”Olen antanut mieheni surmaajille anteeksi. Toivon että he ja kaikki ihmiset tulisivat tuntemaan Jumalan armon Kristuksessa”, nigerialainen Gloria Afordia sanoo. Kuva: Jani Laukkanen
Terroristijärjestön iskussa miehensä menettänyt Gloria Afordia auttaa kohtalotovereitaan, joiden määrä kasvaa Nigeriassa koko ajan
Islamistijärjestö Boko Haram tappoi Afordian aviomiehen, eikä armon puolelle asettuminen ole ollut helppoa. Hän rukoilee uskonrauhaa kotimaahansa.
Pastori ja pastorin leski Gloria Afordia on matkustanut Suomeen kertomaan tarinaansa, jossa armon puolelle asettuminen ei ole ollut helppoa. Uskonnonvapautta puolustavan Open Doors -järjestön puhujavieras toi terveisiä Nigerian kristityiltä.
Gloria Afordian suvun juuret ovat Adamawassa Itä-Nigeriassa. Vuorten välisellä tasangolla on harjoitettu perinteisiä heimouskontoja jo kauan ennen kuin islamista ja kristinuskosta tiedettiin mitään. Maan pohjoisosissa islam sai jalansijaa jo 1000-luvulla, ja sieltä on lähtenyt liikkeelle kiihkeitä käännyttäjiä.
Myöhemmin profeetta Muhammedin sanansaattajia saapui myös Glorian suvun kotikaupunkiin Mubiin.
- Isäni Sadjo katsoi heitä silmiin ja sanoi, ettei mikään pakotettu voi olla todellista. Hän ei antanut periksi.
Joka päivä kuolee keskimäärin 170 lasta
Adamawaan saapui muitakin julistajia, nigerialaisia saarnamiehiä Raamatut kainalossaan ja valkoisia baptisteja Yhdysvaltain Alabamasta. Monet heimouskontojen kannattajat kääntyivät islamiin, mutta Sadjo piti enemmän Jeesuksesta. Hän kääntyi vaimonsa kanssa kristityksi.
– Ei se ollut helppo tie, mutta väkivaltaa ei silloin vielä tarvinnut pelätä. Jos jaksoi seistä rohkeasti uskonsa takana, sai olla rauhassa, Gloria Afordia kertoo.
Enää ei saa. Satoja tuhansia ihmisiä on kuollut Nigerian koillisosissa islamistien hyökkäyksissä. YK:n kehitysohjelman (UNDP) laskelmien mukaan kuolleita oli jo vuoden 2020 loppuun mennessä lähes 350 000. UNICEFin mukaan surmatuista suurin osa, yli 300 000 on lapsia.
Lapsia kuolee keskimäärin 170 joka päivä. Jos konflikti jatkuu, vuoteen 2030 mennessä surmansa saaneita on 1,1 miljoonaa, YK varoittaa. Väkivalta on aiheuttanut inhimillistä kärsimystä myös tuhoamalla elinkeinoja ja ajamalla miljoonia ihmisiä pakolaisiksi maan sisällä.
Kaksi Boko Haramin taistelijaa painoi Gloria Afordian otsalle pistoolin piipun. Sitten he alkoivat kiistellä siitä, oliko heille annettu tappokäsky vai ei. Kuva: Jani Laukkanen
Vaarallinen koulutie
Boko Haram, Länsi-Afrikan Isis ja fulani-islamistit ovat synnyttäneet vaikean humanitaarisen kriisin, jonka seurauksena miljoonat ihmiset ovat riippuvaisia hätäavusta.
Uskontoväkivallan lisäksi Nigeriassa lisääntyvät myös sieppaukset. Maaliskuussa asemiehet kidnappasivat Kadunan osavaltiossa lähes kolme sataa koululaista lunnaiden toivossa. Lasten kaappaaminen on niin yleistä, että monet vanhemmat eivät uskalla päästää lapsiaan kouluun.
Glorian viiden lapsen ollessa pieniä väkivaltaa ja sieppauksia ei vielä tarvinnut pelätä. Muslimit, kristityt ja perinteisten uskontojen kannattajat veivät lapsensa hyvillä mielin samaan valtion kouluun.
