Teistäkö ekoperhe?
Kuva: Hans Eiskonen

Kuva: Hans Eiskonen

Teistäkö ekoperhe?

Perheen perustamisesta alkavat usein elämän ruuhkavuodet. Tunnit loppuvat kesken, kun vauva valvottaa, päiväkodin flunssa-aalto tarttuu eivätkä työkiireet ja laskujen eräpäivät odota.

Kaiken keskellä ekologinen omatunto kolkuttelee, mutta mihin kohtaan kalenteria mahtuisi planeetan pelastaminen?

Kesäkuussa 2008 julkistetun kirkon ilmasto-ohjelman kutsu kestävään elämäntapaan kuulostaa yllättävän armeliaalta. Se nimittäin muistuttaa, että jo sunnuntain pyhittäminen lepopäiväksi on hyvä tapa säästää ympäristöä. Luonnossa liikkuminen, hiljentyminen ja rukous ovat ekotekoja, jotka eivät kuluta luonnonvaroja, mutta antavat voimaa elämänmuutokseen.

Kirkon ilmasto-ohjelma neuvoo käyttämään pääsiäistä ja joulua edeltäviä paastonaikoja yksinkertaisemman elämäntavan harjoittelujaksoina. Kesäkuukausina tähän tarkoitukseen sopivat kaikissa seurakunnissa vietettävät Luomakunnan kirkkopyhät.

Muutos alkaakin pysähtymisestä ja levosta. Hiljaa hyvä tulee.

Suurijalkaiset suomalaiset

Syyskuussa 2011 julkistettiin Global Footprint Network -tutkimuslaitoksen mittaus, jonka mukaan ihmiskunnan ekologinen jalanjälki ylittää 1,2–1,5-kertaisesti maapallon kyvyn tuottaa luonnonvaroja, käsitellä jätteitä ja ihmisten tuottamia päästöjä.

Viime vuonna planeettamme ekosysteemin vuodessa tuottamat luonnonvarat kulutettiin loppuun 28. syyskuuta mennessä. Loppuvuoden ajan vähensimme maailman luontopääomaa. Jos nykyinen kulutustahti jatkuu, tarvitsemme kahta maapalloa jo ennen kuluvan vuosisadan puoliväliä.

Maailman luonnonsäätiö WWF on arvioinut, että suomalaisen keskimääräinen ekologinen jalanjälki on lähes neljä kertaa suurempi kuin mitä maapallon kantokyky sallisi.

Syksyllä 2008 ympäristöministeriö ja Suomen luonnonsuojeluliitto julkistivat KotiMIPS-tutkimuksen, jonka mukaan keskivertosuomalainen kuluttaa vuodessa noin 40 000 kiloa luonnonvaroja henkilöä kohden.

Kulutus tuskin vähenee tulevina vuosina, jos asumisväljyys yhä kasvaa, kotitalouksien omistamien laitteiden ja tarvikkeiden määrä lisääntyy, lihan kulutus ja lentoliikenne lisääntyvät. Myös pienten yhden tai kahden hengen kotitalouksien yleistyminen on omiaan lisäämään luonnon kuormitusta.

Samasta tutkimuksesta kävi kuitenkin ilmi myös arjen valintojen suuri merkitys luonnonvarojen kulutukseen. Eniten ja vähiten kuluttavan kotitalouden välinen ero oli miltei kymmenkertainen.

Tutkimus hahmotteli kuvitteellisen ekoperheen, joka kuluttaa luonnonvaroja reilun neljänneksen keskivertosuomalaisen kulutuksesta, mutta viettää silti varsin tavallisen tuntuista elämää. Osa tutkimukseen osallistuneista perheistä ylsikin lähelle tavoitetta.

Mitä ekoperhe tekee?

KotiMIPS-tutkimuksen ekoperhe asuu kerrostalossa ja käyttää uusiutuvien energianlähteiden avulla tuotettua ekosähköä.

Asuinneliöitä on 21 perheenjäsentä kohden. Kerrostalojen ja pientalojen välillä ei ole suurtakaan eroa luonnonvarojen kulutuksessa neliötä kohden, mutta pientaloissa asutaan yleensä väljästi, jolloin luonnonvarojen kulutus kasvaa.

Asuinpaikka vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon perheen liikkuminen kuluttaa. Suurimmat erot kotitalouksien välillä syntyvät liikenteestä ja matkailusta.

Asunnon lämpötilan laskeminen yhdellä asteella merkitsee viiden prosentin säästöä lämmityksen aiheuttamassa energiankulutuksessa. Suomen luonnonsuojeluliitto suosittelee tutkimustietoon vedoten noin 20 astetta asuinhuoneiden ihanteelliseksi lämpötilaksi. Yöllä lämpötila saa olla alhaisempikin, sillä viileä ilma parantaa unen laatua.

