Kasvatuksen pitää muuttua, jos haluamme säilyttää maapallon elinkelpoisena

Kasvatuksen pitää muuttua, jos haluamme säilyttää maapallon elinkelpoisena

Ilmastokatastrofin uhka pakottaa vanhemmat ja opettajat pohtimaan uudestaan kasvatuksen perusteita, sanoo professori Veli-Matti Värri.

Käytössämme on nyt ennennäkemätön määrä tieteellistä tietoa maailman tilasta. Sen ansiosta tiedämme, että ilmastonmuutoksen hillitsemisen armonaika on käymässä vähiin. Samaan aikaan luonnonvaraiset eläimet vähenevät pelottavalla vauhdilla. Myös viljelykelpoinen maa ja merien kalakannat ehtyvät.

Tieto ei ole vaikuttanut siihen, miten ihmiset toimivat yhdessä. Kulutamme luonnonvaroja kiihtyvällä vauhdilla ja ilmastokatastrofilta välttymiseen tarvittavat poliittiset päätökset viipyvät.

– Tarve radikaaliin muutokseen ei näytä tavoittavan poliittisia päättäjiä eikä muuttavan arkielämäämme ohjaavia instituutioita. Sen sijaan tieto näyttää lisäävän tuskaa ja toimintakyvyttömyyttä, sanoo kasvatusfilosofian professori Veli-Matti Värri.

Tuoreessa kirjassaan Kasvatus ekokriisin aikakaudella (Vastapaino) Värri etsii omalta tutkimusalaltaan ekologisen kriisin ratkaisuja ja samalla syitä vakavaan tilanteeseen.

Kasvatus on Värrin mukaan avainasemassa, kun pyrimme muuttamaan perimmäisiä käsityksiämme ihmisen ja luonnon suhteesta. Kasvatus kietoutuu kuitenkin osaksi ekokatastrofiin johtavaa vyyhteä, jos opetamme lapset pitämään ylikulutusta normaalina.

– Kasvatuksen yhtenä tehtävänä on auttaa seuraavaa sukupolvea sisäistämään vallitsevat arvot ja sopeutumaan yhteiskunnan rakenteisiin. Jos ja kun elämme keskellä ekokatastrofia, tämä saattaa tehdä kasvatuksesta osan ongelmaa, Värri sanoo.

Lasten ja nuorten kasvatuksessa on täysin luovuttamatonta pitää yllä toivoa.
– Veli-Matti Värri

Olemme teknologisen menestystarinan vankeja

Ihmisen ja luonnon välissä on Veli-Matti Värrin mukaan este, jota hän kutsuu teknologiseksi maailmankuvaksi. Filosofin mukaan kyse on todellisuuden perimmäistä luonnetta koskevista, usein piilossa olevista uskomuksista, jotka muovaavat elämäämme.

Teknologisen maailmankuvan mukaan ihminen ja luonto ovat toisistaan erillisiä. Ihmisen suhde muuhun luontoon perustuu hallintaan ja omistamiseen. Elämää ohjaa optimistinen usko siihen, että tulevaisuuden teknologia ratkaisee ongelmamme.

Värri toteaa, että viime vuosisatoina teknologinen maailmankuva on ollut kiistämätön menestystarina. Sen avulla ihminen on voittanut monia tauteja ja luonut paljon yhteistä hyvää. Ajattelutapa on kuitenkin johtanut kapeaan todellisuuskäsitykseen, jossa luonto nähdään yksinomaan ihmisen resurssina.

– Menestystarina on ajautunut kriisiin, joka ilmenee ihmisen ja toisten lajien olemassaoloa uhkaavana ekokatastrofina. Silti yritämme yhä jatkaa samaa menestyskertomusta ja selviytyä pirullisista ongelmistamme teknologisten edistysaskelien avulla, Värri sanoo.

Veli-Matti Värrin mukaan aikuisen tulisi tukea lapsen luontosuhdetta, mutta varjella häntä ympäristöahdistukselta.

Veli-Matti Värrin mukaan aikuisen tulisi tukea lapsen luontosuhdetta, mutta varjella häntä ympäristöahdistukselta.

Jokainen syntyy avuttomana ja suojattomana

Veli-Matti Värri kasvoi maanviljelijäperheessä itäisellä Uudellamaalla. Syntymäkodin pellot ra­joittuivat kapean, savisen Virmajoen rantaan. Lapsuudessa joki oli mukana vuoden kierrossa: keväällä se tarjosi haukia ja kesän lopulla rapuja. Joen varrelta löytyi myös rakkaita uimapaikkoja.

Parikymppisenä Värri havahtui siihen, että joki oli rehevöitynyt ja kasvanut miltei umpeen tehomaatalouden päästöjen vuoksi.

Toinen tärkeä herääminen tapahtui vähän myöhemmin nuorisokodeissa, joissa nuorisotyöntekijäksi kouluttautunut Värri työskenteli. Nuorten rankkojen elämänkysymysten kohtaaminen johti siihen, että Värri päätti hakea yliopistoon. Tällä kertaa oppiaineeksi valikoitui filosofia.