Ilmapiiri alkoi muuttua vuoden 2002 jälkeen, kun Mohammed Yusuf perusti länsimaisia vaikutteita ja veteläksi kokemaansa islamia vastustavan Boko Haramin. Nigerian hallitus tappoi hänet vuonna 2009, mutta ei onnistunut suojelemaan siviilejä.
Rukoilimme myös rauhaa Nigeriaan ja kaikille kansoille.
Yusufin seuraaja Abubakar Shekau oli vieläkin vihaisempi ja julmempi. Niin julma, ettei edes Isis voinut sitä hyväksyä. Vuonna 2014 Shekaun miehet näyttivät, mihin he pystyvät.
Ihmisiä tapettiin kaikilla kuviteltavissa olevilla tavoilla. Lapsia poltettiin elävältä kouluihin, ihmisiä ammuttiin ja räjäytettiin tuusan nuuskaksi. Kirkot olivat kohteina etusijalla, mutta eivät ”vääränlaiset” moskeijatkaan säästyneet. Länsimaissa uutiskynnyksen ylitti pitkäksi aikaa 276 koulutytön kaappaus Chibokissa.
Uutisista tuli rukouksia
Gloria Afordia kuunteli uutisia yhdessä pastorimiehensä Izakin kanssa. Rukous maan turvallisuuden puolesta nousi huulille yhä useammin.
– Kotikaupungissamme Mubissa oli ollut siihen asti rauhallista. Luotin siihen, että hallituksen sotilaat kyllä suojelevat meitä.
Seurakunta oli pastoripariskunnalle sydämen asia, mutta leipänsä he ansaitsivat valtiolta terveydenhuollon tehtävissä. Izak järjesteli palveluita virastossa, ja Gloria auttoi naisia sairaalassa.
Eräänä keskiviikkona lokakuussa 2014 perhe nousi tavalliseen tapaan viideltä viettämään aamuhartautta. Isä luki kappaleen Raamatusta ja rukoili jokapäiväistä leipää ja varjelusta vaaroilta.
– Rukoilimme myös rauhaa Nigeriaan ja kaikille kansoille. Sitten ryhdyin keittämään aamiaiseksi teetä ja spagettia.
Sukulaismies otti lapset kolmipyöräisen skootterin kyytiin ja vei heidät kouluun. Gloria lähti töihin sairaalaan ja Izak toimistoon. Puolenpäivän aikaan Glorian puhelin soi.
”Missä olet?” Izak kysyi hätää äänessään.
”Sairaalalla, tietenkin”, Gloria vastasi hölmistyneenä.
”Boko Haram on hyökännyt kaupunkiin ja vallannut sen! Meidän on paettava!”
Vaikka kaikki muu menisi, meillä olisi kuitenkin Jumalan sana.
Äkkiä koko kaupunki oli jaloillaan. Ihmiset juoksivat etsimässä lapsiaan, helikoptereista pudotettiin pommeja ja joka puolella ammuttiin. Gloria eteni kumarassa väistääkseen luoteja. Kotona odotti Izak, mutta lapsia ei näkynyt.
– Otimme mukaan vähän vaatteita ja Raamatun. Vaikka kaikki muu menisi, meillä olisi kuitenkin Jumalan sana.
Kaupungista ulos johtavan tien tarkastuspisteellä Gloria näki sotilaita ja huokasi helpottuneena. Izak näki tarkemmin.
– Hän käski minun katsoa heidän jalkojaan. Niissä oli sandaalit. Mieheni sanoi, etteivät hallituksen sotilaat käytä sandaaleita.
Viimeisen kerran polvillaan
Taistelijat pysäyttivät auton ja käskivät Izakin tulla ulos. He kysyivät, onko Izak luopio vai muslimi.
– Hän vastasi, ettei hän ole muslimi eikä luopio, vaan kristitty, Gloria kertoo.
Izakin käskettiin polvistua tien viereen. Gloria katsoi, kuinka ase kääntyi kohti tämän päätä. Sormi painoi liipaisinta viisi kertaa. Veri vuosi yhtä punaisena kuin se oli vuotanut Kristuksen viidestä haavasta ristillä.