Tavaran kierto muodostaa merkittävän osan kotitalouden kulutuksesta. Ekoperheessä suositaan pitkäaikaisia ja laadukkaita tuotteita, joita on mahdollisuus korjata ja huoltaa käytön aikana ja kierrättää käytön jälkeen.

Pukeutumisessa ajaton tyyli ajaa vaihtuvan muodin edelle. Huonekaluhankinnoissa puu ohittaa lastulevyn, jota on usein särkymisen jälkeen mahdotonta korjata. Kylmälaitteiden kohdalla pieni energiankulutus on tärkeä kriteeri, koska niitä pidetään päällä jatkuvasti. Energiaa säästävät valaisimet kuten led-lamput maksavat itsensä takaisin ajan myötä. Yhtä ja toista löytyy kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista sekä lehtien osto- ja myyntipalstoilta.

Mökille pitemmäksi aikaa

Ekoperheen matkoista yli puolet taittuu joukkoliikennevälineillä tai polkupyörällä. Harva tulee ajatelleeksi, että pyöräily on alle viiden kilometrin taajamamatkoilla usein nopein tapa liikkua.

Kotitalouksien mahdollisuudet vähentää autoilua vaihtelevat kuitenkin melkoisesti. Kaikki eivät asu kaupungin keskustassa tai sujuvan joukkoliikenteen ulottuvilla, eikä jokaisen kunto ja terveys riitä pyöräilyyn. Silloin kimppakyyti tai yhdessä muiden kanssa omistettu auto voisi olla järkevin vaihtoehto.

Harrastuksien kuluttamasta energiasta suurin osa kuluu harrastuspaikalle siirtymiseen. Välimatkoja tulisikin miettiä jo harrastusten valinnassa.

Ekologinen ihanneperhe ei matkustele lentokoneella eikä omista kesämökkiä. Jos tämä tuntuu kohtuuttomalta, luonnon kuormitusta voi vähentää merkittävästi myös jättämällä lomalennot yhteen vuodessa ja suuntaamalla sen Eurooppaan. Ekoperhe suosii suoria lentoja, sillä välilaskut ja -nousut kasvattavat päästökuormaa tuntuvasti.

Mökkireissuja voisi tehdä vähän harvemmin, mutta viettää mökillä pidemmän ajan kerrallaan. Keskimäärin suomalainen tekee kahdeksan mökkimatkaa vuodessa.

Peruna palaa lautaselle

Ruoan aiheuttamat kulutuserot kotitalouksien välillä olivat KotiMIPS-tutkimuksessa pienempiä kuin muilla elämänalueilla. Tämä johtuu siitä, että tutkimukseen osallistuneiden kotitalouksien joukossa ei ollut vegaaneja. Mukana olleet kasvissyöjät söivät maitotuotteita, joista erityisesti juuston aiheuttama kulutus on verrattavissa lihaan.

Lihan ja maitotuotteiden vähentäminen ruokavaliosta on tehokas keino vähentää kulutusta, vaikka perhe ei siirtyisikään kokonaan kasvissyöntiin tai vegaaniseen ruokavalioon. Kirkon ilmasto-ohjelma tarjoaa ohjenuoraksi lähi- ja luomuruoan suosimista ja ”Välimeren ruokavaliota”, jossa liha on enemmän mausteen kuin pääruoan asemassa.

Keskivertosuomalainen voi huoletta vähentää lihan osuuden ruoasta puoleen ja täyttää lautaselle näin syntyvän tilan kasviksilla, esimerkiksi palkokasveilla. Lihansyönnin voi harventaa neljään kertaan viikossa, ja juuston voi korvata osittain raejuustolla.

Kotimaisia elintarvikkeita suosimalla haitalliset päästöt ilmakehään vähenevät jopa 75–80 prosenttia. Riisin, nuudelien ja soijavalmisteiden sijasta kannattaa siis kattaa lautaselle kotimaista perunaa, juureksia ja Suomessa ulkona kasvatettuja hedelmiä ja marjoja.

Nopeita ja tuntuvia parannuksia syntyy jo suunnittelemalla ostokset ja perheen ruokailut niin, että mahdollisimman vähän ruokaa menee hukkaan.

Ekoperheen elämä voi alkaa vaikkapa perheen yhteisellä kokoontumisella. Siinä on hyvä todeta vanha viisaus: maailmaa ei tarvitse saada kerralla valmiiksi.
 

Juttu ilmestyi ensimmäisen kerran Kotimaan Hääilo+ -lehdessä 2009. Tiedot on päivitetty.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi