perheen. Hän piti silloin koneiden korjaamisesta, joten hän hakeutui Järvenpään ammattikouluun.
Autonasentajatutkinnon jälkeen Myllyaho jatkoi opiskelua Lappeenrannassa. Valmistuttuaan teknikoksi 1980-luvun lopulla ei hän kuitenkaan hankkinut alan töitä vaan teki opettajansijaisuuksia peruskoulussa.
Teatteriin hänellä ei ollut tuolloin mitään kosketusta. Hän oli käynyt ensimmäistä kertaa teatterissa vasta amisaikoina, jolloin luokka oli käynyt katsomassa Kansallisteatterissa Robin Hoodia.
Sitten Myllyaho pääsi Keravalla mukaan näytelmäproduktioon, koska osasi soittaa kitaraa. Siitä tuli kimmoke hakea Lahden kansanopiston näyttämötaiteen linjalle. Ja silloin kolahti.
– Se oli kuin olisi tullut uskoon. Teimme innokkaasti punnerrusharjoituksia Jouko Turkan tyyliin. Sitä ennen en ollut tiennyt koko Turkasta. On suorastaan hämmentävää, miten maailma voi aueta tuolla tavalla.
Myllyaho pyrki kaksi kertaa Teatterikorkeakoulun näyttelijälinjalle mutta ei tullut valituksi. Ovet kouluun kuitenkin avautuivat vuonna 1994 hänen pyrittyään ohjaajalinjalle.
– Linjalle otettiin kolme opiskelijaa. Tajusin, että tämä on minun paikkani. Viimeisenä opiskeluvuonna aloitin työt Ryhmäteatterissa, ja loppu onkin historiaa.
Luokkajako jakaa yhteiskuntaa
Luokkajako näkyy Myllyahon mielestä yhteiskunnassa edelleen, vaikka esimerkiksi työnimikkeet ovat osittain muuttuneet.
– Nuoren koulutus on yhä paljon kiinni vanhempien koulutuksesta ja varallisuudesta, siitä, millaisen mielikuvan he antavat maailmasta ja eri mahdollisuuksista, hän sanoo.
– Mitä koulutus sitten lopulta merkitsee? Minusta ihminen on yhtä arvokas, on hän sitten enemmän tai vähemmän koulutettu. Sitä paitsi parempi koulutuskaan ei aina takaa työllistymistä.
Myllyahon mukaan luokkajako ilmenee erityisesti siten, että rakentamassamme hyvinvointiyhteiskunnassa melkein miljoona ihmistä sijoittuu köyhyysrajan alapuolelle. Suurin osa heistä on työttömänä tai työskentelee matalapalkka-aloilla.
– Kyllä tuollainen väkisinkin polarisoi yhteiskuntaa. Osa ihmisistä on tosi tiukoilla ja joutuu turvautumaan esimerkiksi pikavippeihin.
– Tämän päivän Oy Suomi Ab:ssa ulkoistetaan ja teetetään töitä halvemmalla vailla kunnon sopimuksia. Kyse on turvallisuudesta, sillä tällainen kasvattaa pahaa oloa ja näkyy yhteiskunnassa erilaisina ääri-ilmiöinä. On tärkeää, että ihmisiä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja että ihmisten keskinäinen yhteys säilyy.
Tämän päivän Oy Suomi Ab:ssa ulkoistetaan ja teetetään töitä halvemmalla vailla kunnon sopimuksia. Kyse on turvallisuudesta, sillä tällainen kasvattaa pahaa oloa.
Myös nuorille pitää tehdä taidetta
Huolensa kasvavasta eriarvoisuudesta Mika Myllyaho ilmaisi myös Kansallisteatterin kevätkauden avajaisissa. Hän viittasi Yuval Noah Hararin teokseen Homo Deus, joka ennustaa jatkuvaa eriarvoistumista ja moraalin katoamista maailmassa. Kohta Jumalankin korvaa algoritmi.
Myllyaho on optimistisempi: vaikka tietokoneäly kehittyy nopeasti, se ei pysty korvaamaan tunnetta. Hän uskoo myös taiteen merkityksen kasvavan.
Eriarvoistumisen teema näkyy Kansallisteatterin kevään ohjelmistossa, esimerkiksi Juha Hurmeen, Heini Junkkaalan ja Michael Baranin ohjaustöissä.
– Etiikka, moraali ja ihmisenä toimiminen ovat keskeisenä kauden näytelmissä. Lavaklubille puolestaan on tulossa keskustelusarja maailman muuttumisesta. Tämä on taidetalo, mutta haluamme myös käydä keskustelua ajankohtaisista teemoista.
Myllyahon mukaan Kansallisteatteri pyrkii tekemään yhteiskunnallista teatteria eli peilaamaan yhteiskuntaa ja sen tuntoja. Erityisen tärkeää on se, mitä katsoja kokee esityksen aikana. Tavoite on saavutettu, jos esitys pystyy säväyttämään ja muuttamaan yhtäkin katsojaa.
Uusi aluevaltaus Kansallisteatterilla on Nuorten teatteri, joka aloittaa ensi vuonna Satu Linnapuomin vetämänä. Se tuottaa esityksiä 10–18-vuotiaille muun muassa yhteistyössä Teatterikorkeakoulun kanssa.
– Kohderyhmä on haastava, mutta täytyy nuorillekin tehdä taidetta. Näytelmien aiheina voivat olla vaikkapa sosiaalinen media, kiusaaminen ja seksuaalisuus, Myllyaho kertoo.
– Varsinkin nuoria miehiä, jotka ovat vaarassa syrjäytyä, pitäisi ohjata teatterin pariin. Taiteen kautta he pystyisivät kertomaan tunteistaan ja saamaan elämälleen tarkoituksen.
1900-luvun alussa valmistunut teatteritalo vaatii jatkuvaa korjaamista. Nyt pienelle näyttämölle sekä vanhan osan toimistoihin ja pukuhuoneisiin on suunnitteilla remontti, jonka pitäisi alkaa vuonna 2020. Korjaustöihin tarvitaan 50 miljoonaa euroa.
– Toivottavasti valtio myöntää nuo rahat meille. Pieni näyttämö oli Suomen ensimmäinen moderni teatteritila ja koko talo on vahvasti hengissä. Uskon sillä olevan tarpeeksi painoarvoa.
Kun työ vie mukanaan totaalisesti, käyttääkö Myllyaho enää aikaansa auton korjaamiseen? Kyllä, Myllyaholla on pieni urheiluauto, Triumph Spitfire, jonka korjaamista hän harrastaa veljensä kanssa.
– On kiva korjata itse autoaan, se on hienoa käsityötaitoa, Myllyaho sanoo.
Kuka?
Mika Myllyaho, 51, on Helsingissä asuva Kansallisteatterin pääjohtaja.
Mitä?
Myllyaho on kirjoittanut ja ohjannut Korjaamo-näytelmän. Hän harrastaa seinäkiipeilyä poikansa kanssa.
Motto
Tärkeintä on löytää kauneutta elämässä.
Mika Myllyaho: Korjaamo. Ensi-ilta Kansallisteatterin Omapohjassa 21.3.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Näyttelijä Elena Leeve kaipaa hektisen työn vastapainoksi yksinoloa – se on ylellisyyttä ruuhkavuosia elävälle
Hyvä elämäSuosittu näyttelijä ja kahden alle kouluikäisen lapsen äiti Elena Leeve nähdään pahasti lukossa olevan Annan roolissa Kansallisteatterin uutuusnäytelmässä.