Suljin silmäni ja sanoin mielessäni Jeesukselle, että nyt pääsen sinun luoksesi.
Seuraavaksi olisi Glorian vuoro. Kaksi sotilasta painoi piipun hänen ohimoilleen.
– Vastasin samalla tavalla kuin mieheni. Suljin silmäni ja sanoin mielessäni Jeesukselle, että nyt pääsen sinun luoksesi.
Yhtäkkiä läheltä alkoi kuulua kiljumista. Sotilaat alkoivat riidellä, olivatko päälliköt antaneet tappokäskyn vai eivät. Kapteeni käski Glorian ajaa nopeasti pois, mutta tämä pyysi saada viedä miehensä ruumiin mukanaan.
– He vastasivat, että antaa luopion mädäntyä siihen. He eivät halunneet saastuttaa itseään koskemalla saastaiseen.
Tilanteen rauhoituttua lapset löytyivät. Seurakunta järjesti Izakille hautajaiset ilman ruumista.
– Monet ihmiset ja järjestöt halusivat auttaa minua, mutta en halunnut apua. Olin pettynyt Jumalaan. Halusin vain vaipua omiin oloihini kipuni ympärille.
Gloria Afordia asuu edelleen Mubissa sukunsa sijoilla. Hän auttaa islamistien hyökkäyksissä leskiksi jääneitä naisia, joiden määrä kasvaa koko ajan. Kuva: Jani Laukkanen
Kauneutta ja naisten laulua
Open Doorsin työntekijät saivat Gloria Afordian houkuteltua kuntoutumaan keskukseensa Brasiliaan.
– Siellä naiset lauloivat ja lohduttivat minua, ja sain kertoa tarinaani. Rukoilimme yhdessä ja kävimme kauniissa paikoissa. Sain nauruni takaisin, ja lopulta pystyin myös iloitsemaan Herrassa.
Gloria Afordia sai avustuksia, joiden turvin hän pystyi maksamaan lasten koulumaksut ja kunnostamaan Boko Haramin tuhoaman talon. Nyt lapset ovat suorittaneet opintonsa ja auttavat äitiään viljelemään perheelle ruokaa.
Gloria Afordia asuu edelleen Mubissa sukunsa sijoilla. Hän auttaa islamistien hyökkäyksissä leskiksi jääneitä naisia, joiden määrä kasvaa koko ajan.
Sinnitellen yhdessä
Nigeriassa eivät aiheuta ongelmia vain erittäin harvojen muslimien kannattamat väkivaltaiset islamistiset ryhmät, vaan uskontojen välisen ilmapiirin kiristyminen ylipäänsä. Erityisesti Boko Haramin sydänmailta Bornon osavaltiosta tulleet siirtolaiset yllyttävät Mubin muslimeita kannattamaan tiukkaa islamia.
Väkivaltaisen suunnan kannattajat ovat saaneet joukkoihinsa monia fulanien etniseen ryhmään kuuluvia paimentolaisia, jotka surmaavat kristittyjä maanviljelijöitä ja katkovat heiltä raajoja. Historialliset kiistat maasta ja vedestä ovat muuttuneet uskonnollisen vihan polttoaineeksi.
Afordian perheen koti on alueella, jossa asuu vielä sekä kristittyjä että muslimeja. He käyvät samoilla toreilla ja samoissa sairaaloissa. Se ei ole aina helppoa, sillä Gloriasta tuntuu, että muslimit pitävät kristittyjä vähempiarvoisina.
– Elämä jatkuu. Olen antanut mieheni surmaajille anteeksi. Toivon, että he ja kaikki ihmiset tulisivat tuntemaan Jumalan armon Kristuksessa. Siinä on Nigerian ja koko maailman ainoa toivo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Koskaan ei kannata luovuttaa” – Kenialaisaktivistit osoittavat esimerkillään, että suurikin elämänmuutos on mahdollinen
Hyvä elämäHelinä Rautavaaran museossa Espoossa on auennut From Zero to Hero -näyttely, jossa on esillä aktivistien elämään liittyviä esineitä.