– Olin jo tuolloin vakuuttunut siitä, että kaikki ihmisen tärkeimmät kysymykset liittyvät kasvuun ja kasvatukseen, Värri sanoo.

Vuonna 1997 tarkastetussa väitöstutkimuksessaan Hyvä kasvatus – kasvatus hyvään Värri tuli siihen tulokseen, että velvollisuus auttaa muodostaa perustan vanhemman ja lapsen väliselle ihmissuhteelle ja samalla kaikelle kasvatustyölle.

Kasvattajan auttamisvastuun lähtökohtana on Värrin mukaan jokaisen maailmaan syntyvän lapsen avuttomuus ja suojattomuus. Kasvava lapsi tarvitsee toisten ihmisten apua ja tunnustusta. Vanhempien, muiden lähimmäisten ja jokaisen kasvatusyhteisön velvollisuutena on auttaa häntä.

Värrin mukaan auttamisvastuun ihmiskuva on vastakkainen uusliberalismille, joka näkee yksilöt ennen muuta toistensa kilpailijoina.

– Tarvitsemme toisten ihmisten apua läpi elämämme, koska olemme haavoittuvaisia emmekä koskaan tule täydellisiksi. Samankaltaisen tietoisuuden tulisi olla läsnä myös suhteessamme ei-inhimilliseen luontoon, Värri sanoo.

Ekologisen romahduksen välttäminen edellyttää Värrin mukaan uudenlaista kasvatusta, joka ylittää ihmiskeskeisyyden rajat ja laajentaa myötätunnon koskemaan ei-inhimillistä luontoa. Värri ehdottaa kasvatustyön lähtökohdaksi filosofista oivallusta tai ”muistin palautumista”, jossa ihminen löytää ­uudelleen ”kietoutuneisuutensa” eli syvän yhteytensä muuhun luontoon ja erityisesti eläinten maailmaan.

Sidomme tulevat sukupolvet määrättömäksi ajaksi lukittuun tulevaisuuteen.
– Veli-Matti Värri

Hautaamme ylikulutuksen seuraukset onkaloon

Suomalaiseen peruskallioon louhitaan parhaillaan suunnatonta onkaloa, josta tulee maailman ensimmäinen ydinjätehauta. Veli-Matti Värri pitää projektia esimerkkinä teknologiaan liittyvästä optimismista.

Monet pitävät ydinvoimaan turvautumista välttämättömänä, kun ihmiskunta joutuu vähentämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Ydinjätteet säteilevät kuitenkin hengenvaarallisesti vähintään satatuhatta vuotta. Kallioon louhitun onkalon tulisi säilyä koskemattomana pitempään kuin yksikään tähänastinen inhimillinen rakennelma on kestänyt.

Värrille ”onkalo” on filosofinen käsite, eräänlainen kulttuurimme torjuttu alitajunta. Hänen mielestään ongelmien hautaaminen onkaloon on keino, jonka avulla yritämme välttyä kohtaamasta ylikulutuksen seurauksia.

– Tällaiset ratkaisut tekevät maailmasta ihmiselle entistä vieraamman paikan. Sidomme tulevat sukupolvet määrättömäksi ajaksi lukittuun tulevaisuuteen aivan toisella tavalla kuin meitä edeltävät sukupolvet ovat tehneet, hän sanoo.

Varjele lasta musertavalta huolelta

Ihmisen ja luonnon suhdetta koskevien perimmäisten kysymysten pohtiminen ja esillä pitäminen on Veli-Matti Värrin mielestä ennen muuta yliopistojen tehtävä. Vanhempien, varhaiskasvatuksen ja koulujen tulisi tarjota lapsille ja nuorille laadullisesti merkittäviä kokemuksia, joiden myötä heidän suhteensa kuluttamiseen ja ei-inhimilliseen luontoon korjautuu.

Värri huomauttaa, että lapsiin kohdistuva markkinointi haastaa usein vanhempien ja muiden kasvattajien hyvät pyrkimykset. Jo päiväkoti-ikäiset vertaavat itseään muihin tuotemerkkien perusteella. Kouluiässä tuotemerkit saattavat ohjata jopa sitä, kenet lapsi valitsee kaverikseen.

– En tiedä, miten muutos saadaan aikaan. Tarvitsemme uudenlaista kuvittelukykyä ja keskustelua, jossa mietimme yhdessä, mitä meidän pitää tehdä, filosofi sanoo.

Kasvattajan auttamisvastuusta käsin Värri löytää kuitenkin tehtävän suuntaviivoja. Yksi tärkeimmistä on toivo: aikuisten pitää varjella lapsia musertavilta ja ahdistavilta kysymyksiltä. Lapsen on saatava suuntautua kohti luontoa ja toisia eläimiä luontaisesti ja ikätasonsa mukaisesti.

– Kasvattajan tehtävään sisältyy aina jännite. Meidän on puhuttava lapsille ja nuorille rehellisesti ja totuudenmukaisesti siitä, millainen maailma on. Samaan aikaan kasvatuksessa on täysin luovuttamatonta pitää yllä toivoa. Emme voi koskaan lähteä siitä, että peli on menetetty.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi